Siirry pääsisältöön

Mitä tapahtui oikeasti? * Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Vietän helteistä kesäpäivää kahden ystäväni kanssa lahtelaisen omakotitalon puutarhassa. Muistelemme opiskeluaikojamme 1990-luvulla. Yksi muistaa yhden tapahtuman, toinen toisen ja kolmas palasia edellisistä. Äkkiä joku meistä sanoo ääneen nimen ja tuon nimen kautta me alamme keriä auki muistoja, jotka jo luulimme unohtaneemme.

Kirjoitan tämän kesäisen päivän muistiin, sillä jos en niin tekisi, ehkä kukaan meistä ei tätä päivää enää vuosia myöhemmin muistaisi.

*

Kun Patrick Modiano voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014 hänen teoksistaan kertovia kirjoituksia ilmestyi blogistaniassa tiuhaan. Nyt näyttää siltä, että Modiano-huuma on mennyt ohi ja hänen romaaneistaan kirjoitettuihin bloggauksiin törmää enää harvakseltaan.

Innostuin lukemaan Modianoa vasta Nobel-palkinnon myötä ja tämä nyt lukemani Jotta et eksyisi näillä kulmilla on kolmas Modianoni. Kehäbulevardeista olen kirjoittanut tässä ja Villa Tristestä tässä. Näiden kolmen teoksen myötä olen vakuuttunut, että Modiano on "minun kirjailijani" ja Jotta et eksyisi oli teoksena sitä vielä enemmän kuin kaksi aiemmin lukemaani.

Tyypilliseen tapaansa Modiano liikkuu Jotta et eksyisi näillä kulmilla  -romaanissaan menneisyydessä. Tapahtumissa ja ihmisissä, jotka ovat jo unohtuneet, mutta jotka äkillisesti palaavat mieleen ja saavat epäilemään, mitä oikeastaan tapahtui ja mikä on muistin pursottamaa kuorrutetta.

Teoksen päähenkilön, kirjailija Jean Darangen rauhallinen elämä häiriintyy, kun hän saa puhelinsoiton Gilles Ottolinilta, joka on löytänyt Darangen osoitekirjan. Käy ilmi, että osoitekirjassa on sellaisten ihmisten nimiä, joista Darange ei enää muista, keitä he ovat. Darangen osoitekirjan löytänyt Ottolini sekä hänen naisystävänsä Chantal Grippay tuovat romaaniin sekä epätodellisen että jännityksentäyteisen tunnelman. Jotakin pelottavaa tuntuu olevan ihan kulman takana vai menneisyyskö se siellä ojentelee suonikkaita sormiaan?

Modiano kutoo tarinansa nautittavan taitavasti ja Jean Darangen menneisyys piirtyy esiin vähitellen ja yllättävien käänteiden kautta. Yllättävää kyllä lukiessani mieleeni palasi vahvasti parikymmentä vuotta sitten lukemani Paul Austerin New York -trilogia. Sinänsä Modianon ja Austerin välillä ei ole sen kummempia yhteyksiä, mutta luulen, että juuri Jotta et eksyisi -romaanin salamyhkäisyys ja tarinan suostumattomuus avautumaan selkeäksi tapahtumaketjuksi ja kirjailijan matkan varrelle ripottelemat käänteet muistuttivat New York -trilogian lukemisesta.

Ehkä Modianon romaanissa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse menneisyyden elvyttämisestä. Teos nimittäin ei ole kovin uskottava kuvatessaan, miten aluksi jo kokonaan unohtunut henkilö kokonaisine elämänvaiheineen nousee Derangen mieleen. Varsinkaan, kun tähän henkilöön, Annie Astrandiin, liittyvät muistot ovat senlaatuisia, että niiden unohtaminen tuntuu kovin kummalliselta. Tämän vuoksi väitänkin, että yhtä paljon kuin on kyse Jean Darangen katsomisesta menneisyyteen on kyse myös hänen tavoistaan luoda menneisyyttä jälkikäteen. Kuka voi erottaa toisistaan muistot sinänsä ja muistot, jotka muistamme, koska niistä on niin usein puhuttu ja muistot, joita muistelemalla me lisäämme niihin nyansseja ja tapahtumia itse sitä merkille panematta.

Jean Darange saa takaisin jo unohtuneita palasia menneisyydestään, mutta ehkä kyse tosiaan on tarinoista, joita hän itse oman henkilöhistoriansa tapahtumien motivoimana - ellei suorastaan pakottomana - kertoo ja tekee niistä sitä myötä muistoja. Modianon romaani liikkuu useammalla aikatasolla ja aina ei ole kovin selvää, mitä vuosia Darangen elämästä milloinkin tarkastellaan. Kaiken lisäksi tarinaan "sekaantuu" vielä Darangen esikoisromaani ja erityisesti sen ensimmäisen luvun luonnos, jonka olinpaikkaa Darange ei enää tunne.

Jotta et eksyisi näillä kulmille kasvaa teoksena juuri sellaiseksi muistin hataraksi, osin tosilla, osin tosiksi luulluilla sepitelmillä täytetyksi kuvaukseksi, jollaisena menneet tapahtumat oikeassakin elämässä usein näyttäytyvät. Vahvasti esteettinen, pinnaltaan hämäävän kevyt romaani, joka rakentuu sille, jota kerran oli tai jonka muistimme on rakentanut olemaan.

Jotta et eksyisi näille kulmille sai minut vetelemään oman menneisyyteni lankoja ja löysin muun muassa kuuman kesäisen päivän, jolloin keltaiset ballerina-kenkäni uhkasivat sulaa osaksi asfalttia ja vieressäni kulki hän, jota luulin rakastavani aina ja ikuisesti.




Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla (2015)
136 sivua
Ranskankielinen alkuteos: Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier (2014)
Suomentanut: Lotta Toivanen
Kustantaja: WSOY








Kommentit

  1. Minun bloggauksni Modianon teoksista loppui suomennosten loppumiseen. Luin vielä yhden ruotsiksi. Herra on minusta Nobelin-stipendinsä ansainnut. Hyvä bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisen vähän Modianon laajasta tuotannosta on suomennettu. Olen lukenut säästellen, jotta luettavaa riittäisi pidempään. Kiitos Jokke!

      Poista
  2. Eihän tästä ole monta vuotta kun Modiano on saanut Nobelin. Enkä edes muista tällaista voittajaa! Enkä siis ole lukenut yhtään hänen kirjojaankaan. Kirjoitit tästä kirjasta mielenkiintoisesti, eli ehkäpä tämä pääsee lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan Nobel-palkinnon myötä Modiano nousi laajemmin esiin Suomessakin, mutta nyt tuntuu, että hän on painumassa takaisin unohduksiin. Niin ei kyllä pitäisi käydä. Toivon, että pidät, jos jotain häneltä päädyt lukemaan.

      Poista
  3. Hämärien puotien kujan luin heinäkuussa, ja minustakin tuli Modianosti ☺. Kirja veti hiljaiseksi. Lukulistalle siis lisää Modianoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukulistalle kaikki Modianot. Suomennettuja on jotain 6 kappaletta ja kun ne ovat sivumäärällisesti alle 200 sivua, niin eipä tuosta lukulista liiaksi rasitu 😂

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...