Kun kysytään suosikkikirjaa Kjell Westön tuotannosta omien havaintojeni mukaan yleisin vastaus on Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått). Kirja sijoittuu vuosiin 1905-1938 ja merkittävässä osassa ovat sisällissodan aikaiset tapahtumat. Westön ansioksi onkin eittämättä luettava hänen kykynsä herättää henkiin eri historiallisia aikakausia ja niitä hän on tuotannossaan käsitellyt ansiokkaasti.
Vaikka Missä kuljimme kerran on kaikinpuolin hieno romaani omaksi suosikikseni on noussut Älä käy yöhön yksin (Gå inte ensam ut i natten), joka sijoittuu pääosin 1960-luvun Helsinkiin. Kirjan lukemisesta on jäänyt mieleeni vahva muistikuva, joka saa nostalgista voimaa siitä, että luin sitä lapsuudenkodissani, joka sittemmin on myyty ja johon minulla ei enää ole pääsyä.
Westön uutuus Molly & Henry - Romaani sotavuosilta on hänelle tyypilliseen tapaan laaja kokonaisuus, jossa liikutaan talvi- ja jatkosodan vuosissa. Lähtökohtaisesti en ole niin laajan kerronnan ja tarinallisuuden ystävä, jota Westön useimmat romaanit edustavat, mutta koska Westö yksinkertaisesti kirjoittaa niin taitavasti ja lukijaan käsikynkkäänsä ottavasti haluan lukea häneltä kaiken.
Westötä lukiessani koen olevani jollakin käsittämättömällä tavalla turvassa ja tämä pätee myös Mollyyn & Henryyn - siitäkin huolimatta, että kirjan tapahtumat ovat kaikkea muuta kuin turvallisuutta tuottavia.
Westö rakentaa uutuusromaanissaan rakkaustarinaa näyttelijä-Mollyn ja toimittaja-Henryn välille. Esiin pääsevät sodan kauhut ja se, miten sota rikkoo ihmiset niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Vaikka sodan vaikutukset ihmisiin ovat romaanissa kaikkialla, niitä ei varsinaisesti lähitarkastella lukuunottamatta kuvausta Henryn vierailusta Rauhan psykiatriseen sairaalaan, jossa hoidetaan sodan särkemien potilaiden mieliä.
Suomenkielisen käännöksen nimi Molly ja Henry ohjaa lukijaa lukemaan Westön romaania rakkaustarinana, mutta ainakin minulle teoksen kiinnostavinta antia on Henryn toiminta sotakirjeenvaihtajana ja erityisesti häneen kohdistuvat vaatimukset sotapropagandan kirjoittamisesta,
"En halunnut valehdella, Henry sanoi. En kaunistella enkä salata, sellainen olisi tuntunut petokselta sotilaita kohtaan."
Lehden toimituksessa ei haluta tekstejä sodan todellisuudesta, vaan kirjoituksia, joissa korostetaan suomalaisten sotilaiden urhoollisuutta, vastustajan valtavia menetyksiä sekä luodaan valheellista toivoa totuuden sijaan.
Propagandavaatimukset ajavat Henryn vaikeaan tilanteeseen, sillä hän kokee eettiseksi velvollisuudekseen kuvata sotaa sellaisena kuin se on. Koska tällaisia sotakuvauksia ei haluta, Henryn tekstien julkaiseminen lopetetaan. Sisällissodan aikana Henry koki kauheita asioita, jotka ovat tiivistyneet hänen sisälleen salaisuuksiksi, jotka osaltaan vaikuttavat hänen haluunsa kirjoittaa asioista todenmukaisesti.
Westö piirtää esiin talvi- ja jatkosodan aikaista elämää ja luo Helsingin, joka hengittää vahvasti aikakauttaan. Paikoin kuvaus tuntuu liiankin pikkutarkalta ja huomasin miettiväni, oliko jonkun asian /tapahtuman kertominen tarinan itsensä kannalta perusteltua. Henkilökohtaisesti olisin toivonut, että tämä romaani olisi ottanut keskiöönsä sen, miten Suomessakin vaatimukset sotapropagandan kirjoittamiseen värittivät kuvaa, jota lehdistössä sodasta luotiin.
Pienestä urputuksestani huolimatta Molly & Henry on oiva valinta pukinkonttiin. Näitä tarinoita me tarvitsemme ymmärtääksemme menneisyyttämme ja saadaksemme perspektiiviä sen suhteen, missä olemme nyt.
Kjell Westö: Molly & Henry - Romaani sotavuosilta
Skymning 41. Roman från en krigstid
Suomentanut Laura Beck
509 sivua
Otava (2023)
Kommentit
Lähetä kommentti