Nyt on niin hienoa, että tekee mieli tanssahdella.
Erityisesti muutamien Salla Simukan novellien loput jättävät minut haukkomaan henkeäni ja huomaan toistelevani yhtä ja samaa sanaa kerran toisensa jälkeen. Nerokasta.
Löysin Salla Simukan uutuusteoksen Sammuta valot!/Sytytä valot! vähän kiemuraista reittiä. Tämä on samalla hyvä todiste siitä, että vaikka kuinka seuraa, mitä kirjallisuutta maassamme julkaistaan hyviä teoksia saattaa silti mennä ohi ja on usein kyse lähinnä sattumasta ja tähtien asennosta, mitkä teokset löytävät reittinsä luokseni.
Simukan uutuuden löysin podcastien kautta. Kuuntelin Omahuone-podcastia, jossa puhuttiin bloggaamisesta ja siitä, pitäisikö kirjabloggareille maksaa. Sivulauseessa tuli esiin, että Baba Lybeck tekee nykyisin podcasteja ja niinpä päätin tutkia, mistä kirjoista hänen podcasteissaan on puhuttu. Valitsin kuunneltavakseni jakson, jossa hän keskustelee Salla Simukan kanssa kirjoittamisesta ja nuorista Sammuta valot!/Sytytä valot! -teoksen kontekstissä. Tämä oli mainio keskustelu, jonka kuuntelemista voin lämpimästi suositella.
Keskustelun välissä luettiin Simukan kirjaa ja näitä lukunäytteitä kuunnellessani tunsin, miten pieni vaativa ääni alkoi voimistua ja antaa jaloilleni käskyjä käydä kirjakaupassa. Lopulta huuto yltyi niin kovaksi, että ainoa tapa saada se lakkaamaan oli marssia kirjaostoksille sillä siunaaman hetkellä ja ostaa Simukan uutuus omaksi.
Sen jälkeen tapahtui jotakin ihmeellistä.
Sammuta valot!/Sytytä valot! -kirjasta ei tullut teosta, jonka olisin laittanut kirjahyllyyn kaivaakseni sen esiin muutamaa vuotta myöhemmin hyllynlämmittäjähaastetta varten. Kävin nimittäin sen kimppuun heti kotiin päästyäni.
*
Sammuta valot!/Sytytä valot! on ns. kääntökirja, jota voi lukea kahdesta eri suunnasta. Kumpikin osa sisältää 10 novellia/kertomusta. Minä luin tätä kirjaa niin, että luin aina ensin yhden novellin Sytytä valot! -puolelta ja sen jälkeen yhden novellin Sammuta valot! -puolelta. Tämä lukutaktiikka osoittautui aivan erinomaiseksi, koska sen avulla oli helppo tarkastella novellien välisiä yhteyksiä, jotka toisinaan olivat ilmeisiä, toisinaan taas hiuksenhienoja.
Kummaltakin puolelta vuorotellen lukeminen oli syventävää ja avartavaa. Tekstit pääsivät näin käymään toistensa luona kylässä ja heittämään toistensa maailmoihin valonsa ja varjonsa. Näin tästä teoksesta muodostui omanlaisensa päivänsäteen ja menninkäisen välinen vuoropuhelu, jossa valo syö pimeyden ja pimeys nielee valon.
Sytytä valot! -osiossa liikutaan reaalimaailmassa ja sen sisältämät novellit ovat enimmäkseen valoisia ja toiveikkaita. Sammuta valot! -puolella taas ollaan elämän yöpuolella. Dystopian, kirousten, selittämättömän ja kauhun maastossa. Teos tarjoaa myös osuvaa yhteiskuntakritiikkiä kuvatessaan, minkälaisia seuraukset voivat olla, jos nuori ei tule nähdyksi.
Luin tätä teosta hitaasti ja huolella, sillä pinnalta helpon oloiset lauseet kätkevät sisälleen paljon. Ne värisevät ja kantavat mukanaan latauksia, jotka nopeasti lukemalla saattaisivat jäädä huomaamatta.
Yksi tämän kirjan mahtavimpia puolia on Simukan tapa kuvata sukupuolta ja seksuaalisuutta siihen liittyen. Baba Lybeckin podcastissa Simukka kertoi, että hän on halunnut kuvata niitä niin, että ne eivät ole mikään Juttu, vaan asioita, kuten mitkä asiat tahansa. Kun homoseksuaalit alkoivat päästä tv-sarjoissa esiin, käytettiin heistä usein ilmaisua kiintiöhomo. Mainitsin edellisen asian siksi, että Simukan kuvaustapa on kiintiöajattelun täydellinen vastakohta. Se, että rakkaus on tyttöjen tai poikien välistä on tässä kirjassa niin luontevasti kuvattu, että lukijana - ja omasta sukupuolesta riippumatta - kirjan hahmoihin samaistuminen on helppoa. Teoksessa myös problematisoidaan sukupuolta siinä mielessä, että kaikki novelleissa kuvatut henkilöt eivät koe omaa sukupuoltaan oikeaksi/kokevat olevansa sukupuolijärjestelmän ulkopuolella.
Ja nyt minä huudan: OPETTAJAT HALOOTA! Sammuta valot!/Sytytä valot! suorastaan vaatii päästä luettavaksi koululuokissa. Simukan teos tarjoaa runsaasti aiheita keskustelun pohjaksi niin aiheidensa puolesta kuin myös siksi, että kirjan novelleja voi tulkita useammilla tavoilla. Sitä paitsi muutaman sivun pituisen novellin tai kaksi jaksaa varmasti lukea myös nuori, jolle lukeminen muutoin on vierasta.
Salla Simukka: Sammuta valot!/Sytytä valot! (2018)
Kustantaja: Tammi
Kiitos Omppu tästä mielenkiintoisesta esittelystä. Uskon, että kirja on todella niin hyvä kuin sinä kuvaat. Täytyy sanoa että minulta on jäänyt huomaamatta tämän kirjan ilmestyminen, mutta hyvä kun tuli nyt esille. Mukavaa viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaMinunkin tietoisuuteeni tämä kirja tosiaan tuli vähän mutkan kautta. Onneksi kuitenkin tuli. Kiitos kun kävit kommentoimassa ja mukavaa viikkoa!
PoistaKiitos! Postauksesi herätti lukuhalun ja tiedän jo kollegan jolle aion kirjaa mainostaa. Luulin ensin, että Simukka on julkaissut kaksi sisarteosta samaan aikaan mutta kyseessä onkin yksi ja sama kirja. Jännä rakenteellinen ratkaisu!
VastaaPoistaYes! Hieno homma, että aiot mainostaa tätä kirjaa. Tässä on tosiaan vähän erikoisempi rakenteellinen ratkaisu, mutta se toimii vallan loistavasti.
PoistaSimukka on vielä lukemattomien kirjailijoiden joukossa, mutta toivottavasti ei kauaa. Tapahtumissa puhuessaan olen kyllä Simukkaan vähän ihastunut, niin ihana tyyppi ja tärkeää sanottavaa!
VastaaPoistaKuka nyt ei olisi Simukkaan ihastunut? :D
PoistaTuossa podcastissakin hän puhuu tosi viisaita ja jotenkin sellaisella tyylillä, että häntä kuuntelisi vaikka kuinka ja kauan. Mahtavaa, että meillä on hänen laisensa kirjailija.
En ole itsekään ennen tätä lukenut Simukalta mitään, mutta tämä ei tosiaankaan tulee jäämään viimeiseksi kirjaksi hänen tuotannossaan.
Minä kuuntelin tuon podcastin ja tykkäsin siitä, mitä Simukka puhui näkymättömyydestä ja sen ilmaisusta. Kuinka on tärkeää tuoda sitä esiin nuorille ja millä tavalla. Novellistä, josta siinä luettiin pätkä, hän mielestäni onnistuu tässä.
VastaaPoistaPätkät joita teksteistä luettiin kuulostivat hyviltä, tosin mietin ovatko ne kaikki rakkauspakkaustelut siirappisuudessaan potentiaalisesti kyllästyttäviä minulle, toisaalta nuorenahan rakkaus on siirappista. Täytyy varmaan katsoa kirjastossa, jos lukisi pidemmän pätkän.
Simukalla on hyvä ns. ulosanti. Puhuu selkeää ja tärkeää asiaa.
PoistaMulla tuli noista joistakin "rakkauspakkasteluista" vahvasti oma nuoruus mieleen. Kokoelmassa on kyllä ihan muunkin tyylisiä tarinoita, ei pelkästään näitä rakkausjuttuja, jotka oli minusta välillä niin hellyyttäviä. Sellaista se silloin joskus taisi olla :D