Siirry pääsisältöön

Lyhyet, osa 5: Fiona Mozley: Elmet - Ben Lerner: Topekan koulu - Isabel Waidner: Corey Fah does social mobility



Fiona Mozley:Elmet


Fiona Mozleyn romaani Elmet kertoo isästä ja hänen kahdesta lapsestaan Danielista ja Cathystä. He asuvat syrjäseudulla talossa, jonka isä on omin käsin rakentanut. Perheen äiti on kuollut, eikä hänestä teoksessa juuri puhuta. Kertojana on Daniel.

Teoksen yllä häilyy eristyneisyyden luoma uhka, jota korostaa se, että kertomuksen välissä on kappaleita, joiden tapahtuma-aika sijoittuu varsinaisen tarinan tulevaisuuteen. On paha. On väistämättöman tuntuinen paha, joka tulee yhä lähemmäs. On paikalliset ihmiset, jotka eivät kaihda keinoja

Isä, John, on isokokoinen mies ja ruumiin voimiltaan vahva, monissa tappeluissa voittamaton ja tappelemalla rahaa tienannut. Minulle hän tuo mieleen Colson Whiteheadin romaanin Balladi John Henrystä nimihenkilön. Kummankin näistä miehistä elämä roikkuu heidän fyysisten voimiensa varassa. Alan pelätä Johnin vanhenemista, sen mukanaan tuomaa voimien väistämätöntä hiipumista.

Isä lapsineen haluaa elää rauhassa omilla ehdoillaan. Vaatimattomasti ja luontoa kunnioittaen. Isä tekee kaikkensa opettaakseen lapsiaan pärjäämään maailmassa, joka on ankara ja kova, mutta hänen kykynsä suojata jälkikasvuaan on rajallinen.

Kiinnyin romaanin henkilöihin niin, että jouduin luopumaan Elmetin lukemisesta ennen nukkumaan menoa. Oli vahva tunne, että tämän romaanin horisontissa odottaa jotakin niin kauheaa, että näkisin lukemastani yöllä painajaisunia. 

Etiäiseni eivät olleet vääriä.


Fiona Mozley: Elmet

310 sivua

John Murray (2017)



Ben Lerner: Topekan koulu


Topekan koulu on Amerikka pienoiskoossa. Sitä lukiessa Don DeLillo istuu olkapäälläni.

Olen aloittanut tämän kirjan kerran aiemminkin ja niin silloin kuin tälläkin kertaa häikäistyin sen alusta, jossa Adam Gordon menee yöllä veneretken päätteeksi tyttöystävänsä kotitaloon. Siellä hetken oltuaan hän huomaa, että kyseessä ei olekaan tyttöystävän koti, vaan jonkun muun omistama, pohjapiirustukseltaan samanlainen talo.

Tässä kuvauksessa on jotain häiritsevää ja samalla se tuottaa voimakkaan tunteen siitä, että tiettyjen piirien amerikkalaisuus perustuu ennen muuta samuudelle. Topekan koulussa yksi samuuden keskeisiä piirteitä on asioiden ja ihmisten psykologisointi. Monet kirjan henkilöistä ovatkin psykoanalyytikkoja tai -terapeutteja. 

Kirjassa lukiolaiset käyvät elämää suuremmiksi kasvavia retorisia väittelyjä, jotka korostavat puheen merkitystä olennaisena kulttuurisena tekijänä. Jotakin hyvin olennaista on siinä, että yksi puhekilpailujen muodoista on vyörytys, jossa kilpailijat ottavat toisistaan mittaa puhumalla mahdollisimman nopeasti.

Onnistunut retoriikka on avain mahdollisuuksiin ja niiden toteuttamiseen. Kielen merkitys on teoksessa muutenkin keskeinen.

Kirjassa on myös ns. pakollinen ulkopuolinen, Darren, jota muut pojat sekä kiusaavat että ottavat hänet armollisesti mukaan porukkaan. Hylkiminen ja hyväksyminen sekoittuvat toisiinsa.

Vaikka ensimmäisellä yrityksellä Topekan koulu osui huonoon lukuhetkeen ja jäi sen vuoksi kesken ahmaisin sen tällä kertaa lähes vyöryttämällä.



Ben Lerner: Topekan koulu

328 sivua

Englanninkielinen alkuteos: The Topeka School

Suomentanut Markku Päkkilä

Siltala (2020)




Isabel Waidner: Corey Fah Does Social Mobility


Olen useammassakin yhteydessä törmännyt mainintoihin Isabel Waidnerista, joten päätin lähteä ottamaan selvää hänen kirjallisesta tuotannostaan. Koska kirjastosta oli heti saatavilla hänen romaaninsa Corey Fah does social mobility se valikoitui tutustumiseni välineeksi.

Waidner paljastui varsin kokeelliseksi kirjailijaksi, jonka seurassa olin jatkuvasti pihalla jos toisellakin.

Teoksen kertojana on Corey Fah, joka on esikoisteoksellaan voittanut Fictionalisation of Social Evils -kirjallisuuspalkinnon, mutta palkinnon vastaanottaminen ei ole helpoimmasta päästä, sillä se osoittautuu ufoksi. 

Coreyn lisäksi teoksen tärkeimmät henkilöt tyypit ovat Coreyn kumppani Drew sekä kahdeksanjalkainen Bambi Pavok.

On vaikea sanoa Waidnerin romaanista oikein mitään, mutta ainakin se tekee selväksi, että kirjallisuudessa suunnilleen kaikki on mahdollista. No rules!



Isabel Waidner: Corey Fah does social mobility

145 sivua

Hamish Hamilton (2023)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip