On varmaan synti nauttia romaanista näin itsekkäästi. Antaa sen kulkea lävitseni kuin tuuli, josta en tiedä, mistä se tulee ja minne menee. Jos niin on, otan tämän synnin mielihyvin kantaakseni, sillä en halua purkaa Sandun kertomaa tarinaa. En levitellä sitä pöydälle odottamaan fileerausveistä. Haluan pitää nämä kuvat sellaisina kuin ne minulle näyttäytyvät. Haluan nauttia ja haluan rikkoa. Siksi nostan Ceaucescua esittävän pystin korkealle ilmaan ja annan sen pudota kivilattialle. Niin menee palasiksi palatsien ja tekojärvien hallitsija, diktaattori ja tavallisten romanialaisten kurittaja. Kivimurut tuntuvat hyviltä ohutpohjaisten kenkieni alla.
Valas nimeltä Goliat kantaa mukanaan rikasta tarinaperintöä, joka muistuttaa minua Pajtim Statovcin romaanin Tiranan sydän kertomuksista. Ne ovat tarinoita, joiden läpi ihminen kasvaa. Tarinoita, joita kerrotaan yhä uusille sukupolville. Ne ovat romanialaisten muisti, joskus liioitteleva eikä ollenkaan kovin luotettava. Hirmuhallinnon alla tapahtuu kummallisia asioita. Valasta kuljetetaan maasta toiseen ja asetetaan näytille. Sen sisällä on moottori ja jääkaapit. Valaasta tulee ceaucesculaisen suuruudenhulluuden symboli. Legendat lepattelevat ja elävät omaa elämäänsä miettimättä suhdettaan todellisuuteen.
Sandun romaani alkaa Helsingistä ja romanialaiskerjäläisistä ja kuulisin heistä mielelläni lisää, mutta kirjailijan aistikylläinen kieli kuljettaa minut Romaniaan, jossa Alba ei sulaudu paikallisten joukkoon. Romanialaisesta isästään huolimatta hän on isänsä kotimaassa ulkopuolinen. Kuin liikennemerkki, joka pistää paikallisten silmään ja sellaisena romanialaiset hänet haluavat nähdä ja pitää. Alba on heille "ikkuna paikkaan johon he eivät koskaan pääsisi."
Albassa virtaa isän Romania ja äidin Suomi. Kummassakin maassa hän on välissä. Kotona, mutta ei kotona kuitenkaan. On vaikea päästä käsiksi kivualiaisiin ja hankalasti käsiteltäviin asioihin, joiden käsittely on Alban kasvutarinan kannalta oleellista, sillä suvun tapana on työntää kaikki vaikea pois mielestä. Vetää hankalien muistojen ja tapahtumien ylle uusi maalikerros.
Nyt ymmärrän että joka kevät, vuosien ajan, homeen alkaessa työntyä tapetin läpi, Flavia maalautti seinät. Ne olivat valkoiset kun saavuimme, häikäisevän puhtaat, jokainen käärmemäinen halkeama poissa silmistä.
Jotta ymmärtäisi itseään ja sitä mitä on nyt, on kurkistettava menneeseen. Niin tehdessään ja etsiessään omaa identiteettiään Alba törmää nostalgiaan, joka muuttaa muistot ja sen mitä joskus oli omalla vääristävällä filtterillään. Tämäntapaisissa huomioissa Valas nimeltä Goliat kertoo jotakin hyvin olennaista muistojen ja menneisyyden välisestä suhteesta.
Olen oppinut itsestäni jotakin mitä isäni ei ehkä koskaan oppisi: nostalginen mieli asettaa ansoja joita se kutsuu kodiksi, maalaa kuvia vastapaistetun leivän ja kahvin tuoksuista aamuisin, äidin pehmeistä käsistä kun ne oikaisevat paidanhelman rypyn ja keittävät hiekkakahvia hellalla. Mutta. Keittiössä munivat kärpäset. Kirkon sunnuntaimessut tunkeutuvat megafonien kautta kylän uloimpaan kolkkaan. Koirat haukkuvat läpi yön. Roska-auto ei pysähdy ellei portilla seiso heiluttamassa violettia seteliä.
Sandun romaani kysyy, mitä me oikestaan muistamme, kun käymme läpi menneisyyttämme. Ovatko muistomme luotettavia ollenkaan ja uskallammeko me raaputtaa nostalgian ah niin suloisen kerroksen muistojemme päältä. Kuinka paljon helpompaa onkaan vajota nostalgian suloiseen syliin ja tuudittaa itsensä osaksi kuvastoa, jonka kaltaista menneisyydessä ei koskaan ollut.
Valas nimeltä Goliat on erityisesti kielensä osalta vahva esikoisromaani, joka kutoo yhteen kollektiiviset tarinat ja henkilökohtaisen. Niiden välissä puristuksissa on Alba, hänen sormensa ojentuneena kohti totuuden helmaa. Totuuden, joka ehkä sittenkin löytyy aidoimmillaan tarinoista, joita hänen isänsä hänelle kertoo. Totuuden, joka loppujen lopuksi saattaa sittenkin olla enemmänkin harhaa, joka Shakespearen Machbethin sanoin usvaksi muuttuu ja käsistä karkaa.
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goliat
263 sivua
Kustantaja: Otava
Arvostelukappale
Tämäpä kuulostaa hyvältä! Olen ollut kahden vaiheilla lukeako vaiko ei. Taisi siirtyä sinne lukea-pinoon (jollaista mulla ei siis oikeasti ole, on vain pinoja :D), viimeistään messujen jälkeen.
VastaaPoistaMulla oli ihan sama tilanne. Kun kirja tupsahti postiluukusta niin olin lukemisen suhteen kahden vaiheilla. Romania kuitenkin kiinnosti ja niin päätin kurkata vähän alkua ja ihastuin heti ensimmäisistä lauseista. Uskon, että tulet tykkäämään.
PoistaKylläpä kirjoitat houkuttelevasti! Ihanaa, sillä mulla on näitä varattuna jo useampi kappale ääneenlukupiirissä esiteltäväksi, ja olen ajatellut lukea itsekin.
VastaaPoistaVoi miten ilahduttavaa, että tämä kirja on päässyt teidän ääneenlukupiiriin. Sopii varmasti hyvin luettavaksi ääneen. Pikkasen värisyttää jo pelkkä ajatuskin.
PoistaNostalgia, muistot ja muistaminen tuntuvat olevan suosittuja teemoja kirjoissa, tai ainakin minä törmään niihin alituiseen nykyään. Mielenkiintoisen kuuloinen teos, pitääpä laittaa mieleen, kiitos!
VastaaPoistaTotta, mutta tässä muistaminen ei ole mitenkään varsinaisessa pääosassa, kuten monissa muissa kirjoissa, vaan elimellisesti luonnollinen osa tarinaa.
PoistaNyt kun blogissasi oli puhetta unohdetuista kirjoista, niin toivon tosiaan, että tämän kirjan kohdalla ei käy niin, sillä tämä on tämänvuotisten esikoisromaanien ehdotonta kärkeä. Kunpa lukeva yleisö löytäisi Sándun romaanin.
No huh mikä teksti, pakko siis lukea (tämäkin).
VastaaPoistaPidin tästä tosiaan melko valtavasti ja mukava kuulla, että kiinnostuit.
PoistaOlipa houkuttelevasti ja salaperäisesti kirjoitettu! Kannen perusteella kuvittelin tämän vanhemmaksi kirjaksi ja yllätyin kun olikin uutuus.
VastaaPoistaJoskus tulee erityisen paljon sellainen tunne, että ei halua avata kirjaa, vaan ensisijaisesti nautiskella sen tunnelmista. Tämän kanssa kävi juuri niin. Kiitos.
PoistaSain tämän nyt luettua ja pidin kyllä paljon. Romanian historia ja perheen historia ja nykyisyys sekoittuvat taitavasti ehjäksi kokonaisuudeksi.
VastaaPoistaElina kiva kuulla, että sinäkin pidit. Jotenkin hyvin freesi tämä Sandun romaani. Hienoa vahvaa kieltä ja tarinoita, jotka pitelevät ihmmisestä kiinni.
Poista