Viiden tietokirjan haasteen sain ainakin Leena Lumilta (haasteita on nyt viime aikoina ollut niin paljon liikkeellä, että pyydän anteeksi, kun en muista, minkä haasteen olen keneltäkin saanut) ja 12 tietokirjan haasteen Kirjojen Kamarin Katjalta. Kiitos haasteista! Vastaan nyt niihin tässä yhteispostauksessa.
Vastaan näihin haasteisiin nyt niin, että esittelen ensin viisi kirjaa, jotka olen lukenut ja jotka ovat kulkeneet mukana jo monta vuotta. Sen jälkeen esittelen seitsemän kirjaa, jotka ovat tärkeitä erinäisistä syistä. Monet niistä ovat kirjoja, joihin usein palaan ja toiset taas sellaisia, että ne nyt vaan on pakko olla kirjahyllyssä. Mahtuupa mukaan yksi sellainenkin teos, joka on tulossa lukuun lähiaikoina.
Viiden tietokirjan haaste
1. Alice Miller: Lahjakkaan lapsen tragedia (1984)
Das Drama des begabten Kindes (1979)
Suomentanut Tuulikki Lahti
Kustantaja: WSOY
Teini-ikäisenä tajusin, että olen hirvittävän lahjakas tyyppi, ihan siis suorastaan nero vertaansa vaille. Tiesin kaikesta kaiken ja tämän vuoksi kehotin äitiänikin lukemaan tämän Alice Millerin kirjan, jotta hän ymmärtäisi, miten väärin hän on kaltaistani lahjakasta lasta kohdellut.
Jännä kyllä, nerouteni haihtui kokonaan, kun tulin vanhemmaksi.
2. Virginia Woolf: Oma huone (1990/1980)
A room of one's own (1929)
Alkusanat, selitykset ja suomennos Kirsti Simonsuuri
Kustantaja: Kirjayhtymä
Oma huone kuuluu listalleni itsestäänselvästi, eikä kaipaa sen kummempia perusteluja. Todettakoon myös, että tämä kyseinen Kirjayhtymän julkaisema kirjasarja oli vallan hieno, kuten tämänkin teoksen kansi osoittaa. Kuvassa on Helene Schjerfbeckin Baskeripäinen tyttö
3. Roger Holmström: Hagar Olsson och den öppna horisonten. Liv och diktning 1920-1945 (1993)
Kustantaja: Schildts
Enimmäkseen jengi diggaa Hagarin "min förtjusande ungea" eli Edith Södergrania. Minä taas olen enempi Hagarin naisia, vaikka Edithin runoista kovasti pidänkin. Hagar-hulluuteni sai opiskeluaikana suorastaan vaarallisia muotoja. Asuin tuolloin vanhassa jugend-talossa ja minulla oli tapana joskus kuvitella, että Hagar oli muinoin asunut siinä samassa talossa. Luulen, että olin vähän rakastunut häneen.
4. Maria-Liisa Nevala (toim.): "Sain roolin johon en mahdu" Suomalaisen naiskirjallisuuden linjoja (1989)
Kustantaja: Otava
Erinomainen hakuteos, johon on listattu kaikki suomalaiset sekä suomeksi että ruotsiksi kirjoittaneet naiskirjailijat ja josta löytyy monia sellaisia kirjailijoita, jotka ovat vuosien saatossa unohtuneet ja jääneet kovin vähälle huomiolle. Tällaisia teoksia tarvitaan, kun jostain kumman (!) syystä on tullut tavaksi täyttää kirjallisuuden kaanon lähinnä mieskirjailijoiden teoksilla.
5. Michel Foucault: Seksuaalisuuden historia I-III (1998)
Histoiré de la sexualité I-III (1976, 1984)
Suomentanut Kaisa Sivenius
Kustantaja: Gaudeamus
Samoihin aikoihin kun olin rakastunut Hagar Olssoniin, olin rakastunut myös Michel Foucault'hon. Meillä oli tapana hengailla Pariisin yössä ja puhua valtasuhteista. Opin häneltä ihan hirvittävän paljon, enkä halua edes kuvitella, miten kehnosti minun olisi ilman Micheliä käynyt. Muistakaa tekin, että joka paikassa missä valta ilmenee, on olemassa myös vastarinnan paikka ja että valta ei ole ihmisen, vaan hänen asemansa (positionsa) ominaisuus. Jälkimmäinen tuntuu kyllä usein unohtuvan niiltä (kuten vaikkapa pääministeri Sipilältä), jotka siinä valtapositiossa ovat.
12 tietokirjan haaste
Sijoilla 1-5 ovat edellä luettelemani teokset, joista jokaisella on minulle erityinen henkilökohtainen arvo. Jatkan samalla muodikkaan henkilökohtaisella linjalla ja seuraavat seitsemän teosta ovat nekin jonkin tai joidenkin tärkeiksi katsomieni asioiden tai elämänvaiheiden edustajia. Kaikki niitä en ole lukenut.
6. Nina Simone with Stephen Cleary: I put a spell on You (1991)
Kustantaja: Ebury Press
Nina Simone on maaginen diiva. Sen lisäksi hän on erään rakkaussuhteeni ikoninen kuva. Mennään:
The name of this tune is Mississippi Goddam
And I mean every word of it
7. Tobias Rüther: Heroes. David Bowie and Berlin (2014)
Kustantaja: Reverb
Shhhh. (featuring China Girl)
8. Jean Baudrillard: Amerikka (1996/1991)
Ranskankielinen alkuteos: Amérique
Suomentanut Tiina Arppe
Kustantaja: Loki-kirjat
Kaikki hyvä tulee Amerikasta, kuten esim. Coca-cola ja McDonalds vai miten se nyt olikaan.
9. Andrei Tarkovski: Vangittu aika (1989)
Venäjänkielisestä käsikirjoituksesta suomeksi toimittaneet Risto Mäenpää, Velipekka Makkonen, Antti Alanen
Kustantaja: Love
Koska Tarkovski on yksi suurimmista elokuvaohjaajista ja minulle yksi rakkaimmista.
10. Robyn R. Warhol and Diane Price Herndl (ed.): Feminisms. An anthology of literary theory and criticism (1993/1991)
Kustantaja: Rutgers University Press
Yli 1000-sivuinen feministisen kirjallisuudentutkimuksen antologia.
11. Maija-Leena Rossi (toim.): Kuva ja vastakuvat. Sukupuolen esittämisen ja katseen politiikkaa (1995)
Kustantaja: Gaudeamus
Feministinen artikkelikokoelma, joka aikanaan auttoi silmiäni avautumaan ja johon palaan toisinaan vieläkin.
Kustantaja: Text Publishing
Tämän ostin ihan vähän aikaa sitten. Coatesin esseeteoksen kannessa Toni Morrison sanoo, että jokaisen pitäisi lukea se. Uumoilen, että Morrison on oikeassa.
Virginia Woolfia lukemassa lisää
VastaaPoistaHyvä hyvä, niin sitä pitää. Woolfia ei voi lukea liikaa ja hänen teoksensa ovat tyhjentymättömiä. Kiitos Hannele.
PoistaOnpas hienoja ja mielenkiintoisia kirjoja sinulla, mutta muuta en tietysti odottanutkaan :) Viidessä ensimmäisessä on minullekin tutumpia, joten sanon muutaman sanasen niistä. Oma huone on todella hieno, samoin tuo tärkeä "Sain roolin johon en mahdu". "Sisareen" aion vielä tutustua ja silloin ajattelen paitsi Edithiä myös sinua (ja oi, ihanaa vanhaa jugend-taloa!). Myös Seksuaalisuuden historia on lukulistallani, ostin sen juuri viime syksynä kirjamessuilta (kumma kun ei ole tullut tähän ikään mennessä luettua, mutta mitäpä näitä jatkuvasti taivastelemaan, kesken mikä kesken). Mainio on myös kuvauksesi Lahjakkaan lapsen tragediasta :) Ja niin, valta... Kiitos Omppu hienosta tietokirjakattauksesta!
VastaaPoistaKun luin ensimmäisen kerran Oma huoneen joskus kauan sitten, en täysin tajunnut sen merkittävyyttä, mutta myöhemmin sen ilmeiset ansiot ovat kyllä käyneet selviksi. Kävin Dublinin matkalla Trinity Collegen Book of Kellsissä ja ei liene yllätys, että kun siellä on isot rivistöt patsasrintakuvia, niin KAIKKI esittävät miehiä. Että joo.
PoistaNyt syksyllä ilmestyy uusintapainoksensa Edithin ja Hagarin kirjeet. Niihin pitää kyllä tutustua. Ja Foucault, voi sentään, hän ei koskaan lakkaa minua viehättämästä. On paljon innostuksia milloin kenenkin perään, mutta Foucault on mulla ihan omassa sarjassaan. Kiitos vielä haasteesta, jonka suorittaminen "vähän" kesti. :D
Foucault ja Nevala ainoat tutut. Simone ja B. musiikkinsa kautta kumpainenkin. Hieno kattaus. Oma huone säväyttää aina listoissa. Tulisipa Päiväkirjojen nelonen pian lukuun.
VastaaPoistaFoucault on tosiaan mulle hyvin hyvin rakas ja Nina Simone ja DB sitten taas toisella tapaa. Kuuntelin eilen lentokoneessa Blackstaria - en ole pitkiin aikoihin pystynyt oikein sitä kuuntelemaan ja se yhdistettynä siihen, että on 11 kilometrin korkeudessa oli ainutlaatuinen kokemus. Kiitos Ulla.
PoistaMinua alkoi kiinnostaa Nina Simonen elämäkerta. Simone on suuri suosikkini. Soitin hänen kappaleitaan koulun päivänavauksissa. Oppilaat kyselivät, onko varma, että sanoin nimen oikein, kun heidän mielestään laulaja oli mies. Muutaman kerran kuunneltiin vielä luokassakin sama kappale ja suomennettiin laulun sanat.
VastaaPoistaOn tässä monta muutakin kiinnostavaa, joita en ole lukenut.
Coatesin kirja vetää puoleensa, varsinkin kun suosittelijoina ovat Toni Morrison ja sinä.
Ihanaa Marjatta, oletpas ollut aika radikaali. Aivan mahtavaa. Oppilaasi varmaan muistanut lopun ikäänsä. Nina Simone on hyvin koskettava, hänen elämänsä oli pomppuista ja ääni jumalainen. Coatesia olen sinänsä vähän huono suosittelemaan, kun en vielä ole lukenut, mutta tästä kirjasta on puhuttu niin paljon ihailevaan sävyyn, että uskon, että se tulee olemaan elämys. Kiitos!
PoistaLahjakkaan lapsen tragedia kuulostaa kiinnostavalta, mutta lapsihan on jo kasvanut aikuiseksi noista vuosista. John Greenin Teoria Katherinesta kirjan päähenkilö oli lapsinero ja Green oli ympännyt teokseen tilastoja siitä mitä lapsinerojen aikuisuuteen kuuluu, eli hyvin harva on tavallista taaplaajaa kummempi, joten pidä kiinni tuosta, että olit lahjakas lapsi.
VastaaPoistaFoucault tuli opintojen aikana tutuksi ja miehen opintojen aikana, sillä oikoluin ja ohjasin miestäni, kun hän opiskeli ja hän taisi rakastaa Foucaultia, paljon oli lainauksia joka työssä.
En ollut oikeasti mikään lahjakas lapsi, mutta koin teini-iässä olevani kovasti väärinymmärretty. Jos vakavasti puhutaan, niin se, mitä Miller kirjoittaa siitä, miten vanhemmat manipuloivat lapsiaan kyllä osui ja upposi ja tekee niin edelleenkin.
PoistaMukava kuulla, että miehesikin rakastaa Foucault'ta. Hän on aivan keskeinen tyyppi, jos haluaa ymmärtää maailmaamme ja erityisesti valtarakenteita. Kiitos Mai.
Mielenkiintoisia kirjoja, joista en ole lukenut yhtäkään (monesta kyllä sentään kuullut). :D Mietiskelin samalla, millainen oma listani olisi ja se olisi aivan erilainen.
VastaaPoistaKiitos Elina. En haastanut ketään, kun tämä haaste on kiertänyt jo niin pitkään blogistaniassa. Jos et ole tähän vielä vastannut, niin haastan sinut tässä ja nyt. Olisi mukava lukea valinnoistasi. Omat valintani osin olivat melko randomeja, koska oli aivan mahdotonta päättää, mitkä olisivat juuri NE kirjat.
PoistaAlice Milleriltä oli minulle ehkä kovin juttu Alussa oli kasvatus ja seuraavaksi Älä huomaa. Ovat kirjahyllyssänikin, Miller oli joskus hyvinkin tärkeä mulle vaikka häntä on myös arvosteltukin. Niin kuin melkein ketä tahansa :D tällä vaikealla saralla työuransa tehnyttä ja siitä kirjoittanutta. Älä huomaa oli myös koskettava. Mutta ah! Tarkovski ja Nina Simone ♥. En tosin ole lukenut, mutta toisen leffat nähnyt ja rakastanut ja toista kuuntelen aina silloin tällöin. Ja tietysti Woolf, vaikka siitä onkin kauan kun olen häntä lukenut. Pitää ottaa uusiksi.
VastaaPoistaTarkovski ja Simone liittyy mulla vahvati tiettyyn elämäni vaiheeseen, joten he palauttavat aina minut takaisin tiettyihin juttuihin, joista osa ei ole kovin mukavaa muistettavaa, mutta se ei mitenkään kummankaan arvoa vähennä. Olen loppuikäni kiitollinen, että sain nähdä Simonen livenä.
Poista