Siirry pääsisältöön

Anne Eekhout: Mary


Aloin lukea hollantilaisen Anne Eekhoutin teosta 'Mary' tietämättömänä siitä, mistä tässä romaanissa on kyse.

Kävi ilmi, että 'Maryn' päähenkilö on Mary Shelley, jonka teos Frankensteinin hirviö (1818) on vahvasti klassikkokamaa.

Yksi tapa suhtautua 'Maryyn' olisi lukea sitä tarinana siitä, minkälaiset olosuhteet ja tapahtumat synnyttivät tarinan Frankensteinin hirviöstä. 

Toisaalta en pääse eroon teoksen kanteen painetusta sitaatista: "Totuutta tärkeämpää on kertoa paras mahdollinen tarina." Onko tämä vihjaus siihen suuntaan, että sillä, mitä Mary teoksessa kokee ei välttämättä ole paljonkaan tekemistä todellisen Mary Shelleyn kanssa?

Onko 'Mary' fiktiopainotteinen biofiktio? Tuo kirjallisista lajeista nykyisin niin suosittu, mutta yhtä lailla ah niin hankala?

Jeanette Winterson on kirjoittanut romaanin Frankissstein - A Love Story (2019), jonka yhden tarinalinjan henkilökattaus on tärkeimpien romaanihenkilöiden osalta sama kuin Eekhoutin romaanissa. On Mary Shelley, on hänen aviomiehensä Percy Shelley sekä lordi Byron. Wintersonin romaani jäi minulta valitettavasti muutama vuosi sitten kesken, mutta sitä lukiessani tein runsaasti muistiinpanoja ja olin siitä varsin innostunut. Lukemiseen tuli kuitenkin pitkä tauko, joten ajattelin, että palaan sen pariin tuonnempana. Tuo hetki ei valitettavasti ole vielä koittanut, mutta on edelleen suunnitelmissa.


Eekhout ammentaa gotiikasta. On synkkää sadetta, varjoja, yliluonnollisia viittauksia, mahdollisen pahuuden läsnäoloa, kynttilöiden lepatusta, valkoisia yöpaitoja. Teoksessa myös luetaan gotiikan kulmakiviä, kuten Horace Walpolen Otranton linnaa (The Castle of Otranto, 1764).

'Mary' liikkuu kahdella aikatasolla, joiden välinen jänne on neljä vuotta. Vuoteen 1816 sijoittuva tarinanosa tapahtuu Genevessä. Mary on mennyt naimisiin Percy Shelleyn kanssa, menettänyt esikoistyttärensä ja kirjoittaa (ehkä juuri Frankensteinin hirviötä). Vuoden 1812 tapahtumat sijoittuvat Skotlantiin, jossa Mary tutustuu hurmaavaan Isabellaan ja jossa hän yhdessä tämän kanssa pyrkii selvittämään, mitä heidän ympärillään oikein tapahtuu ja mikä on miehiään pelon väristyksiä nostattava herra Booth, jonka vaimon Margaretin kuolemaan he epäilevät herra Boothilla olleen osuutensa.


En tunne Mary Shelleyn elämänvaiheita, joten en tiedä, mitä pitäisi ajatella Maryn ja Isabellan välisestä suhteesta. Vanhemmassa naiskirjallisuudessa ns. romanttiset ystävyyssuhteet ovat peitenimi lesbosuhteille. Mary ja Isabella haluavat toisiaan ja Eekhout ei jätä arvailujen varaan, mitä heidän välillään tapahtuu. 

Perustuuko Maryn ja Isabellan lesbosuhde todellisuuteen vai onko kyse "parhaan mahdollisen tarinan" kertomisesta? Vai onko kenties niin, että koko suhde on Maryn kuvitelmaa?

Nopean googletuksen perusteella en löytänyt vastausta siihen, tapasiko Mary Skotlannissa Isabellan, johon hän rakastui. Skotlannissa hän joka tapauksessa todistetusti vietti aikaansa. Jos Maryn ja Isabellan rakkaustarina on pelkästään kirjailijan keksintöä tuntuu se tarkoitushakuiselta ratkaisulta. Jos taas Maryn ja Isabellan suhde on todellisuuspohjainen on kyse ainakin omalla kohdallani paljastuksesta. En myöskään tiedä, perustuuko Isabellan hahmo ylipäätään todelliseen henkilöön vai onko se kirjailijan keksintöä.

Olipa  Maryn ja Isabellan välinen suhde sitten heidän henkilöhistoriaansa perustuva tai fiktiota on lesbous Eekhoutin romaanissa välivaihe. Tämän voisi lukea heteronormatiivisen järjestyksen kritiikkinä, mutta itse teos ei tarjoa tähän suuntaan mitään vahvistusta.

Paikoin teoksen kieli yltyy - tahattomasti ?, tarkoituksellisesti? - melkoisiin sfääreihin Maryn ja Isabellan suhteen kuvauksessa. Ehkä parodiaa? Ehkä jonkinlaista gotiikan pastissia?


"Hän jättää minuun jälkiä, ajattelin. Hän tekee jälkiä. Joskus kuin eläin, joskus kuin sienet. Hän takertuu minuun pienillä raajoilla ja näpertää sisälleni syviä arvoituksia. Hän tuikkaa minuun rajattoman halun ja alan janota hänen pimeintä soppeaan, koska siellä ei piile vain tuntematon, vaan myös kaikki lämpö."


Ööh. Voihan pimeä soppi! 

Kaiken kaikkiaan 'Mary' herättää minussa runsaasti kysymyksiä, ärtymystäkin. Tämän vuoksi kirja sopisikin mainiosti lukupiirikirjaksi. 

Olen kulkenut 'Mary' päässäni nyt pari viikkoa sen lukemisen jälkeen enkä edelleenkään osaa sanoa, miksi tämä romaani varsinaisesti on kirjoitettu. Jään siis hämmennyksen valtaan.



Anne Eekhout: Mary

Suomentanut Sanna van Leeuwen

376 sivua

Kustantamo S&S (2023)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä