Siirry pääsisältöön

Emilia Karjula: Kuningatar Mab


"Häntä oli ihana ajatella. Hän aukeni kuviksi, joita halusin lisää."

Emilia Karjulan esikoisteoksessa huomioni kiinnitti ensimmäiseksi sen takakansitekstin maininta, jonka mukaan Karjulan romaani on surrealistista chick litiä. En ole aiemmin törmännyt vastaavaan luonnehdintaan, joten lähdin ottamaan selvää, mistä on kyse.

Takakansitekstit ovat usein ongelmallisia, koska ne johdattavat lukemista tiettyyn suuntaan. Luovat position, josta käsin teokseen tutustuminen alkaa tapahtua. Karjulan teoksen kohdalla tulin varsin nopeasti siihen tulokseen, että kyse ei ole chick lit -kirjallisuudesta, jos chick lit käsitetään, kuten se yleensä on tapana käsittää eli nuorehkoille naisille suunnatuksi viihteelliseksi kirjallisuudeksi.

Toki Kuningatar Mabia voi lukea viihteenäkin, mutta väitän, että silloin sen tärkeimmät pointit menevät kyllä kokonaan ohi. 

Minulle Kuningatar Mab edustaa viihdekirjallisuuden vastakohtaa. Se vaatii lukijaltaan huomattavan paljon ja erityisesti hyötyä on, mikäli lukija tuntee Shakespearen näytelmät Romeonja Julia sekä Kesäyön unelma. 

Romeossa ja Juliassa kuningatar Mab on keijujen kätilö, joka "välittää ihmisten uniin heidän sisimmät toiveensa." Wikipedia tietää kertoa, että nimellä "Mab" on viitattu alempiluokkaisiin naisiin, prostituoituihin ja noitiin. Sanan "queen" taustalla taas on "quean", joka sekin on prostituoiduista käytetty ilmaisu.*


'Kuningatar Mab' on Julian ja Paulin rakkaustarina.  Julia voisi sanoa: hei Paul, mä rakastan sua, kunnes mä kuolen. Paitsi silloin kun olen Mabin kanssa, kun olen rymyämässä pitkin maita ja mantuja ja Mabin huoneessa, jossa ... ehkä et halua ihan kaikkea kuulla.

Muistetaan kuitenkin, että Karjulan teoksen määrittäminen pelkästään rakkaustarinaksi on kuin japanilaista jalkojen sidontaa. Väkivaltaa, jonka ulkopuolelle jää huomattava määrä kaikkea kiinnostavaa.

Lisäksi. Yhtä lailla Kuningatar Mabia voisi kutsua kolmiodraamaksi, sillä Paulilla on toinenkin tyttöystävä. Pyyhenainen. Ja Julia taas, kuten edellä jo kävi ilmi,  ajautuu intiimeihin väleihin Mabin kanssa. Ja on Julialla muitakin naisia, mutta jätetään heidät nyt rauhaan.


Kuningar Mabissa kohtaavat keijukaisten maailma ja reaalimaailma. Rikkoutuvat niiden väliset rajat. Eri maailmojen välisenä yhdyssiteenä toimii paitsi Julian ja Mabin kohtaamiset myös se, että Julia tekee tutkimusta Shakespearen keijukaishahmoista. 

Väitöskirjansa tutkimussuunnitelmassa Julia kirjoittaa, että hänen tarkoituksenaan on lähestyä "keijukaisia yhtäältä luonnonvoimien personifikaatioina ja toisaalta alitajunnan vapautena." Kun Julia pitää esitelmän tutkimusaiheestaan hänen tekemänsä luonnehdinnat kuvaavat juuri niitä tuntemuksia, joita Kuningatar Mabin lukeminen herättää. 


"I hope to achieve what I call an uneasy reading that does not attempt to teach a harmonious, finite outcome." (kursivoinnit Karjulan)

"[...] rakennan epämukavaa, asettumatonta lukutapaa, joka ei pyri tavoittamaan särötöntä lopputulosta."


En tiedä, miten tätä teosta tulisi lukea. Chick lit kuiskii korvani vieressä. On sitkeä pikkuhyönteisen lailla. Läimin. Tulen tappaneeksi.

Julian väitöskirjasuunnitelmien kautta teos tarjoaa mahdollisia lähestymistapoja itseensä. Näin nousee esiin myös ajatus siitä, että Mab ei ole todellinen lainkaan, vaan Julian alitajunnan asukki. Potentiaali. Hahmo sille, mitä voisi olla. Juhlasta täysi naisten välinen rakkaus.


Entä miten tämä kaikki pysyy koossa? 

Olga Palo kirjoittaa teoksessaan Aion kertoa nyt kaiken, että johdonmukaisuus on patriarkaatin salajuoni. Tämä toteamus sopii hyvin kuvaamaan myös Kuningatar Mabia. Hush lineaarisuus, hush riviin ja järjestykseen asettuminen. Ihanat naiset ovat siirtyneet rannalta metsiin ja väliäkös sillä, jos toinen heistä on keijukainen ja toinen ihmisnainen.

'Kuningatar Mab' on kielellisesti kutsuva teos, konstailematon ja hieman vallattomasti poreileva. Kun Mab nukkuu puun sisällä palaan mielessäni Sheila Hetin romaaniin Pure Colour. Kuin kaksi puuta, joiden oksat kurkottelevat kohti toisiaan. Kutittelevat.

Kuningatar Mabin kevyessä on painoa ja lehahduksia. Surrealismia kohti elehtiviä hypähdyksiä. Ja rakkaus on. On se.




Emilia Karjula: Kuningatar Mab
255 sivua
Kustantamo S&S (2024)




* https://fi.wikipedia.org/wiki/Mab_(mytologia)

Kommentit

  1. Kirjoitat todella mielenkiintoisesti tästä kirjasta! Olen samaa mieltä noista takakansien tekstistä, ja ne voivat pahimmillaan ohjata lukemista aivan väärään suuntaan ja herättää odotuksia, jotka eivät sitten täytykään. Tästä syystä yritän olla niitä kovinkaan usein lukematta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post