Siirry pääsisältöön

Harry Salmenniemi: Sydänhämärä


Poissa ovat Harry Salmenniemen novellikokoelmille tyypilliset värikkäät kannet. Sydänhämärä jatkaa samalla ulkoisesti harmaalla tiellä, jonka hänen edellinen teoksensa Varjotajunta (2022, Siltala) aloitti. 

En voi välttää ajatusta, että niin kauan kuin kyse on fiktiosta ovat kannetkin värikkäitä, mutta kun siirrytään kuvaamaan Salmenniemen henkilökohtaista elämää teosten kannet muuttuvat harmaiksi. Kutsun tätä havaintoani huumoriksi, lempeäksi sellaiseksi.

Sydänhämärä eroaa Salmenniemen aiemmista teoksista siinä, että nyt läsnä ei ole minkään asteista ironiaa, sarkasmia tai muutakaan moniäänistä tyylilajia. Nyt ollaan kuokkavieraina Salmenniemen perheen sisällä. 

Perheen, jonka elämä joutuu kaaokseen, kun 2,5-vuotias Joel sairastuu diabetekseen samaan aikaan, kun perheen äiti on viimeisillään raskaana. Alkaa sairaalaelämä, verensokerinmittauselämä ja pistoselämä. On opeteltava monenlaista uutta. Siedettävä epävarmuutta ja pelkoa. Kestettävä, koska muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Salmenniemen kertomaan on helppo samaistua jokaisen, joka on lastensa vuoksi viettänyt päiviä ja valvonut öitä sairaalassa. Viettänyt aikaa, josta ei myöhemmin muista oikein mitään epämääräisiä välähdyksiä lukuunottamatta. Aikaa, joka on vaatinut enemmän kuin mihin pystyy. Aikaa, jolloin elämä sairaalan ulkopuolella on lakannut olemasta. Aikaa, jolloin on ollut kömpelö ja peloissaan ja sekaisin huolesta. Aikaa, jolloin ainoa merkityksellinen asia on ollut se, että lapsi paranisi.

Sydänhämärän myötä ajaudun menneisyyteen. Olen äkkiä taas keskellä tapahtumia, joita nykyisin en enää useinkaan ajattele. Lapsi on niin pieni. Hätä on niin suuri. Ja erityisesti se viimeinen askel kohti sairaalan sänkyä varmana siitä, että yhtään useampaa askelta en jaksaisi enää ottaa. Lääkärin sanat, joiden aiheuttama kipu ei poistu. Onneksi kuitenkin myös lääkärit voivat olla väärässä.


Sydänhämärässä kertoja on välillä minä, välillä hän. Minää liukuu häneksi, hän minäksi. Tällä ratkaisulla on varmasti tarkoituksensa, vaikka en sitä täysin hahmotakaan. Ehkä hän pyrkii näkemään minän ulkopuolelta. Ehkä hän lepää minästä, joka juuri sillä hetkellä on kestokykynsä rajoilla. Ehkä hän astuu sivuun minästä, jonka elämä on enimmäkseen muiden kuin minän omaa elämää.

"Elämä on niin täyttä, että siihen täytyy mahduttautua sivuttain. Minun elämäni on muiden elämää. Se on myös omaani, mutta ensisijaisesti se on muiden elämää. Minun tavarani, jopa kirjani, ovat muiden elämää."

Sydänhämärä kuvaa isyyttä, jossa isä on täysin mukana. On lähes yli-inhimillinen olento venyessään vielä tämän ja huomisenkin päivän, valvoessaan yö toisensa perään, leikkiessään yhä uudestaan kurkistusleikkiä. Isä, joka löytää itsestään myös leijonan, joka karjahtaa epäasialliselle kohtelulle sairaalassa.


Vaikka sydänhämärä on pohjavireeltään vakava kirja, paikoin esiin pirskahtaa Salmenniemelle tyypillinen huumori,

"Nyt on tosi kyseessä. Terveyskeskuksessa odotetaan meitä."

[...]

"Kun ihminen saa lapsia, hän sairastuu perhe-elämään."


Salmenniemen lauseet ovat usein lyhyitä ja pelkistettyjä. Tarinallisesta aineksesta ei ole vastuussa kertoja, vaan se, mitä Salmenniemen perheessä tapahtuu. Jos aiemmissa Salmenniemen teoksissa kertojalla on ollut vaatteet, nyt ne on riisuttu kaikki. Osoittaa valtavaa rohkeutta kirjoittaa niin haavoittuvaisuutensa esiin tuoden kuin mitä Salmenniemi tekee.

Kun olen lukenut Sydänhämärän, huomaan ajattelevani Salmenniemen lauseiden rytmissä. Kuin hänen kirjoittamansa olisi muuttanut luokseni asumaan. Ehkä niin onkin. 



Harry Salmenniemi: Sydänhämärä

216 sivua

Siltala (2023)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post