Tarinoita meistä on monta. Laura Finskan Muut esille tulevat asiat tarjoilee niistä yhden Rafaelin, Lukan ja Matildan kautta.
Rafael ja Luka ovat veljeksiä. Rafael niin 15-vuotias kuin 15-vuotiaat ovat. Some on vahvasti hänen elämässään läsnä ja Rafael pyrkii luomaan vaikutelmaa suuntaan jos toiseenkin. Erityisesti Vanessa-nimisen tytön suuntaan.
Luka on 26, ajaa raitiovaunua ja käyttää erinäisiä päihteitä. Paikoitellen hän kavereineen tuo mukanaan pussikaljaromaanimaisen tuulahduksen. Useimmiten ei mene hyvin ja väliin vallan huonosti. Luka muistuttaa samalla siitä, että huumeidenkäyttäjät eivät ole pelkästään yhteiskunnan ulkopuolella olevaa sakkia, vaan moniin heistä törmäämme yhä kasvavassa määrin tietämättämme. Vaikka sitten ratikkakuskeina.
Matilda on 23 ja opiskelee lääkiksessä sekä kärsii OCD-tyyppisistä oireista.
”Jos huomaat lattialla yksinäisen sukan, poimi se, sillä yksinäiset sukat ovat merkki epäonnistumisesta. Jatka keittiöön. Huuhtele rätti. Ota kaksi pisaraa astianpesuainetta. Jos otit vahingossa kolme, aloita alusta. Heitä rätti roskiin. Et tee sillä mitään. Ota puhdas rätti pahvipakkauksesta (talousliina 10 kpl, 100 % viskoosi). Pyyhi pöytä. Nyt voit ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Noin.”
Matilda on suhteessa - tai ehkä pikemminkin yrittää olla suhteessa - Lukan kanssa. Heidän välillään kipinöivät rakkaus, draama ja riidat vaihtelevassa järjestyksessä, eikä Lukan ajautuminen yhä syvemmälle huumeiden maailmaan helpota asioita.
Miksi ihmeessä Matilda roikkuu kiinni Lukassa? Heidän maailmansa ovat kovin eri paria, mutta se on varmaan se rakkaus tai rakkaudeksi luultu, joka tuo heidät yhä uudestaan yhteen. Eräs versio tämäkin aiheesta miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.
Romaanin tapahtumapaikkana on enimmäkseen Helsingin Kallio. Ihan väärin ei olisi sekään, että Finskan romaania kutsuisi kalliokirjallisuudeksi, mutta ei tehdä niin. Vältetään typistämisen vaara.
Finskan luomat henkilöhohmot ovat eläviä ja kokonaisia. Kerronta etenee vuorotellen jokaisen heistä näkökulmasta. Kieli säihkii ja sähisee. On väliin jopa ylinokkelan tuntuista.
Kerronnassa huomiotani kiinnittää hypähtely. Esimerkiksi kun ensin ollaan paikassa A, seuraavassa kappaleessa ollaankin jo paikassa B ilman että varsinaista siirtymää olisi kuvattu.
Finskan romaani avautuu vähän harvinaisemman kertojan kautta, sillä ensimmäisenä ääneen pääsee raitiovaunu, jota tosin kirjan maailmaan sopivammin kannattaa kutsua sporaksi.
Rafael ja Luka ovat veljeksiä. Rafael niin 15-vuotias kuin 15-vuotiaat ovat. Some on vahvasti hänen elämässään läsnä ja Rafael pyrkii luomaan vaikutelmaa suuntaan jos toiseenkin. Erityisesti Vanessa-nimisen tytön suuntaan.
Luka on 26, ajaa raitiovaunua ja käyttää erinäisiä päihteitä. Paikoitellen hän kavereineen tuo mukanaan pussikaljaromaanimaisen tuulahduksen. Useimmiten ei mene hyvin ja väliin vallan huonosti. Luka muistuttaa samalla siitä, että huumeidenkäyttäjät eivät ole pelkästään yhteiskunnan ulkopuolella olevaa sakkia, vaan moniin heistä törmäämme yhä kasvavassa määrin tietämättämme. Vaikka sitten ratikkakuskeina.
Matilda on 23 ja opiskelee lääkiksessä sekä kärsii OCD-tyyppisistä oireista.
”Jos huomaat lattialla yksinäisen sukan, poimi se, sillä yksinäiset sukat ovat merkki epäonnistumisesta. Jatka keittiöön. Huuhtele rätti. Ota kaksi pisaraa astianpesuainetta. Jos otit vahingossa kolme, aloita alusta. Heitä rätti roskiin. Et tee sillä mitään. Ota puhdas rätti pahvipakkauksesta (talousliina 10 kpl, 100 % viskoosi). Pyyhi pöytä. Nyt voit ottaa muutaman askeleen taaksepäin. Noin.”
Matilda on suhteessa - tai ehkä pikemminkin yrittää olla suhteessa - Lukan kanssa. Heidän välillään kipinöivät rakkaus, draama ja riidat vaihtelevassa järjestyksessä, eikä Lukan ajautuminen yhä syvemmälle huumeiden maailmaan helpota asioita.
Miksi ihmeessä Matilda roikkuu kiinni Lukassa? Heidän maailmansa ovat kovin eri paria, mutta se on varmaan se rakkaus tai rakkaudeksi luultu, joka tuo heidät yhä uudestaan yhteen. Eräs versio tämäkin aiheesta miksi naiset aina rakastuvat renttuihin.
Romaanin tapahtumapaikkana on enimmäkseen Helsingin Kallio. Ihan väärin ei olisi sekään, että Finskan romaania kutsuisi kalliokirjallisuudeksi, mutta ei tehdä niin. Vältetään typistämisen vaara.
Finskan luomat henkilöhohmot ovat eläviä ja kokonaisia. Kerronta etenee vuorotellen jokaisen heistä näkökulmasta. Kieli säihkii ja sähisee. On väliin jopa ylinokkelan tuntuista.
Kerronnassa huomiotani kiinnittää hypähtely. Esimerkiksi kun ensin ollaan paikassa A, seuraavassa kappaleessa ollaankin jo paikassa B ilman että varsinaista siirtymää olisi kuvattu.
Muut esille tulevat asiat on tätä päivää sykkivää, vimmaista, vahvaimuista, tarkasti zoomaavaa.
Hyvin hyvin luettavaa tekstiä, suorastaan addiktoivaa.
Laura Finska: Muut esille tulevat asiat
Hyvin hyvin luettavaa tekstiä, suorastaan addiktoivaa.
Laura Finska: Muut esille tulevat asiat
432 sivua
WSOY (2023)
Kommentit
Lähetä kommentti