Viime päivät olen ollut jännityksessä ja odottanut, kuka voittaa Baileys-kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna. Ehdin ehdokkaista lukea ainoastaan Cynthia Bondin Rubyn ennen voittajan ratkeamista eilen illalla. Rubysta kirjoitan lisää myöhemmin, mutta voin jo tässä vaiheessa sanoa, että se on hurja tarina, joka ansioillaan hyvinkin olisi voinut viedä potin kotiin.
Toisin kuitenkin kävi. Monissa veikkauksissa arveltiin, että voittajaksi nousisi Hanya Yanagiharan A Little Life. Vaan eipäs noussutkaan. Voiton vei irlantilainen Lisa McInerney teoksellaan The Glorious Heresies, joka loisti poissaolollaan ennakkoveikkauksissa. Aikaisempien vuosien tapaan Baileys-tuomaristo onnistui taas aikaansaamaan melkoisen yllätyksen. McInerneyn romaani sattuu olemaan sopivasti kesän lukulistallani ja olin päättänyt ottaa sen matkakirjakseni Irlantiin. En nyt kuitenkaan pystynyt malttamaan mieltäni ja korkkasin sen jo eilen illalla. Olen lukenut vasta 30 sivua ja sen perusteella uskallan jo sanoa, että teos on kielellisesti hyvin mielenkiintoinen.
Katsotaanpa parin edellisen vuoden voittajia. Viime vuonna voiton vei Ali Smithin How to be both ja vuonna 2014 Eimear McBriden A girl is a half-formed thing. Ali Smithin tunnusmerkkeihin kuuluu hänen kokeellinen tapansa leikkiä kielellä. Järsiä sitä ja käyttää sitä yllättävillä tavoilla. McBriden romaania olen lukenut vain sieltä täältä, mutta jo teoksen ensimmäiset lauseet ovat vakuuttava näyttö McBriden kirjoitustavasta. A Girl is a half-formed thing alkaa sanoilla: "For you. You'll soon. You'll give her name. In the stitches of her skin she'll wear your say." Ei ehkä kaikkein helpointa luettavaa, mutta äärimmäisen mielenkiintoista. McInerneyn kielestä voisi sanoa (sen luetun 30 sivun perusteella!), että siinä missä joku muu leipoo kuppikakun käyttäen erikoisvehnäjauhoja ja sokeria, McInerney käyttää aineksia, joilla ei ole elintarvikeviraston hyväksyntää.
Minua ilahduttaa suuresti, että Baileys-palkintotuomarit arvostavat korkealle kirjailijan lahjakkuuden ryömiä kielessä, ottaa se omakseen, muokata, uusmerkitä ja kapinoida kielen kautta. Ylipäänsä tarjota jotakin sellaista, joka avaa omaa paikkaamme kielen symbolisessa järjestelmässä. Jotakin loputtoman lumoavaa ja maagista on siinä, kun lapsi tajuaa, että tietty sana symboloi tiettyä esinettä/asiaa. Smith, McBride ja McInerney vievät meidät takaisin tähän hetkeen, joka muuttaa elämämme.
Toisin kuitenkin kävi. Monissa veikkauksissa arveltiin, että voittajaksi nousisi Hanya Yanagiharan A Little Life. Vaan eipäs noussutkaan. Voiton vei irlantilainen Lisa McInerney teoksellaan The Glorious Heresies, joka loisti poissaolollaan ennakkoveikkauksissa. Aikaisempien vuosien tapaan Baileys-tuomaristo onnistui taas aikaansaamaan melkoisen yllätyksen. McInerneyn romaani sattuu olemaan sopivasti kesän lukulistallani ja olin päättänyt ottaa sen matkakirjakseni Irlantiin. En nyt kuitenkaan pystynyt malttamaan mieltäni ja korkkasin sen jo eilen illalla. Olen lukenut vasta 30 sivua ja sen perusteella uskallan jo sanoa, että teos on kielellisesti hyvin mielenkiintoinen.
Katsotaanpa parin edellisen vuoden voittajia. Viime vuonna voiton vei Ali Smithin How to be both ja vuonna 2014 Eimear McBriden A girl is a half-formed thing. Ali Smithin tunnusmerkkeihin kuuluu hänen kokeellinen tapansa leikkiä kielellä. Järsiä sitä ja käyttää sitä yllättävillä tavoilla. McBriden romaania olen lukenut vain sieltä täältä, mutta jo teoksen ensimmäiset lauseet ovat vakuuttava näyttö McBriden kirjoitustavasta. A Girl is a half-formed thing alkaa sanoilla: "For you. You'll soon. You'll give her name. In the stitches of her skin she'll wear your say." Ei ehkä kaikkein helpointa luettavaa, mutta äärimmäisen mielenkiintoista. McInerneyn kielestä voisi sanoa (sen luetun 30 sivun perusteella!), että siinä missä joku muu leipoo kuppikakun käyttäen erikoisvehnäjauhoja ja sokeria, McInerney käyttää aineksia, joilla ei ole elintarvikeviraston hyväksyntää.
Minua ilahduttaa suuresti, että Baileys-palkintotuomarit arvostavat korkealle kirjailijan lahjakkuuden ryömiä kielessä, ottaa se omakseen, muokata, uusmerkitä ja kapinoida kielen kautta. Ylipäänsä tarjota jotakin sellaista, joka avaa omaa paikkaamme kielen symbolisessa järjestelmässä. Jotakin loputtoman lumoavaa ja maagista on siinä, kun lapsi tajuaa, että tietty sana symboloi tiettyä esinettä/asiaa. Smith, McBride ja McInerney vievät meidät takaisin tähän hetkeen, joka muuttaa elämämme.
Minulla on onni olla tuossa tilanteessa joka päivä, kun olen töissä, kun kuulen lasten suusta kaikenlaista erinomaista, varsinkin maahanmuuttajalasten. Edelleenkin harmittaa, että miksi en ole kirjoittanut ylös näitä lauseita ja sanoja.
VastaaPoistaSuomenkielenopettajana maahanmuuttajille opetin yhdyssanoja, ja kerroin mistä sanoista lohikäärme muodostuu ja voi sitä ihastunutta ilmettä ja puhetta, kun he huomasivat, että se muodostuu lohesta, joka on kala ja käärmeestä. Kunhan höpisen, tulin vain kertomaan, että toivottavasti saadaan pian suomennokset ja pääsen lukemaan ;)
Mai, tuo on varmasti tosi kiinnostavaa seurata lasten juttuja. Välillä on huimia assosiaatioita, joista suorastaan näkee, miten ne ovat syntyneet. Todellakin, jos laittaisit ylös, siitä tulisi hieno listaus. Laitoin oman tyttäreni juttuja ylös, mutta suojasin tiedoston salasanalla (en kyllä ymmärrä miksi) ja tietysti unohdin sen salasanan, enkä saanut sitä tiedostoa enää auki. Samassa syssyssä meni päiväkirjamerkinnät hänen pikkulapsivuosiltaan. Tätä ihmisen hölmöyttä. Mur (itselleni).
PoistaMinulle kieli on loputtoman kiinnostuksen kohde. Joskus takerrun ärsyttävästi tosi pieniinkin nyansseihin, jotka koen merkityksellisiksi. Ali Smithiä muuten on suomennettu. Ostin just 10 minuttia sitten hintaan 2,95 Suomalaisesta kirjakaupasta hänen romaaninsa Olipa kerran kello nolla. Olen lukenut häntä sitkeästi englanniksi, vaikka se on välillä ollut aika tiheää. Tulee olemaan jännää lukea suomeksi.
Ja kiva kun tulit höpisemään. Ilahdutit päivääni. Samoin kuin sinä toivon, että saataisiin näitä Baileys-palkittuja suomeksi. Kiitos.
Tällaisten kirjojen suomentamisen täytyy olla vaikeaa. Ne olisi varmaan parempi lukea alkukielellä. Olen lukenut yhden Ali Smithin kirjan (suomeksi), eikä se tehnyt minuun erityisempää vaikutusta.
VastaaPoistaJust tuossa yllä Maille kerroin, että ostin nyt Ali Smithin Oli kerran kello nolla. Katsotaan, miten sen kanssa käy. Parasta varmaan olisi lukea rinnakkain englanniksi ja suomeksi, sillä kuten sanot tämäntyyppisessä kirjallisuudessa kääntäminen on haastavaa, vaikka kuinka hyvä kääntäjä olisi. Kiitos Margit!
PoistaMulla Ali Smithin Satunnainen (The Accidental) just nyt luettavana :) Vaikuttaa minusta miellyttävältä. Tietenkin pitää huomioida, että olen pikku hiljaa toipumassa Darling Riveristä...
VastaaPoistaMulla on tuo The Accidental, mutta sen lukeminen oli kyllä paikoin varsin työlästä. Nyt ostin suomeksi Oli kerran kello nolla. Ali Smith - luulisin - on vähän sellainen juttu, että joko hänen kirjoistaan pitää tai sitten ei. On kamala vääryys, jos ei saada suomeksi sitä hänen Public library -teostaan.
PoistaToivon hyvää toipumista. :D Kiitos Leena.
"Kielellisesti hyvin mielenkiintoinen" - kuulostaa ---- mielenkiintoiselta. :) Tuo elintarvikeviraston hyväksynnän puuttuminen vasta herättääkin kiinnostusta. En tiedä, pitäisikö uskaltaa tähän tarttua ja kokeilla vaikka alkua.
VastaaPoistaAnna mennä vaan. Mulla on hieman ongelmaa päästä tähän kieleen sisään ja sitä mitä tarkoitan tuolla kielellisesti mielenkiintoisella en osaa vielä selittää (josko osaan edes luettuani). Siis tietysti asia on päässäni ihan selvä, mutta en tiedä, miten se sanotaan. :D Ehkä olisi oikeampaa sanoa jotenkin niin, että McInerney kirjoittaa mielenkiintoisista suunnista. Tosin ihan hämärästi tuokin on sanottu. Sun on pakko lukea itse. :D Kiitos Jonna.
PoistaJännittävä valinta! Eipä olisi tullut itsellenikään mieleen veikata McInerneyn romaania voittajaksi. Jäänpä odottelemaan, mitä tulet siitä tykkäämään!
VastaaPoistaEn nähnyt sitä yhdessäkään veikkauksessa. Rubya vähän mietin, tosin se nyt onkin ainoa, jonka olen ehtinyt listalta lukea. En vielä ole siitä edes blogannut. Kiitos Laura.
PoistaOmppu, luettuani postauksesi ja kommentit alkoi tuntua, että minunkin on pakko lukea McInerneyn kirjoja.
VastaaPoistaEräs kirja, jossa mennään kielessä lapsen kieleen ja josta pidän hurjasti on Uzodinma Iwealan romaani Beasts of No Nation.
Sitaattisi perusteella näiden mainitsemiesi kirjailijoiden kielessä on jotain vielä erikoisempaa.
Pistän muistiin!
Ali Smith ja Eimear McBride (onkohan häneltä tullut jo toinenkin kirja. En nyt ihan muista) on selkeästi kielellisesti tosi mielenkiintoisia. He ovat jollakin tapaa samaa jengiä, kun taas McInerney on erilaisempi ja joka tapauksessa ei tietenkään pitäisi sanoa mitään vielä 30 sivun perusteella. Oli pientä malttamattomuutta ilmassa, kun kirjoitin tämän postauksen. :D Kiitos Marjatta!
PoistaTässä näyte McInerneyn kirjasta:
'He wore a once-black jumper and a pair of shiny tracksuit bottoms. The back of his head was cracked and his hair matted, but it had been foxy before that. A tall man, a skinny rake, another string of piss, now departed. She hadn't gotten a look at his face before she flaked him with the Holy Stone and she couldn't bring herself to turn him over."
Tulee mieleen Annie Proulx tuosta! Samalla lailla brutaalia kuvausta. Tuuli
PoistaMoi Anonyymi,
PoistaEn osaa sanoa mitään Annie Proulx:sta, koska olen vain kerran aloittanut jotain hänen kirjaansa ja se jäi kesken. Ei kyllä sen takia, että olisi ollut mitenkään huono, mutta siinä tuli jotain juttua, jonka tähden lukeminen venyi ja venyi ja sitten olin jo ihan pudonnut koko tarinasta. Hyvä kun mainitsit hänet nyt, sillä häntä pitäisi ehdottomasti lukea. Olisiko sulla heittää joku teos, jota häneltä erityisesti suosittelisit?
Muistelin, että sinä olit suositellut Ali Smithiä, kun löysin Satunnaisen kirjaston poistomyynnistä 2 €:lla. Saas nähdä, miten käännös tuo kielen kokeilevuutta esiin, sillä kyllähän sen pitäisi siinä jotenkin näkyä. Mielenkiintoista!
VastaaPoistaOllaanpas me nyt Elina löytäviä, minä kun taas eilen löysin Suomalaisesta alle 3 eurolla Olipa kerran kello nolla. Olen lukenut Ali Smithiltä The Accidental, How to be both ja Public library. En osaa vielä sanoa mitään siitä, että miten käännös vaikuttaa, kun ei ole kokemusta. En myöskään tiedä, onko kaikki Ali Smithin kirjat samaa tyyliä kuin tuo How to be both. Accidentalin lukemisesta on jo useampi vuosi, mutta muistan kyllä, että sen kanssa välillä tuskailin, mutta mikä siihen lienikään syy. Mukavaa, että aiot tutustua Ali Smithiin. Minä olen jo välillä ollut valmis hänelle Nobelia tyrkkäämään. Kiitos Elina.
PoistaMä muistelisin, ettei tuo Satunnainen ole kielellisesti niin kokeileva kuin Oli kerran kello nolla. En mene mitenkään takuuseen.;) Muistan kyllä, että kirja (tai kummatkin mainitsemani) oli erinomainen.
PoistaLuin molemmat suomeksi. Molempia lukiessa mietin kääntäjää; ei varmasti ole ollut ihan helppo juttu. Varmaan kääntäessä jotain menetetään. Mutta toisaalta, itse koen että menettäisin jotain myös englanniksi lukiessani. Vaikka mun enkku on ihan hyvää, se ei kuitenkaan ole mun äidinkieli, enkä asu englantilaisessa kieliympäristössä ja kun kysessä ei ole sellainen tarinavetoinen kirja, missä ei haittaa jos joku sana joskus jää välistä. Oisko tää sellainen lose-lose situation? No ei ole, koska Ali Smithiä lukiessa ei voi hävitä!:)
Ali Smithiä lukiessa ei tosiaan voi hävitä! Aloin Sanna miettiä, että miten hyvin vierasta kieltä pitää osata, että lukeminen vieraalla kielellä on riittävän hyvää? Onko niin, että täydellisintä on pelkästään äidinkielellä lukeminen ja muilla kielillä aina vajavaista? Tästä ihmiset ajattelevat eri tavoin ja varmaan riippuu myös siitä, miten yleensä mieltää kielen ja miten kielen kokee.
PoistaLaitan nyt esimerkin The Accidentalista ja Olipa kerran kello nollasta havainnollistaakseni asiaa:
She will be in terrible trouble.
It cost a fortune.
They are always talking about how much it cost. They are proud of how much.
It was a Sony digital.
It had footage from today, of those flowers.
Olipa kerran kello nolla
Se nauratti häntä.
Hän käänsi päänsä pois ikkunasta.
Ei, hän ei ollut kuollut.
Hän ei ollut kuollut -vielä.
No jaa, lopulta täytyy jokaisen lähteä.
No jaa, minkäs sille mahtaa.
Voiko noista esimerkeistä päätellä jotain? Harmi, kun ei nyt ole samaa kirjaa molemmilla kielillä, mutta engl.kielisessä esim. kohta They are proud of how much - en saa sitä kääntymään hyvin suomeksi
Sitten taas suomenkielisessä häiritsee tuo "No jaa" - mitenköhän se on olllut engl.kielisessä? Nämä esimerkkilauseet (jotka valitsin randomisti) ovat vielä helppoja tapauksia ja ovat tässä nyt vaan pikku esimerkkeinä. Olen niin kielifriikki, että mulle sanat kantaa mukanaan aina enemmän kuin ne itsessään on. Ne tuo mukanaan eri juttuja eri kielillä, vaikka käynnös olisi kuinka täydellinen.
NO JAA, pitää nyt saada käsiinsä joku Ali Smith sekä suomeksi että englanniksi. Tiedätkö Sanna, onko Satunnainen julkaistu Otavan kirjastossa?
Satunnainen on Otavan kirjaston kirjoja.
PoistaNoiden sun randomisti valitsemien lyhyiden pätkien perusteella voisin hyvinkin lukea Satunnaisen englanniksi.;) Jos olisi aikaa, käännösten tutkiminen olisi tosi kiinnostavaa. Kerran luettiin Sylvia Plathia englanniksi ja kahden eri suomentajan suomennoksia. Ja Liisaa Ihmemaassa myös! Se onkin semmonen unelma, että joskus siihen ja neljään suomennokseen pääsis oikein perehtymään. Kolmen porukassa todettiin, että osa suomennosmieltymyksistä oli puhtaasti mieltymyksiä. No jaa, toinen tykkää tyttärestä jne.
Osin mieltymykseen perustuu varmaa tuokin äidinkielellä vai jollakin muulla kielellä lukeminen. Toinen kielifriikki ilmottautuu, sellainen joka liputtaa usein äidinkielen puolesta. Tähän mulla on ja ei ole paljon perusteluita.;)
Mä ajattelen, että äidinkieli on tunnekieli, jolloin se tulee ikään kuin lähemmäs, niin hyvässä kuin pahassa. Kerran törmäsin keskusteluun Murakamista. Murakami on kuulemma parempaa englanniksi kuin suomeksi (japania ei ilmeisesti osannut kukaan). En osaa sanoa, olen lukenut Murakamia vain suomeksi. Lukemani suomennokset on ollut ihan sujuvia ja hyviä. Mutta kuulemma suomeksi se on vähän tyhmempää, naiivimpaa. No jaa. Ilkeään mieleeni hiipi ajatus, että voihan olla, että sillä omalla äidinkielellä se naiiviuus ja tyhmyys vaan tulee selkeämmin esiin... Olen itse kokenut tämän pari kertaa luettuani ensin englanniksi (alkuperäiskieli) ja myöhemmin suomeksi. Kerran luin yhden suhteellisen viihteellisen romaanin englanniksi (alkuperäiskieli) ja tykkäsin siitä yllättäen tosi paljon. Sen aiheet osui johonkin henkilökohtaiseen, varsinkin sinä hetkenä. Mietin, olisinko tykännyt siitä suomeksi. Voi olla, että sen kirjan viihteellinen söpöys (aiheet ei kyllä olleet mitenkään söpöjä, tarkoitan tällä enemmänkin tietynlaista rouheuden, toteamisen jopa tylyyden puutetta) olisi suomeksi tullut niin paljon lähemmäs kuin englanniksi ja ärsyttänyt mua niin paljon, että se ärsytys olisi ohittanut aiheiden (henkilökohtaisen) merkittävyyden.
Joo, tää on aihe mistä voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään. Tosin jatko olisi vieläkin sekavampaa ja perustelematonta.;) Joten hyvää yötä!
Ok. Tykkään tuosta Otavan kirjastosta. Siinä kirjojen ulkoasuat ovat usein hyvin onnistuneita ja itse teoksissakaan on harvoin valittamista.
PoistaLuin jokin aika sitten Samuel Beckettin runoja ja samassa kokoelmassa oli runoja sekä ranskaksi, englanniksi ja suomeksi. Siinä huomasi hyvin, että joku tietty kohta oli erinomainen jollakin kielellä, toisella kielellä taas ei tavoitettu samaa. Tuollaiset runokokoelmat, joissa on alkuperäiskieli + käännös on ihan mahtavia. En ole ollenkaan aina kääntäjän kanssa samaa mieltä, vaikka itse en osaisikaan käännöstä tehdä. Siis se juttu, kun se käännös on päässä on ihan eri juttu kuin se, mitä tulee paperille.
Edellä mainittu saattaa osin olla se syy, miksi luen mieluusti alkukielellä, jos vaan pystyn. Toinen asia mitä mietin on ymmärtäminen. Ajattelemmeko me (siis ihmiset yleensä) niin, että äidinkielellä automaattisesti ymmärtää paremmin? Se on tietysti totta, mutta jos tähän lisätään, että ymmärrämmekö oikein niin aletaan päästä asiaan. Mitä se oikein ymmärtäminen on? Onko sitä edes olemassa? Onko mahdollista ymmärtää puutteellisemmin vieraalla kielellä, mutta syvemmin kuin äidinkielellä?
Minä muuten olen just niitä, joka lukee Murakamia aina englanniksi. Silloin kun innostuin hänestä niin aloin lukea teoksia, joita ei vielä ollut edes käännetty suomeksi. Jotenkin totuin Murakamiin engl.kielisenä ja kun olen pari kertaa lukenut suomeksi, niin tuntuu tosiaan että jotain jää puuttumaan. En kyllä suomeksi ole kokenut Murakamin tekstin olevan naiivia tai tyhmää, soo soo nyt Sanna. :D
Nyt blogiaikana on ollut esim. se Örstavikin Vecka 43, jonka viehätys kyllä varmasti osittain perustui siihen, että jouduin ponnistelemaan kielen kanssa eli tässä vielä yksi aspekti. Lukemista muuttaa se, kun kieli ei ole ns. itsestäänselvää, jolloin sille antaa enemmän aikaa. Ehkä se salaisuus onkin siinä ajassa eikä siinä, onko alkuperäiskielinen vai käännös kyseessä.
Kohta jo seuraavaa hyvää yötä! :D (ja nyt copypeistaan tämän ennen kuin julkaisen, ettei käy niin kuin tässä taannoin) Kiitos mainioista pointeistasi!
Mä luulen, että me lähestytään tätä kielikysymystä aika eri kulmista. (Mun suhde äidinkieleen on niin tunnepitoinen, etten useinkaan pääse sen tunteen "ulkopuolelle".) Kiinnostavaa ja avartavaa lukea näitä ajatuksiasi.
PoistaMä ajattelen, että käännös on aina epätäydellinen, ja sen kanssa on vaan elettävä. Suhtaudun asiaan aika lunkisti (kieli-intohimoistani huolimatta). Mä koen, että kommunikointi on aina jossain määrin vajaata ja epätäydellistä. Sanat riittämättömiä. Sanat, kieli kääntyy vaikka mihin, muttei välttämättä toiselle kielelle. Ehkä juuri kielten epätäydellisyys/moniulotteisuus tekee niistä niin kiinnostavia.
Jos puhutaan ymmärtämisestä kirjallisuuden yhteydessä, niin mä olen sitä mieltä, ettei ole oikein ymmärtämistä, oikeammin ymmärtämistä. (Väärinymmärrystä sen sijaan...;))
Tuo on kiinnostava ja varmaan aika lailla oikea (heh heh) ajatus, että jos joutuu pinnistelemään kielen kanssa enemmän ja siten luultavasti käytämään siihen enemmän aikaa, ymmärtäminen voi olla syvempää vaikka pinta-tasolla olisikin puutteellisempaa kuin äidinkielellä.
Hei, en se minä ollut joka suomi Murakamia suomeksi tyhmemmäksi ja naiiviksi!;)
Hyvää yötä!
P.S. Mä rrrrakastan runokirjoja, missä on rinnakain alkuperäisteksti ja käännös!
Sehän on itse asiassa paras tilanne, jos on kiinnostava kysymys, jota lähestytään vähän eri näkökulmista ja kaiken lisäksi vielä kunnioittavassa hengessä ja hyväntahtoisin aikein. Se on suoranaista kommunikaation kuningatarluokkaa.
PoistaMä taas ajattelen, että käännös on mahdoton. Se ei tavallaan ole sama teos, vaan parhaimmillaankin tulkinta teoksesta. Tosin joskus voi tulkinta olla suorastaan parempi kuin alkuperäinen. Tämä ongelma ei johdu kääntäjästä, vaan kielien erilaisuuksista ja niistä tavoista, joilla asioita ilmaistaan eri kielillä. Ajatteles vaikka sanaa valoreklaami, joka on modernimmin sanottuna valomainos. Silti nuo kaksi on ihan eri juttuja, kun ruo reklaami kantaa mukanaan koko aikakautta. Sitä on heti 20-luvulla, jazzi soi ja hameen helmat on jo lyhentyneet. Jotenkin tämäntapainen on mun mielestä alkuperäisen ja käännöksen suhde.
Tuosta kielen kanssa pinnistelystä on Jhumpa Lahiri kirjoittanut hienosti teoksessaan Med andra ord, jota ei olla saatu suomeksi. En ymmärrä miksi. On käännetty myös englanniksi In other words ja alkuperäinen on italiankielinen In altre parole. Sitä lukiessani olin ihan taivaissa.
Juu ja ymmärsin, että sinä et ollut vastuussa tuosta Murakami-heitosta. Kyllä mulla varmaan sekin vaikuttaa, että aloin Murakamia alun perin lukemaan englanniksi. Nythän häneltä on tulossa syksyllä suomeksi uusi teos, mutta toistaiseksi ei ole hirvittävää Murakami-kuumetta havaittavissa täällä päin.
Kiitos ja hyvää seuraavaa yötä! :D