maanantai 20. elokuuta 2018

Äärimmäistä taidetta * Marina Abramovic: Walk through walls - a memoir

"Art is a matter of life and death."

Juhlallisen kornilta kuulostava lause, mutta Marina Abramovicin performanssitaiteen suhteen tämä lause pitää niin kirjaimellisesti paikkansa kuin ylipäätään on mahdollista.

Tinkimättömyys, rohkeus, periksi antamattomuus, äärimmäisyys.  Elämänmittainen projekti, jossa Abramovic tahtonsa avulla raivaa tien sinnekin, missä on toisinaan pelkkää seinää, toisinaan autiomaata.

An artist should not lie to himself or others *

Marina Abramovic syntyi vuonna 1946 Belgradissa, jossa hänen lapsuuttaan varjosti Titon kaikkialle ulottuva varjo. Abramovicin isä kuului Titon eliittijoukkoihin ja hänen äitinsä oli uuttera partisaani. Elämänsä kuusi ensimmäistä vuotta Abramovic vietti kuitenkin isoäitinsä luona erossa vanhemmistaan, jotka ottivat hänet takaisin kotiin vasta pikkuveljen synnyttyä. Abramovicin äiti kuritti häntä fyysisesti ja kontrolloi tytärtään pikkutarkasti, eivätkä äidin ja tyttären välit myöhemminkään täysin parantuneet.

An Artist should not steal ideas from other artists *

En nyt kuitenkaan lähde tässä selostamaan Abramovicin henkilöhistoriaa tarkemmin, sillä kuka tahansa voi näppärästi tutustua siihen googlettamalla. Palan nimittäin jo halusta päästä kertomaan Abramovicin performansseista, joista lukemalla olen  päässyt kokemaan jotakin sellaista, jonka kokemista olen kipeästi kaivannut. Aitoa, ruoskivaa ja säälimätöntä. Itseä säästämätöntä ja rehellistä.

Abramovic keskittyy tässä kirjassa kuvaamaan nimenomaan elämäänsä taiteilijana yksityiselämän jäädessä taustalle. Toki mukana ovat hänen haasteelliset ihmissuhteensa, mutta teos etenee performanssitaiteen lippua heiluttaen ja tämä lippu ei missään vaiheessa teosta katoa lukijan silmistä ja väijyy näkökentässä vielä pitkään sen jälkeenkin, kun teos on jo luettu.

An artist should not compromise for himself or in regards to the art market *

Monet Abramovicin performansseista ovat olleet oikeasti (hengen)vaarallisia ja niiden toteuttaminen on vaatinut itsensä peliin panemista sataprosenttisesti, kuten osoitti jo hänen ensimmäinen 1970-luvun alussa esittämänsä performanssi Rhythm 10, jossa Abramovic iski toisessa kädessään olevalla veitsellä toisen käden levitettyjen sormien väliin. Joka kerta, kun hän osui veitsellä sormiinsa hän otti käyttöön uuden veitsen. Lopputulos oli hämmentävä ja verinen.

An artist should not kill other human beings *

Abramovic on altistanut itsensä tuhansia kertoja ponnistuksille, jotka ovat vaatineet häntä ylittämään omat fyysisen ja henkisen jaksamisen rajat. Hän on toteuttanut mm. performanssin, jossa hän miesystävänsä kanssa käveli Kiinan muurilla niin, että toinen heistä aloitti toisesta päästä ja toinen toisesta, kunnes he tulivat toisiansa vastaan. Aikaa tähän kului kolme kuukautta.

An artist should not make himself into an idol ...*



The Family III (2008) - sarjasta 8 Lessons on Emptiness with a  Happy End
(teoksen Walk trough Walls -kuvitusta)


Performansseissaan Abramovic on tavoitellut näkyväisen maailman ulkopuolella olevia ulottuvuuksia, joihin hänen mukaansa on mahdollista päästä käsiksi äärimmäisen keskittymisen ja kurinalaisuuden kautta. Yksi hänen tunnetuimmista performansseistaan on vuonna 2010 New Yorkin modernin taiteen museossa toteutettu The Artist is Present. Tässä performanssissa, joka kesti yhteensä 736 tuntia Abramovic istui päivittäin museossa puutuolilla ja yleisö sai tulla istumaan häntä vastapäätä olevalle tuolille. Performanssin aikana Ambramovic ei syönyt tai juonut mitään, eikä myöskään käynyt vessassa tai ylipäätään noussut tuoliltaan. The Artist is Present -esitystä edelsikin viikkojen huolellinen valmistelu, jossa Abramovic opetti ruumiinsa kestämään performanssin vaatimaa fyysistä rasitusta.

An artist must make time for the long periods of solitude *

Walk through Walls on hypnoottista luettavaa, joka vie mukanaan ja jonka lukemisesta tulee siitäkin eräänlainen lukijan kokema performanssi. Abramovicin teoksen intensiteetti on käsin kosketeltavaa.
Hänen näkemyksensä reaalitodellisuuden takana olevasta todellisuudesta saa kuitenkin paikoitellen muotoja, jotka saivat minut puistelemaan päätäni. Abramovic kertoo esimerkiksi miehestä, joka pystyi olemaan pitkiä aikoja hengittämättä veden alla. Tämänkaltaiset fysiikan lakeja uhmaavat näkemykset tuntuivat oudoilta ja epämukavilta, mutta tästä huolimatta en voinut olla ihastuttamatta Ambramovicin totaalisuuteen.

I'm only interested in an art which can change the ideology of society ... Art which is only committed to aesthetic values is incomplete.

Abramovicille taide on ensisijaisesti yhteiskuntaan vaikuttamista. Se on näkymättömän tekemistä näkyväksi ja tapa päästä käsiksi todellisuuteen, joka arkielämässä on meiltä kiellettyä. Se on väylä luoda tila, jossa ihmiset voivat kohdata toisensa syvimmällä mahdollisella tavalla.



Marina Abramovic: Walk through Walls (2017/2016)
370 sivua
Kustantaja. Penguin

*:llä merkitys lainaukset:
 Marina Abramovic: An Artist's Life Manifesto


Helmet-lukuhaaste kohta 20: Taiteilijaelämäkerta

2 kommenttia:

  1. Luin tämän kirjan noin vuosi sitten ja olen vieläkin aivan häkellyksissä! Käsittämätön nainen... /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä voima Abramovicissa onkaan ja mikä rohkeus hänen tekemisissään. Todellakin huh-huh.

      Poista