Siirry pääsisältöön

Katsaus lukuvuoteen 2023


Vuosi 2023 ei ollut lukemisen kannalta kovinkaan hyvä. Luin kyllä, mutta usein jouduin huomaamaan, että lukemiseni oli pintapuolista. Luin ikään kuin tottumuksesta pääsemättä lukemaani sen syvemmälle. Toki ilahduttavia poikkeuksiakin oli, mutta varsinainen lukuhurma löytyi vasta marraskuussa.



Goodreadsin mukaan luin 83 kirjaa ja 20.695 sivua. Osan kirjoista kuuntelin ja muutama teos on vielä kirjaamatta Goodreadsiin, koska teen kirjaukset vasta, kun olen kirjoittanut kirjasta joko blogiini tai instagramiin.

Henkilökohtaisten isojen elämänmuutosten lisäksi lukemiseeni vaikutti se, että olin Tanssiva Karhu -runokilpailun raadissa, ja ehdokasrunokokoelmiin tutustuminen vei aikaani huomattavasti. Näitä kokoelmia en ole kirjannut Goodreadsiin. Jos olisin lukemieni kirjojen määrä kasvaisi useilla kymmenillä.

Keväällä 2023 suoritin avoimessa yliopistossa esseekurssin, joka osaltaan vaikutti siihen, että muulle lukemiselle jäi vähemmän aikaa. Esseitä sitten tulikin luettua ihan kelpo määrä. Mm. Paavolaista, Paasilinnaa, Nyléniä, Melenderiä, Hosseinia, Woolfia.


Koen hirveän vaikeaksi nostaa esiin lukemiani kirjoja, koska se edellyttää teosten asettamista arvorjärjestykseen, joka taas tuntuu epämiellyttävältä vallankäytöltä.

Tässä kuitenkin poimintoja 2023 vuonna lukemistani teoksista erilaisin epämääräisin kriteerein:


Blogin luetuin teksti vuonna 2023:

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan 

*

Ilahduttavia esikoisteoksia:

Jenna Viro: Tuhkimoleikkaus

Miska Valos: Sisäsiisti

Laura Finska: Muut esille tulevat asiat

*

Tuttua, rakastettua, mutta ei niin turvallista:

Deborah Levy: Kuumaa maitoa

*

Pettymyksiä:

Lina Wolff: Riivaus

Jennifer Egan: Piparkakkutalo

*

Henkilökohtaisesti yllättävän tärkeä:

Jamaica Kincaid: Lucy

*

Kaikkien pitäisi lukea:

Sara Al Husaini: Huono tyttö

Lora Lorenzo (yhdessä Baba Lybeckin kanssa): Lola

Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus

Torrey Peters: Detransition, Baby

*

Vahvan kerronnan juhlaa:

Tara M. Stringfellow: Memphis

*

Yllättävän kiinnostava tuttavuus:

Catherine Lacey: Biography of X

*

Katse Eurooppaan:

Priscilla Morris: Black Butterflies

*

Kirja, joka ansaitsisi enemmän huomiota:

Satu Taskinen: Luomistyö

*

Sokereita pohjalla:

Édouard Louis: Muutos: metodi

Anu Kaaja: Rusetti

Ocean Vuong: Night sky with exit wounds

Niko Hallikainen: Suuri märkä salaisuus (teksti tulossa)

Pirkko Soininen: Kipulintu (teksti tulossa)



Ja näin vuodenvaihteessa on hyvä vielä vähän kiihottua.


Toivoin joululahjaksi Silvia Hosseinin uusinta kirjaa siinä uskossa, että se olisi esseekokoelma. No, ei ollutkaan, vaan Kirjallisuuden kiihottava historia on tietokirja, jossa Hosseini kartoittaa eroottisen ja pornografisen kirjallisuuden historiaa. 

Teos on taattua Hosseinia, niin luettavaa tekstiä, että ahmin koko kirjan parissa vuorokaudessa yöunieni kustannuksella.

Kirjallisuuden kiihottava historia etenee kronologiseti aikaukausien mukaan. Se alkaa antiikista, jatkuu keskiajan ja renessansin halki valistuksen aikaan ja romantiikkaan ja edelleen surrealismiin, naturalismiin, symbolismiin ja dekandenssiin. Myös modernismin ja postmodernismin ajan kirjalliset seksikuvaukset pääsevät esiin ja lopussa Hosseini tarkastelee myös nykykirjallisuutta.

Kuten kirjallisuushistorioissa yleensä maukkaimmat osat liittyvät menneisyyteen. Sen sijaan nykyaikaa käsittelevä osa vaikuttaa sattumanvaraiselta, joka ei ole niinkään Hosseini vika, vaan johtuu enempi siitä, että tarvittavaa aikajännetta tarkastelun kohteena oleviin teoksiin ei vielä ole.

Kirjasta löytyy monenlaisia haluja ja himoja, mutta samalla se toimii yleisempänäkin katsauksena kirjallisuuden historiaan sekä eri aikojen moraalikäsityksiin. Teos on varustettu kattavalla lähdeluettelolla ja lisätietoja kerrottuun tuovat alaviitteet.



Minulle parasta tässä teoksessa on Hosseinin oma ääni ja hänelle tunnusomainen tapa törmäyttää toisiinsa yllättäviä asioita. Defoen Moll Flandersin kohdalla Hosseini kirjoittaa:



"Moll Flanders on siis 1700-luvun vastine Mimmit sijoittaa -tyyppisille podcasteille ja raha-aiheisille itseapukirjoille."


Futurismia kuvaavassa jaksossa Hosseini toteaa futurismin perustajasta Filippo Marinettista:


"Jos Marinetti eläisi, hän olisi todennäköisesti ensimmäisten joukossa jonottamassa uusinta iPhonea tai vehkeilemässä jotain outoa Elon Muskin kanssa."


Jos joku on siinä käsityksessä, että erotiikka ja porno ovat nykyajan ilmiöitä niin Kirjallisuuden kiihottavan historian jälkeen voi tunnustaa olleensa väärässä.

Kirjallisuuden kiihottava historia on mukaansatempaava eroottinen aikamatka, jolla voi törmätä ...... kaikenlaiseen.  


Silvia Hosseini: Kirjallisuuden kiihottava historia

379 sivua

Gummerus (2023)














Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post