Lyhyet - Miska Valos: Sisäsiisti; Catherine Dunne: The Things We Know Now; Megan Nolan: Acts of Desperation

Sisäsiisti on Miska Valoksen esikoisteos. lukiolaisromaani, jonka ehdotonta valttia on kerronnan pakottomuus ja aitous sekä Valoksen erityisen onnistunut tapa kirjoittaa hengittävää dialogia. 

Sisäsiistissä lukio - se eräs taidelukio Kalliossa - ja sen oppilaat suruineen ja iloineen ovat tunnistettavasti läsnä. Päähenkilö Esran perhe on kulttuuriperhe: isä on elokuvaohjaaja ja äiti kirjoittaa kirjaa. Esralla on myös sisko Ingrid, jonka kipuilulla on vaikutuksensa koko perheeseen.

Esra itse on transpoika, jonka ystävä hankkii netistä Esaralle hormoneja, kun lähete transpolille ei ole mennyt läpi. 

Sisäsiistissä transsukupuolisuus ei ole ongelma, vaikka siihen toki liittyy moniakin haasteita. Esran vanhemmat hyväksyvät lapsensa sellaisena kuin tämä on ja sen myötä Valos luo hankeen latua, jossa lapsen transsukupuolisuus ei suista perhettä tasapainosta. Tämäkin on tärkeää ja vaikka tämän ääneen sanominen ehkä vaikuttaa oudolta koen silti tarpeelliseksi tehdä niin. Kaikille vanhemmille lapsen transsukupuolisuus ei ole jotakin hävettävää tai kauhisteltavaa. Tästä omassakin tuttavapiirissäni on useampia esimerkkejä.

Sisäsiisti sisältää hulvattomia kohtauksia, joiden aikaansaamisessa perheen kultainen noutaja Kulta on erityisen ansiokas. Myös lukiessani perheen joulunvietosta maalla alan tyrskähdellä. Aivan. Ai hemmetti sentään!

Esran kaverisuhteisiin liittyy vetoa moneen suuntaan. Entinen paras ystävä Hillevi saa aikaan draaman jos toisenkin. Kun kuvaan mukaan tulee Vilko alkaa Esran pulssi tykyttää kiihkeämmin. 

Sisäsiisti on vahvasti kiinni nykyajassa ja myös sen ilmiöissä, eikä vähiten silloin kun Esran ohjaajaisä ajautuu metoo-kohun keskelle. Valoksen romaani on kompakti paketti, joka maistuu vahvasti nuoruudelle.

Miska Valos: Sisäsiisti

Wsoy (2023)

Olen ostanut lukuisia kirjoja hetken mielijohteesta, kuten vaikka juuri tämän Catherine Dunnen The Things We Know Now. Veikkaan, että syy ostaa tämä kirja on ollut etukannessa oleva maininta, että kirja on voittanut Giovanni Boccaccio -palkinnon. Ollakseni rehellinen en kyllä edes tiedä, mikä kyseinen kirjallisuuspalkinto on.



Jos Dunnen romaani suomennettaisiin uskon, että se viehättäisi monia. Keskiössä on perhesiteet, joita Dunne kuvaa taitavasti eri romaanihenkilöiden näkökulman kautta.

Heti teoksen alussa kuvataan, miten Patrick ja Ella löytävät 14-vuotiaan poikansa Danielin hirttäytyneenä. Teoksen jännite rakentuu tästä tragediasta käsin. Teon motiiveihin palataan vasta teoksen loppupuolella, kun taas sen alkupuolella pinnalla ovat erityisesti Patrickin ja hänen ensimmäisestä avioliitosta olevien tyttäriensä väliset suhteet ja konfliktit.

Dunnen romaani on kirjoitettu Patrickin muistelmina. Teoksen alussa on Patrickin 74-vuotissyntymäpäivä ja hänen syntymäpäiväänsä teos myös päättyy.

The Things We Know Now on tarina anteeksiannosta, joka on mahdollinen vasta perheen kokeman järkyttävän tapahtuman jälkeen. Se muistuttaa myös, että emme välttämättä tiedä mitä edes läheisimpien ihmistemme elämässä tapahtuu.

Jos pidät Anne Tylerin romaaneista, pitäisit varmaan myös Dunnen kirjasta.

Catherine Dunne: The Things We Know Now

343 sivua

Pan Books (2013)

Megan Nolanin romaania aloitin jo kerran aiemminkin, mutta silloin ei oikein lähtenyt. Tämä tuntuu nyt oudolta, sillä toisella yrityksellä Nolanin romaani imaisi mukaansa heti, ja tämä imu päättyi vasta romaanin viimeiseen pisteeseen.

Acts of Desperation kertoo parikymppisestä dublinilaisnaisesta, joka elää viinan ja krapulan täyteistä elämää, kunnes hänen tielleen osuu Ciaran - mies, joka lumoaa Naisen täysin.

Ciaran on komea. Ciaran on kylmä. Ciaran ei ole päässyt yli edellisestä tyttöystävästään. Ciaranin vuoksi ja häntä miellyttääkseen Nainen on valmis tekemään mitä tahansa. Hän lakkaa tapaamasta ystäviään ja hänestä kuoriutuu ”kunnon nainen”, joka suunnittelee ruokalistatkin viikoiksi etukäteen. Tie miehen sydämeen jne.

”[t]hat I was nothing, and I was happy to be nothing if nothing was what pleased him best. If nothing was the least trouble, then I would be it, and gladly. I would be completely blank and still if that was what worked, or as loud as he needed me to be to take up his silences.”

Naiselle tärkeintä on Ciaranin hyväksyntä. Hän matelee tämän edessä. Pyytelee loputtomasti anteeksi, jos hän on tehnyt jotain, joka ei ole Ciaranin mieleen.

Naisen uhrautuminen miehen vuoksi nähdään Nolanin romaanissa osana patriarkaatin vaatimuksia ja toimintatapoja. ”Hyvä nainen” on nainen, joka tekee kaikkensa miehen vuoksi omista tarpeistaan välittämättä.

Naisen pakkomielteisestä suhteesta Ciaraniin kasvaa teoksen kuluessa romaani, joka vapauttaa tilaa Naisen halulle ja seksuaalisuudelle. Lopulta enemmän kuin este on Ciaran Naisen elämässä hidaste.

Megan Nolan: Acts of Desperation

279 sivua
Vintage 2022 (2021)