Siirry pääsisältöön

Hyvää vappua!

Bomber Command Memorial, Lontoo


Freedom is 

the sure possession 

of those alone 

who have 

the courage 

to defend it

(Pericles)







En kuiskaa enää monin sanoin
miten rakastan
kun mitkään sanat
eivät riitä kuvaamaan
rakkautta joka silmissäsi avartuu
kun kuulet veljiemme kutsun taisteluun

En kysy enää
ketä ajattelet useimmin
kun katseesi niin usein sulaa kyyneliin
Näen jokaisessa kyyneleessä ystävän
jonka muisto syttyy sorron hämärään

En kerro enää
miten yksin kulkee ihminen
kun joka askeleella tunnen
miten tuhannet sydämet sykähtävät
kädessäsi jota puristan
ja huulillasi tuhat suuta aukeaa
Niin aivan toisin käsi tänään etsii hyväilee
niin toisin korva kuulee rakkaat askeleet
kun silmiesi syvyydessä näen maailman
jonka elämää myös minä puolustan

Eilen kuiskin monin sanoin miten rakastan
kun mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan
sitä voimaa jonka voimastasi ammennan
tiellä joka vaatii meidät kokonaan

(Agit Prop: Kahden laulu)

Hyvää vappua kaikille!


Kommentit

  1. Ei ole totta, juuri eilen olin kuuntelemassa Agit-Propia Kulttuuritalolla ja ihastuin erityisesti tähän biisiin ja nyt se löytyy sinun blogistasi. Aivan mielettömän hieno kappale vahvoilla Matti Rossin sanoilla.

    Hyvää Vapunpäivän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana yläfemma. Onpas aikamoinen sattuma. Tämä on kyllä niin uskomattoman kaunis, että pala nousee kurkkuun joka kerta kuunnellessa.

      Poista
  2. Tämä on ihana kappale. Kuten monet muutkin Agit Propin. Olen ns. Ultra Bra -sukupolvea ja bändin myötä löysin sitten Agit Propin, Chydeniuksen yms. Säväyttäviä lauluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja ihana kuulla, että sinäkin pidät tästä. Itse asiassa juuri tänään ajattelin Agit Propin ja Ultra Bran välisiä yhteyksiä. Kummallakin porukalla hieno kyky liikuttaa ihmistä hyvällä tavalla.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä