Kolme desperadoa italalialaisen syrjäseudun yössä pohtimassa, miten parhaiten ottaa ilo irti elämästä. Laulaisin vahvan romaanialoituksen kunniaksi Kolmen iloisen rosvon sävelellä, jos heidän nimensä sopisivat rytmiin. Eivät sovi. Kokeile itse. Nimet ovat Sebastiano, Luca ja Andrea. Kuvioihin mukaan tulee Marina Bellezza, vilkas, vaarantuoksuinen nuori nainen, joka antaisi ilomielin jonkun ruumiinosansa, jos hänen isällään vaan olisi hänelle enemmän aikaan.
Hyvät ainekset ja uimarantaromaani
Silvia Avallonen esikoisteos Teräs on niin kova romaani, että se on mielessäni usein vieläkin, vaikka sen lukemisesta on kulunut reilut puolitoista vuotta. Viimeksi sen maailmaa järjesteli mielessäni Elena Ferrante Loistavalla ystävällään, eikä tämä kohtaaminen päättynyt Ferranten eduksi.
Lupaavan alun jälkeen Avallonen toinen romaani 'Marina Bellezza' kääntyi lähes täydelliseksi pettymykseksi. Se sisältää kyllä kaikki hyvän kertomuksen ainekset, mutta lopputuloksena on uimarantaromaani, joka sopii luettavaksi parhaiten kuumana ja laiskana kesäpäivänä, kun aurinko hellii nahkaa ja kirjan sivuja tekee mieli käännellä huolettomasti hiekkaisin sormin samalla kun antaisi aika paljon, jos juuri sillä hetkellä saisi käteensä kylmän mojiton.
Paljon kertonee se, että ensimmäiset parisataa sivua luin melkein yhdeltä istumalta, kun taas viimeiseen 50 sivuun kului parisen viikkoa.
Rakkauden kerjäläiset
'Marina Bellezza' on kertomus Marinasta ja Andreasta, jotka rakastavat toisiaan rakkaudella, jonka eloonjäämisprosentti on pieni. Marina on oman henkilöhistoriansa vanki. Hänen tulevaisuutensa porttia vartioi alkoholisoitunut äiti ja poissaoleva isä, jonka huomiota Marina kaikin keinoin hakee. Mahdollisuus elämänmuutokseen avautuu Marinalle, kun hän voittaa laulukykykilpailun.
Andrea on perheensä musta lammas, joka aina ja kaikessa on jäänyt veljensä Ermannon varjoon. Jotta tilanne olisi tarpeeksi tukala jakavat veljekset saman syntymäpäivän vuoden ikäerolla. Ermanno saa lahjaksi koiranpennun, Andrea uimavarusteita. Andrean kosto on varsin ikävä, eikä koiranpennulle käy hyvin.
Avallone vääntää Marinan ja Andrean välistä rakkaussuhdetta kuin jo aikapäivää sitten kuivunutta pyykkiä. Vääntää vääntämästä päästyään, eikä osaa lopettaa. On off on off on off. Näin päädytään tilanteeseen, jossa minua ei enää kiinnosta, miten heidän rakkaudelleen käy. Mukaan kuvioon Avallone sotkee ns. kolmannen pyörän, joka ei pelasta tilannetta, vaan tarjoaa lähinnä lisää mahdollisuuksia veivata rakkaustarinan loputtomia vaiheita.
Tulevaisuus, jonka Berlusconi nielaisi
Kiinnostavimmillaan 'Marina Bellezza' on Avallonen kuvatessa, miten Italian syrjäseudut autioituvat ja muuttuvat hengettömiksi. Taloudellinen niukkuus kasvattaa epätoivoisia nuoria, joiden edestä tulevaisuuden matto on viety varastoon Berlusconin politiikan myötä. Unelmat kuolevat ennen kuin ne ehtivät edes saada ilmaa siipiensä alle. Rakennukset rapistuvat ja yrittäjät vaihtavat paikkakuntaa.
Italialaiselle romaanille tyypillisesti luokkaerot korostuvat ja määrittävät ihmistä myös 'Marina Bellezzassa.'. Marina yrittää nousta luokkatikkailla pyrkimällä kaikkien palvomaksi laulajaksi. Rikkaan perheen poika Andrea taas etsii elämäänsä sisältöä siitä samasta yksinkertaisesta elämästä, joka tuotti hänen isoisälleen tyydytystä ja tuottaa näin suuren pettymyksen omille vanhemmilleen.
Yleisin kirjoittajille annettu ohje lienee: näytä, älä selitä. Tämä ohje Avallonen kannattaisi ottaa vakavasti, sillä 'Marina Bellezza' on täynnä selitystä ja vielä vähän lisää selitystä ja selityksen selitystä. Vähemmästäkin sitä uupuu ja menettää mielenkiintonsa. Niinpä Marina tuntui teoksen loppupuolella lähinnä ärsyttävältä, keskenkasvuiselta ja itserakkaalta kakaralta ja Andrea taas sulkeutuneelta lehmiensä pariin vetäytyneeltä erakolta. Minulle oli samantekevää, saavatko he toisensa vai ei.
'Marina Bellezzassa' kerronnan voima on teoksen alkupuolella vastustamaton, mutta kun se loppuu, on koko peli menetty. Toivottavasti Avallone kirjoittaa äkkiä seuraavan romaaninsa ja löytää siinä sen hurjan otteen, joka oli läsnä Teräksessä.
Silvia Avallone: Marina Bellezza (2015)
531 sivua
Italiankielinen alkuteos: Marina Bellezza (2013)
Ruotsiksi kääntänyt Johanna Hedenberg
Kustantaja. Natur och kultur
Hö, onpas tylsää, että tämä romaani ei vetänyt. Mulle Teräs oli luja kokemus, onneksi ei vain sen takia, että kirja odotti eteisen lattialla, kun saavuin Italian-matkalta. Teräs oli muutoinkin teräksenluja lukukokemus. Ehkä parempi jättää Italia-kokeilut siis vain sen kirjan varaan. Ferrante kylläkin odottelee vielä...
VastaaPoistaAlussa tämä veti kyllä vallan komeasti, mutta sitten Avallone jotenkin juuttui tuohon rakkaustarinakuvioon ja loppu olikin sitten melkoista alamäkeä. Oli kyllä iso pettymys Teräksen jälkeen ja varsinkin, kun tässäkin oli loistavat ainekset, jotka sitten pilattiin loputtomasti selittämällä. Kiitos Mari.
PoistaMinulla on vielä Teräskin lukematta. Hyvä tietää, etten aloita Avalloneen tutustumista tästä kirjasta.
VastaaPoistaJuu aloita mieluummin Teräksestä. Se kun on nimensä mukainen. Kiitos Margit!
PoistaTeräksen fanittaja ilmoittautuu.. Näkökulma näyttää tässäkin samalta eli Italian nykynuoriso, samalla tavoin eksyksissä kuin nuoriso aina mutta lisäksi vielä tänä aikana tulevaisuuden suhteen vielä epätoivoisempana. Nuo laulukykykilpailut ovat globaali ilmiö, mutta jotenkin tuntuu että ne ovat italialaisille erityisen tärkeitä jo vanhastaan, San Remo etc. Sitä on epäilemättä vahvistanut Berlusconi-TV.
VastaaPoistaHyvä esittely. Voi olla että luen sittenkin vaikka kuvauksesi on aika tyhjentävä. En tarkoita spoilaamista, vaan tuota kaarta :)
Se onkin niin harmillista, kun tämä olisi voinut olla todella hyvä kirja. Sen sijaan, että Avallone olisi syventänyt ja malttanut, hän kiiruhti tarinaa eteen päin koukeroisen ihmissuhteen kautta.
PoistaTotta. Italiassa on vahva laulukilpailuperinne ja toisaalta taas nuo ovat nykyisin yleisempikin ilmiö ja yksi väylä "tähtiin." Lue ihmeessä, kyllä tässä hyvääkin on. Alku on erinomaisen vetävä ja tämä teos sopii hyvin vaikka matkalla luettavaksi tai sit just rannalla. Jos alunperinkin alkaa lukea tätä hyvänä viihteenä, pettyy varmasti vähemmän kuin minä joka odotin uutta Terästä. Kiitos Leena.
Teräs oli kova! Luotan sinuun, niin pätevästi taot tätä teosta. Olen täysin samaa mieltä siitä, että selittely samentaa lukuelämyksen.
VastaaPoistaTeräs oli ihan mahtava. Se oli mulla 2014 kolmen parhaan käännöskirjan joukossa. No, veikkaan, että Avallonen seuraava teos on taas kova. Kiitos Tuija.
PoistaMikä ihmeen Teräs? Apua, sehän pitää lukea.
VastaaPoistaTeräs on ollut blogeissa tosi suosittu. En muista nyt ketään, joka ei olisi siitä innostunut. Tosiaankin. Sun pitää kyllä nyt lukea se. Erinomaisen kiinnostava myös feministisestä näkökulmasta. Kiitos Noora.
PoistaJestas, oliko tämä niin huono! Teräs on vahva, vahvempi, vahvoin.
VastaaPoistaEllei kirjailija luota lukijaansa, vaan alkaa selitellä, koko hommata menee maku. Pitää voida saada kuunnella rivien välejä ja joskus jopa tuntuu hyvältä, että jotain jää auki.
<3
Tässä kyllä nyt vaikutti se, että Teräs vaan on niin kova. Marina Bellezza lähti hienosti alkuun, mutta sitten tuli edes takaisin veivaamista ja selitystä. Kyllä tämä on ihan ok (vai pitäisikö sanoa ihan kiva? KÄÄK!) uimarannalle, lentokoneeseen tms. paikkaan. Kiitos Leena!
Poista