Joidenkin kirjailijoiden teosten seuraan tulee selittämätön kaipuu aina silloin tällöin. Minulle yksi tällainen kirjailija on ranskalainen Patrick Modiano (s. 1945).
Jo ottaessani käteen Dora Bruderin itse teosta lainkaan tuntematta otaksun, että Modiano vie minut taas 1900-luvun ensimmäisen puoliskon Pariisiin. Odotan saavani lukea Pariisin kaduista, toisen maailmansodan vaikutuksista pariisilaisten elämään, ajan liikkeistä historian ja nykypäivän välillä.
Dora Bruder täyttää odotukseni tarkemmin kuin mitä osasin edes aavistella. Yllätyksenä sen sijaan tuli, että kyseessä ei ole varsinaisesti romaani, vaan pikemminkin dokumentti siitä, miten Modiano etsii tietoa Dora Bruder -nimisestä tytöstä.
1980- ja 1990-lukujen taitteessa Modiano törmäsi Paris Soir -lehden 31.12.1941 päivättyyn ilmoitukseen, jossa kerrotiin 15-vuotiaan Dora Bruderin katoamisesta.
Modiano oli koukussa heti Doran katoamisilmoituksen luettuaan. Hän ei pystynyt olemaan ajattelematta Dora Bruderia ja mitä tälle tapahtui, ja niin alkoi monien eri arkistojen läpikäynti, joista hän etsi tietoa Dorasta ja tämän vanhemmista.
'Dora Bruder' vie lukijansa Pariisiin, jossa juutalaisia kerätään vastaanottoyksiköihin, joista heidät edelleen kuljetetaan tuhoamisleireille. Moninaisten selvitysten jälkeen Modiano saa selville, että niin käy myös Doralle sekä hänen vanhemmilleen.
Modiano herättää teoksessaan henkiin juutalaiset ja heidän kohtalonsa erinäisten poliisi- ym. viranomaisten rattaissa. Nimet kirjan sivuilla muuttuvat nimistä todellisiksi ihmisiksi, jotka kerran kulkivat samoja katuja, joita Modiano itsekin on monesti astellut.
'Dora Bruderissa' hengittää aika ja aikakaudet, niiden muodostamat silmikot, joiden läpi ihmiset eri vuosikymmeninä ovat kulkeneet. Joiden läpi pudonneet ja jotkut myös pelastuneet.
'Dora Bruder' osoittaa, miten ihmisten polut risteävät yllättävillä ja täysin odottamattomillakin tavoilla. Minut tämä teos vie niihin vuosiin, kun opiskelin kirjallisuutta ja intoilin Hagar Olssonista. Muistan miten sain päähäni, että kenties Hagar Olsson oli joskus asunut samassa asunnossa kuin minä itse. Tämä oli periaatteessa aivan mahdollista, koska asuintaloni oli rakennettu 1900-luvun ensimmäisinä vuosina.
Vanhat talot ovat kiinnostavia, koska niiden seinät ovat nähneet ja kuulleet niin paljon. Niiden nurkat täynnä elämää, jota emme koskaan enää voi tavoittaa, mutta joka kuitenkin on tavoittamattomana tunnelmana läsnä. Miten edelliset asukkaat vaikuttavat meihin, on kysymys, johon ei voi saada vastausta, mutta joka kiehtoo minua loputtomasti.
Modianon dokumentäärinen romaani näyttää, miten ihminen on aina sidoksissa siihen aikaan, jossa hän elää. Ajan tuulet puhaltavat läpi 'Dora Bruderin' ja saavat jo kauan sitten kuolleet hengittämään. Pienestä koostaan huolimatta Modianon romaani on iso. Se kantaa sisuksissaan valtavaa palaa eurooppalaista historiaa ja ihmisten julmimpia tekoja.
Patrick Modiano: Dora Bruder
Ranskankielinen alkuteos Dora Bruder (1997)
Suomentanut Lotta Toivanen
WSOY (2020)
Kommentit
Lähetä kommentti