Siirry pääsisältöön

Tat-ta-ra-ra-tat-taa! - Blogistania-äänestys 2017





Blogistania-äänestyksessä kirjabloggarit äänestävät lukemiaan vuonna 2017 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi ilmestyneitä kirjoja. Lisäksi sääntöihin kuuluu, että äänestettävistä kirjoista on pitänyt myös blogata. Äänestyskategorioita on neljä: Finlandia, Globalia, Kuopus ja Tieto.

Tat-ta-ra-ra-tat-taa!
Pitemmittä puheitta ja suuremmita selityksittä annan ääneni seuraaville teoksille:






Finlandia: 

3 pistettä: Tomi Kontio: Saattaa, olla (Teos) linkki

2 pistettä: Satu Taskinen: Lapset (Teos) linkki

1 piste: Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita kertomuksia (Siltala) linkki

Finlandia-listaa houstaa Hurja hassu lukija




Globalia:

3 pistettä: Rae Armantrout: Kunhan sanon (Poesia) linkki

2 pistettä: Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (Aula &Co.) linkki

1 piste: Angie Thomas: Viha jonka kylvät (Otava) linkki

Globalia-listaa houstaa Oksan hyllyltä












Tieto:

3 pistettä: Nieminen & Vehkoo: Vihan ja inhon internet (Kosmos) linkki

2 pistettä: Koko Hubara: Ruskeat tytöt (Like) linkki 

1 piste: Roxane Gay: Bad Feminist (Like) linkki 

Tietolistaa houstaa Hannan kirjokansi

Kommentit

  1. Hah, hyvät äänet sinulla Tiedossa! Minullahan siis täysin samat, Ruskeat Tytöt ja Vihan ja inhon internet vain toisinpäin keskenään. Finlandiaäänesi saaneita en ole itseasiassa lainkaan lukenut, pitäisi ehkä korjata tilanne..

    VastaaPoista
  2. Siivoojan käsikirjan ostin viime viikolla, odotan sen lukemista innolla. Ja Bad Feministin kuuntelin tuossa joku aika sitten: nautin, innostuin, provosoiduin, ihastuin (en vaan työsyistä osallistu Tieto-kategoriaan, mutta: ♥ ko. kirjalle). Ruskeat tytöt, Lapset ja Saattaa, olla ovat lukuhaaveissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siivoojan käsikirja oli kyllä viime vuoden Tapaus. Kiva kuulla, että se on nyt sinulla tulossa lukuun. Se on niin omanlaisensa ja Berlinin kertojanääni on jotain sellaista, johon en aiemmin ole törmännyt.

      Poista
  3. Listallasi on monta kirjaa, joita olisin halunnut lukea, mutta en ole saanut käsiini. Ruskeat tytöt ja Bad Feminist nyt ensimmäisinä ja Siivoojan käsikirja heti perässä. Kontion kirjaakin olen kytännyt kirjastosta jo kauan. Tuntuu, että olen koko ajan ajastani jäljessä. Mutta toisaalta, riittääpähän elämässä luettavaa... Minulle Arundhati Royn uusin kirja oli vuoden paras ulkomainen. Sen tunnelma palautuu vieläkin vahvana mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuonna luin suht paljon uutuuksia ja sitten tuli uutuusähky loppuvuodesta ja se vaikutti kaikkeen lukemiseen. Eli hintansa silläkin kun lukee (liikaa) uutuuksia.

      Royn kirja oli kyllä hieno minustakin.

      Poista
  4. Miten saatan olla ohittamatta Saattaa, olla? Tein proosapäätöksen ja saan elää sen kanssa. Komeat listaukset, Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Miten saatat!!!
      Muistan miten paljon Kontion kokoelmasta pidit.
      Olin nyt sillä tapaa onnekkaassa asemassa, että Finlandiaan valikoitui runoja, romaani ja novelleja ihan itsestään ilman erityistä yrittämistä.

      Poista
  5. Ihanaa, että sä myös otit Finlandiaan ja Globaliaan noin paljon runoja ja novelleja, mutta saatoin sitä odottaakin. ;) Finlandia-listaltasi en ole lukenut Taskista ja Kontiota, mutta molemmat ovat hyllyssäni! Kontion kirjan ostin häneltä itseltään runoillan jatkoilla. :D Se on siitäkin hauska nide, että painoksen (joka ei ymmärtääkseni päätynyt laajempaan levitykseen) kannessa on virhe, joten lienee joskus vielä harvinaisuus, heh.

    Tieto-listasi saa vähän nolostumaan, kun en ole noita vieläkään lukenut vaikka kirjastovarauksia on, mutta noiden kirjojen sisältämä tieto on varmasti relevanttia myöhemminkin luettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin itsekin tosi iloinen, että Finlandiaan tuli mukaan "joka sorttia". Taskisen kirja on mulle tosi rakas ja se yhdistyy aina mielessäni Mariasin kirjaan Rakastumisia, koska ne kummatkin (vaikka ovat hyvin erilaisia) herätti mussa niin suurta lukuhartautta, että ihan suorastaan konkreettisesti tunsin miten niitä lukiessa muu maailma unohtui.

      Viime vuonna luin enemmän tietoa kuin aiemmin ja olisi ollut näiden lisäksi muitakin hyviä ehdokkaita, mutta toisaalta nämä kolme kyllä erottuivat joukosta.

      Poista
  6. Jee, jotenkin arvasin että Ruskeat tytöt ja Bad Feminist löytyvät sinunkin listaltasi. :) Finladia- ja Globalia-kirjoistasi sen sijaan en ole lukenut yhtäkään - Lapset tosin odottaa luettavien pinossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sitä ei varmaan ollut kauhean vaikea arvata. Olen kyllä sitä mieltä, että Gayn unger on vielä parempi kuin Bad Feminist, mutta sitä ei voinut äänestää, koska sitä ei ole vielä suomennettu. Toivottavasti niin kuitenkin tapahtuu.

      Poista
  7. Koko Hubara ja Angie Thomas löytyvät myös omilta listoilta. Tosin laitoin Viha jonka kylvät teoksen Blogistanian Kuopukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulla meni Viha jonka kylvät väärään kategoriaan. Luen niin vähän lanua, että en tullut ajatelleeksi, että Thomasin kirja olisi kuulunut siihen.

      Poista
  8. Tiedon äänet poimittu mukaan laskuihin. Kiitos äänestämisestä!

    (En itse äänestänyt Vihan ja inhon internetiä sen vuoksi, että sarjakuvamuotonsa ja kirjastoluokituksensa vuoksi se periaatteessa kuuluisi Finlandia-kategoriaan, mutta onneksi muut ovat äänestäneet. Harmittaa kyllä - olisi pitänyt äänestää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos emännöinnistä.
      Ai noin on kirjastoluokituksessa. Jännä juttu, kun Vihan ja inhon internet on tietokirja. Mutta kategorioista viis, äärimmäisen puhutteleva teos joka tapauksessa.

      Poista
  9. Onpa kiva että Viha jonka kylvät näyttää saavan ainakin muutamia ääniä! Siivoojan käsikirjaa on kehuttu niin monella taholla, että pakkohan se on kohta lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VIha jonka kylvät -kirjasta on tulossa elokuva ja menen ehdottomasti ensi-iltaan katsomaan, kun se valmistuu. On tunne, että sen tapauksessa leffaksi muuntaminen saattaa onnistua mainiosti.

      Poista
  10. Angie Thomas meillä sama, oli vietävän vaikea valita etenkin Finlandiassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se ongelma aina, kun voi valita vaan kolme ja sitten on pakko joku lempparikin jättää pois. Mulle tiedon valinnat oli aika itsestään selviä, samoiin Globaliassa Armantroutia on suorastaan mahdoton ylittää, joten se oli ns. helppo valinta.

      Poista
  11. Lucia Berlin ja Roxane Gay löytyvät minunkin listoiltani. Vihan ja inhon internetin otan luettavakseni heti kun vaan saan sen kirjastosta. Mielenkiintoista hajontaa äänissä tänä vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berlinin kirja on varmaan suht kaikkien listalla, jotka vaan ovat sen ehtineet lukea (tai ainakin pitäisi olla). Sama pätenee tuohon Gayn kirjaan.

      Poista
  12. Finlandia- ja Globalia-listoiltasi olen lukenut 2/3, tiedosta en yhtään! Tarttis tehdä jotain. On niin mainiota katsoa näitä listoja, miten ne kertovat tekijänsä lukumausta ja kiinnostuksen kohteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä tässä äänestäessä tulee subjektiivista vääristymää juuri sen takia, että sitä useimmiten valitsee luettavakseen kirjoja, joista uskoisi pitävänsä

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän