Lyhyet 4 - Lydia Sandgren: Läpileikkaus; Kaija Rantakari: Kertosäe; Edna O'Brien: The Little Red Chairs
Lydia Sdandgren: Läpileikkaus
Tiedän nyt aika paljon siitä, millainen mies on göteborgilainen kustannustoimittaja Martin Berg. Tunnen myös hänen vaimonsa Cecilian - tosin vain Martinin kautta, sillä Cecilia itse ei pääse kertomaan tarinaansa. Kuitenkin juuri Cecilian rooli teoksessa on olennainen, sillä hän katosi pian väitöstilaisuutensa jälkeen ja jätti Martinin ja heidän kaksi lastaan.
Tutuksi minulle tuli myös Gustav, joka tauluillaan suurin piirtein pelasti koko ruotsalaisen 1900-luvun maalaustaiteen. Gustav, joka joi liikaa ja käytti aina tavalla tai toisella vinossa olevia ja/tai teipillä korjattuja silmälaseja. Gustav, jolle tavallinen elämä oli vieras konsepti.
Martinin ja Cecilian tyttären Rakelin kautta pääsen kokemaan, millaista on, kun kadonnut äiti on jatkuvasti läsnä. Gustav nimittäin maalasi ennen muuta Cecilian muotokuvia. Vähemmässä määrin tutustun Rakelin pikkuveljeen Elikseen.
Läpileikkaus kulkee eri vuosikymmenillä, valaisee ja etsii kohteekseen. Pysähtyy ja tarkastelee. Sykkivänä sydämenä hän, joka on poissa, mutta poissaolonsa vuoksi jatkuvasti läsnä.
Vuonna 1987 syntyneen Lydia Sandgrenin jättimäinen 718-sivuinen romaani (suom. Sanna Manninen) on häkellyttävä suoritus ollakseen vielä esikoisteos. Sandgrenin kuvaus on hyvin todentuntuista, elämän ja fiktion välinen raja ohut. En ole varsinaisesti tiiliskivien suurin ystävä, mutta Läpileikkauksen onnistuin lukemaan lähes väsähtämättä.
Ps. Läpileikkaus toimii hyvin joogablokkina
Lydia Sandgren: Läpileikkaus
Samlade verk (suom. Sanna Manninen)
718 sivua
"lähden iltaan iho ihon päällä"
Kertosäkeeseen ei pidä astua ryminällä. Siihen on laskeuduttava niin kuin laskeudutaan sellaiseen kaivattuun (kuten rakastettuun), jonka mahdollisimman lähelle ei vielä malttaisi käydä, koska on parasta ikinä, että koko ihana on vielä edessä. Että ei ihan vielä kosketa. Että on odotuksen hurmaannuttavaa värinää täynnä.
Kaija Rantakarin runot ovat runoja kaikille aisteille. Esteettinen, ruumiillinen ja eroottinen kuvaelma, joka kiipeilee pitkin lukijaansa. Koskee hipaisemalla. Tästä ja sieltä ja tuoltakin. Että tuollainenkin paikka minusta löytyi.
Kevyen ja painon liitto. Kiertymä.
Se maalauksen pyöreä hedelmä, joka purskahtaa kehysten ulkopuolella.
Niin lähellä että sumenee. Avautuu.
Tulen hänen samettiaan vastaan.
"elimet ovat elämistä varten"
Kaija Rantakari: Kertosäe
54 sivua
Wsoy (2023)
Irlantilainen Edna O'Brien (s. 1930) on varsin tuottelias kirjailija. The Little Red Chairs on hänen 18. romaaninsa ja sen jälkeen häneltä on julkaistu vuonna 2019 vielä romaani nimeltä Girl. Romaanien lisäksi O'Brien on kirjoittanut novelleja, näytelmiä ja non-fiktiota. Itse olen lukenut häneltä aiemmin vain teoksen August is a Wicked Month.
The Little Red Chairs on romaani, jolla on mustaakin mustempi sydän. Teoksen alussa Cloonoilan kylään saapuu mies, joka herättää suurta kiinnostusta paikallisen väestön keskuudesta. Mies, dr Vlak, esiintyy parantajana ja hänen karismansa hurmaa erityisesti kylän naiset. Yksi naisista, Fidelma McBride, alkaa pettää miestään dr Vlakin kanssa.
Kun todellisuus dr Vlakista paljastuu Fidelma joutuu kokemaan kauheuksia, joiden unohtamiseen yksi ihmiselämä ei riitä.
Nimensä The Little Red Chairs lainaa tapahtumalta, jota vietetään Sarajevon miehityksen ja uhrien muistoksi (ks. kuva alla).
Teoksen keskellä on osio, jossa O'Brien tuo yhteen naispakolaiset maailman eri kolkilta ja kuvaa heidän välistään solidaarisuutta. Naiset kertovan tarinansa ja tulevat kuulluiksi. Se, mitä Fidelmalle tapahtui on kuitenkin liian järkyttävää edes muille naisille kerrottavaksi.
The Little Red Chairs herättää voimakkaita ja ahdistaviakin tunteita, joten sisältövaroitus kirjan suhteen on paikallaan.
Edna O'Brien: The Little Red Chairs
299 sivua
Faber & Faber (2016/2015)
Kommentit
Lähetä kommentti