torstai 20. syyskuuta 2018

Antigone astuu nykypäivään - Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa

Johan oli jo aikakin!

Kamila Shamsie on kirjailija, jonka kirjoista haluaisin pitää ja suorastaan innostua, sillä hänen teoksensa ovat hyviä, kenties jopa loistokkaita. Silti olen joutunut jo useamman kerran toteamaan, että en vaan pääse niihin sisään. Viimeisin pettymykseni oli Jumala joka kivessä, jonka kanssa kompastuin sen runsaisiin historiallisten tapahtumien kuvaukseen.  Tunnistin toki taidokkuuden ja siksi aloin jo epäillä, että minulta puuttuu Shamsien teoksista hurmaantumisen geeni.

Mutta sitten tuli Shamsien uutuusromaani: Joka veljeään vihaa. Suomennoksen nimi on osin - ja tavallaan nerokkaastikin - harhaanjohtava ja kaukana teoksen alkuperäisestä nimestä Home Fire, jonka suora kääntäminen toki olisi ollut kankeaa ellei mahdotonta. Jotta suomennoksen nimi toimisi se on ymärrettävä laajemman veljeyden konseptin kautta. Home Fire taas viittaa paitsi romaanin henkilöiden kotiin esittää myös kysymyksen siitä, mikä on koti ja ja missä se on.

Joka tapauksessa. Vihdoin se tapahtui. Vihdoin saatan sanoa: kylmäävää menoa.

Joka veljeään vihaa on kerrottu useamman näkökulman kautta ja näkökulmat ovat orgaaninen osa tarinan voimaa. Viime aikoina on turhan usein tuntunut siltä, että näkökulmatekniikkaa on käytetty vähän niin kuin nonparelleja kakussa. Laitetaan niitä nyt kakun päälle niin näyttää kivemmalta. Shamsie sen sijaan ottaa näkökulmista kaiken irti ja luo niiden kautta kokonaisuuden, jossa jokaisen kirjan henkilön toimintaa on mahdollista ymmärtää hänen omasta näkökulmastaan käsin, vaikka heidän tekemisiään ei hyväksyisikään. Näkökulmat vievät lukijan eri nahkoihin ja saavat kokemaan välillä huomattavaakin ja samalla tervetullutta epämukavuutta.

Joka veljeään vihaa kertoo radikalisoitumisesta, ennakkoluuloista ja ihmisten välisistä lojaliteeteista sekä niiden joutumisesta koetukselle. Sisaruksia on kolme: Isosisko Isma sekä kaksoset Aneeka ja Parvaiz. Äidin kuoltua kaksosia huomattavasti vanhempi Isma on ollut sisaruksilleen myös äiti. Musta pilvi perheen yllä on sisarusten isä, joka vaihtoi perheensä jihadismiin ja jonka elämästä sisaruksilla on pitkään vain hataraa tietoa.

Miten veljeään vihaa kuvaa harvinaisen selkeästi, miten rasismi asuu yhteiskunnan rakenteissa. Heti teoksen alussa Isma joutuu lentokentällä etnisen profiloinnin kohteeksi ja häntä tentataan niin perusteellisesti, että hän myöhästyy lennoltaan. Asiaa ei auta, vaikka hänen Amerikan matkansa syynä on väitöskirjan teko. Muslimilta näyttävä on automaattisesti potentiaalinen vihollinen. Tämä asetelma kasvaa romaanissa laajemmaksi tarkasteluksi siitä, miten ihmiseen vaikuttaa se, että häntä pidetään jatkuvasti epäilyksenalaisena.

Isma on huolehtija, Aneeka päättäväinen ja kapinallinen, Parvaiz eksyksissä. Tarinan kuluessa heidän välisensä suhteet kriisiytyvät ja tätä lisää vielä se, että Aneeka alkaa seurustella Eamonnin kanssa, joka on Britannian sisäministerin poika. Shamsie vetää mukaan päivänpolitiikan ja lähietäisyydeltä päätöksenteon vaikeutta ja perusteita päästään näkemään sisäministerin näkökulman kautta. Myös Eamonn pääsee kertomaan oman tarinansa.

Tarina tiivistyy trillerin tavoin loppua kohti ja vaikka sekä Aneekan että Parvaizin osuuksiin liittyy ensi alkuun uskomattomalta tuntuvia käänteitä ovat ne kuitenkin kumman todentuntuisia, eikä niitä voida selittää pois ajatuksella, että romaanin tapahtumat eivät olisi mahdollisia.

Romaaninsa loppukiitoksissa Shamsie kertoo, että Joka veljeään vihaa on nykyversio Sofokleen Antigonesta. Romaani saakin ihan uutta syvyyttä vielä siitä, kun sen henkilöitä alkaa sovitella Sofokleen näytelmään. Aneekan esikuva on tietysti itse Antigone, mutta toisin kuin Sofokleella hän on Shamsiella Ismaa (Ismeneä) nuorempi.

Erityisesti Shamsien romaanin loppuosan kannalta Sofokleen näytelmän tunteminen avaa kiinnostavia ulottuvuuksia, mutta mitenkään välttämätöntä se ei ole. Petturuus ja uskollisuus sekä niitä määrittävät lait ja normit ovat ikuisia teemoja, joita Shamsie kuvaa kristallin kirkkaasti. Kysymyksiä on loppujen lopuksi huomattavasti enemmän kuin vastauksia ja tämänkin tilanteen kanssa on vaan tavalla tai toisella elettävä.





Kamila Shamsie: Joka veljeään vihaa (2018)
302 sivua
Englanninkielinen alkuteos: Home Fire (2018)
Suomentanut: Kristiina Drews
Kustantaja: Gummerus



Joka veljeään vihaa voitti vuoden 2018  Women's Prize for fiction -palkinnon



8 kommenttia:

  1. Loistava kirja. Shamsie on kietonut minut kirjojensa pauloihin. Upeaa kerrontaa ja loppu on uskomaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistin Mai sua lukiessa ja sitä, että Shamsie on sinulle läheinen kirjailija ja iloitsin, että tämän kirjan kohdalla makumme menivät yksiin.

      Poista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta kirjan esittelystä. Pidin paljon Kartanpiirtäjästä eli tämä kiinnostaa ilman muuta. - Mukavaa syksyistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä tapauksessa tämä kirja on varmasti sinulle hyvää luettavaa. Tosiaan olen useamman kerran kokenut, että Shamsiella on niin paljon kirjoissaan historian kuvausta, että en oikein ole päässyt tarinoihin mukaan. Tämä sitten taas osaltaan oli toteutettu tavalla, josta suuresti pidin.

      Ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Poltetut varjot oli minulle Shamsielta tärkeä kirja joskus kuutisen vuotta sitten kun sen luin, ja pystyn jollain tapaa vieläkin palaamaan sen tunnelmiin. Se oli vaikuttava. Sen jälkeen luin Kartanpiirtäjän, joka jäi ehkä tuon aiemmin luetunkin takia aika laimeaksi, vähän jopa turhan keveäksi. Ehkä sitten hieman turhaankin leimasin Shamsien omalla kohdallani hieman yhden kirjan ihmeeksi, enkä ole tullut tarttuneeksi enää uudempiin teoksiin.

    Mutta nyt, tietenkin, koska tää sun postaus kirjasta on tosi loistava, taidan antaa mahdollisuuden vielä kerran! Antaa siitäkin huolimatta, että omaan visuaaliseen silmääni ei jotenkin lainkaan iske tää tän kirjan suomenkielinen kansi. Nyt tarkemmin asiaa tutkien tosin menee samaan linjaan aiempien suomennosten kanssa, nää on omaan silmään jotenkin vähän hömppämäisiä kansia kaikki? No, se toki ei ehkä itse kirjaa sinänsä huononna, kunhan taas pääsee eroon omista ennakkoluuloistaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myöskin lukenut Poltetut varjot - englanniksi tosin jo ennen kuin sitä oli edes suomennettu. Ehkä osin johtui kielestä, joka oli jotenkin hankalaa, mutta en siitä mitenkään erityisesti innostunut. Sen verran kuitenkin jäi kiinnostamaan, että yritin myös Kartanpiirtäjää (taas englanniksi) ja se jäikin sitten kesken. Jumala joka kivessä -kirjan luin suomeksi, enkä siihenkään oikein päässyt sisään, vaikka siinä oli hienojakin juttuja.

      Jotenkin suorastaan helpottavaa, että tämä Joka veljeään vihaa osui ja upposi. Toivottavasti pääset yli tuosta kannesta. Mulla on usein sama, että kansi saa aikaan sen, että en halua lukea jotain kirjaa. Aika tyhmää sinänsä, mutta kansi on tärkeä osa kirjaa.

      Poista
  4. Luen tätä juuri parhaillaan ja olen kovasti ihastunut. Monitasoinen, taitavasti kirjoitettu, vetävä, mielenkiintoinen. Muuta en olekaan Shamsieltä lukenut, ehkä joskus.

    VastaaPoista