Siirry pääsisältöön

Torrey Peters: Detransition, Baby


Ostin Torrey Petersin romaanin Detransition, Baby suunnilleen samoin tein, kun siitä kuulin. Englanninkielinen kappale onkin nököttänyt hyllyssäni jo hyvän tovin, mutta Petersin teoksen kimppuun kävin vasta, kun sain sen käsiini suomenkielisenä.

Joskus on tuttujen kanssa naurettu, että paras tapa saada jostakin kirjasta suomennos on ostaa se alkuperäiskielellä. Näin minulle on käynyt mm. monien Maggie Nelsonin ja Rebecca Solnitin teosten kanssa ja sama taika toteutui myös Petersin romaanin kohdalla.

Detransition, Baby on maailmalla saanut runsaasti suitsutusta osakseen, enkä ollenkaan ihmettele. Vuonna 2021 sille myönnettiin PEN/Hemingway -palkinto. Kyseessä on monisärmäinen kuvaus transsukupuolisuudesta ja sukupuolesta yleensä, halujen kiemuraisista poluista ja vanhemmaksi ryhtymiseen liittyvistä kysymyksistä.


Katarina odottaa kumppaninsa Amesin kanssa vauvaa, mutta hän ei aluksi tiedä Amesin transhistoriasta. Ames, aiemmin James, transitioitui Amyksi, mutta koki transsukupuolisena elämisen niin vaikeaksi, että detransitioitui Amesiksi. 

Amesin tarina muistuttaa, että transsukupuolinen joutuu jatkuvasti skannaamaan tilanteiden sukupuolidynamiikkaa, jotta hän voi "vetää oman roolinsa."

Reese (transnainen hänkin) on Amyn entinen kumppani ja Ames tietää, miten kovasti Reese haluaa äidiksi, joten hän päätyy ehdottomaan Katarinalle, että he voisivat muodostaa kolmen vanhemman perheen.

Detransition, Baby haastaa perinteiset käsitteet vanhemmuudesta. Se poraa auki niin äitiyden kuin isyydenkin ja tökkii niitä rakenteita, joiden päälle edellä mainitut rakentuvat. Petersin kerronta on perusteellista ja toisinaan hieman sekavaakin, ja paikoin sitä vaivaa omaan makuuni liiallinen yksityiskohtaisuus. Jollekin toiselle tosin edellä mainitut jutut saattavat olla kirjan vahvuuksia.

Kokonaisuutena Detransition, Baby on katsaus queer-elämän myötä- ja vastoinkäymisiin, iloon, suruun ja häpeään huumoria unohtamatta. Lukiessani törmäsin asioihin, joita en ole tullut aiemmin edes ajatelleeksi ja päässäni kävi vähän samantyyppinen raksahdus kuin tutustuessani ensimmäistä kertaa Judith Butlerin näkemyksiin sukupuolesta.

 


Torrey Peters: Detransition, Baby

Suomentanut Natasha Vilokkinen

364 sivua

Kosmos (2023)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä

"Toi Pajtimin uus kirja. Halkeen"  kirjoitin ystävälleni kun olin lukenut Pajtim Statovcin romaanin Lehmä synnyttää yöllä . Kirjoitin juuri tälle ystävälleni, koska hänelläkin on halkeamisen kyky ja hän tietää heti, mistä on kysymys.  Instagramiin laitoin stoorin, jossa uhkasin lyödä niitä, jotka tiivistävät tämän romaanin sanoihin "hieno lukukokemus". Sanat, joilla kuvata haltioitunutta kokemusta lukemastaan ovat rajallisia, mutta "hieno lukukokemus" vetää latteudessaan vertaa sen kaltaisille ällöilmaisuille kuin masuasukki, paituli ja pientä purtavaa. Kun olen lukenut Lehmän en pysty rauhoittumaan. Tärisen ja kävelen pitkin asuntoani ja tuijotan ikkunasta syksyn värjäämiä puita. Kirpeys. Kauneus, joka on kuolemassa.  Ja pitäisi lähteä kauppaan. En voi nyt lähteä kauppaan. En voi tässä mielentilassa mennä minnekään, missä on vieraita ihmisiä.  Taivaan isä kiitos, että en ole kriitikko. Että en ole vaikkapa Pasi Huttunen, jolle Lehmä oli "epämiellytt...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...