Mitä tapahtui oikeasti? * Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Vietän helteistä kesäpäivää kahden ystäväni kanssa lahtelaisen omakotitalon puutarhassa. Muistelemme opiskeluaikojamme 1990-luvulla. Yksi muistaa yhden tapahtuman, toinen toisen ja kolmas palasia edellisistä. Äkkiä joku meistä sanoo ääneen nimen ja tuon nimen kautta me alamme keriä auki muistoja, jotka jo luulimme unohtaneemme.

Kirjoitan tämän kesäisen päivän muistiin, sillä jos en niin tekisi, ehkä kukaan meistä ei tätä päivää enää vuosia myöhemmin muistaisi.

*

Kun Patrick Modiano voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 hänen teoksistaan kertovia kirjoituksia ilmestyi blogistaniassa tiuhaan. Nyt näyttää siltä, että Modiano-huuma on mennyt ohi ja hänen romaaneistaan kirjoitettuihin bloggauksiin törmää enää harvakseltaan.

Innostuin lukemaan Modianoa vasta Nobel-palkinnon myötä ja tämä nyt lukemani Jotta et eksyisi näillä kulmilla on kolmas Modianoni. Kehäbulevardeista olen kirjoittanut tässä ja Villa Tristestä tässä. Näiden kolmen teoksen myötä olen vakuuttunut, että Modiano on "minun kirjailijani" ja Jotta et eksyisi oli teoksena sitä vielä enemmän kuin kaksi aiemmin lukemaani.

Tyypilliseen tapaansa Modiano liikkuu Jotta et eksyisi näillä kulmilla  -romaanissaan menneisyydessä. Tapahtumissa ja ihmisissä, jotka ovat jo unohtuneet, mutta jotka äkillisesti palaavat mieleen ja saavat epäilemään, mitä oikeastaan tapahtui ja mikä on muistin pursottamaa kuorrutetta.

Teoksen päähenkilön, kirjailija Jean Darangen rauhallinen elämä häiriintyy, kun hän saa puhelinsoiton Gilles Ottolinilta, joka on löytänyt Darangen osoitekirjan. Käy ilmi, että osoitekirjassa on sellaisten ihmisten nimiä, joista Darange ei enää muista, keitä he ovat. Darangen osoitekirjan löytänyt Ottolini sekä hänen naisystävänsä Chantal Grippay tuovat romaaniin sekä epätodellisen että jännityksentäyteisen tunnelman. Jotakin pelottavaa tuntuu olevan ihan kulman takana vai menneisyyskö se siellä ojentelee suonikkaita sormiaan?

Modiano kutoo tarinansa nautittavan taitavasti ja Jean Darangen menneisyys piirtyy esiin vähitellen ja yllättävien käänteiden kautta. Yllättävää kyllä lukiessani mieleeni palasi vahvasti parikymmentä vuotta sitten lukemani Paul Austerin New York -trilogia. Sinänsä Modianon ja Austerin välillä ei ole sen kummempia yhteyksiä, mutta luulen, että juuri Jotta et eksyisi -romaanin salamyhkäisyys ja tarinan suostumattomuus avautumaan selkeäksi tapahtumaketjuksi ja kirjailijan matkan varrelle ripottelemat käänteet muistuttivat New York -trilogian lukemisesta.

Ehkä Modianon romaanissa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse menneisyyden elvyttämisestä. Teos nimittäin ei ole kovin uskottava kuvatessaan, miten aluksi jo kokonaan unohtunut henkilö kokonaisine elämänvaiheineen nousee Derangen mieleen. Varsinkaan, kun tähän henkilöön, Annie Astrandiin, liittyvät muistot ovat senlaatuisia, että niiden unohtaminen tuntuu kovin kummalliselta. Tämän vuoksi väitänkin, että yhtä paljon kuin on kyse Jean Darangen katsomisesta menneisyyteen on kyse myös hänen tavoistaan luoda menneisyyttä jälkikäteen. Kuka voi erottaa toisistaan muistot sinänsä ja muistot, jotka muistamme, koska niistä on niin usein puhuttu ja muistot, joita muistelemalla me lisäämme niihin nyansseja ja tapahtumia itse sitä merkille panematta.

Jean Darange saa takaisin jo unohtuneita palasia menneisyydestään, mutta ehkä kyse tosiaan on tarinoista, joita hän itse oman henkilöhistoriansa tapahtumien motivoimana - ellei suorastaan pakottomana - kertoo ja tekee niistä sitä myötä muistoja. Modianon romaani liikkuu useammalla aikatasolla ja aina ei ole kovin selvää, mitä vuosia Darangen elämästä milloinkin tarkastellaan. Kaiken lisäksi tarinaan "sekaantuu" vielä Darangen esikoisromaani ja erityisesti sen ensimmäisen luvun luonnos, jonka olinpaikkaa Darange ei enää tunne.

Jotta et eksyisi näillä kulmille kasvaa teoksena juuri sellaiseksi muistin hataraksi, osin tosilla, osin tosiksi luulluilla sepitelmillä täytetyksi kuvaukseksi, jollaisena menneet tapahtumat oikeassakin elämässä usein näyttäytyvät. Vahvasti esteettinen, pinnaltaan hämäävän kevyt romaani, joka rakentuu sille, jota kerran oli tai jonka muistimme on rakentanut olemaan.

Jotta et eksyisi näille kulmille sai minut vetelemään oman menneisyyteni lankoja ja löysin muun muassa kuuman kesäisen päivän, jolloin keltaiset ballerina-kenkäni uhkasivat sulaa osaksi asfalttia ja vieressäni kulki hän, jota luulin rakastavani aina ja ikuisesti.




Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (2015)
136 sivua
Ranskankielinen alkuteos: Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier (2014)
Suomentanut: Lotta Toivanen
Kustantaja: WSOY