"Kaikki me olemme siirtolaisia ajassa." - Mohsin Hamid: Exit West

"[m]uureille suojatulle asuinalueelle pääsee vain kauko-ohjausportin kautta. Muuri ympäröi koko asuinaluetta, ja lukittu portti katkaisee tien luvattomilta."

Edellä oleva sitaatti voisi hyvin olla Mohsin Hamidin romaanista Exit West, mutta tosiasiassa se on peräisin Iltasanomissa lokakuun alussa olleesta kirjoituksesta, * joka käsitteli ruotsalaista Onsalan taajamaa, jossa ihmiset ovat suojautuneet turvattomiksi kokemaltaan yhteiskunnalta muurin taakse.

Mohsin Hamid (s. 1971) on pakistanilainen kirjailija, joka debytoi vuonna 2000 romaanilla Moth Smoke. Parhaiten hänet tunnetaan romaanista Fundamentalisti vasten tahtoaan (The Reluctant Fundamentalist, 2007), joka on saanut maailmalla useita palkintoja ja tunnustuksia ja joka on keikkunut omallakin lukulistallani jo viimeiset viisi vuotta. Romaani julkaistiin alunperin suomeksi heti vuonna 2007 (Tammi) ja siitä on tänä vuonna julkaistu uusi painos (Otava).

Exit Westin on suomentanut Juhani Lindholm ja hänen suomennoksensa välittää komeasti Hamidin romaanin kielellisen hyväilyn ja sen katkeamisen yllättäviin nipistyksiin.

Exit Westin lukeminen on kuin kulkemista jäällä kauniina talvipäivänä tietoisena siitä, että se saattaa minä hetkenä tahansa rusahtaa jalkojen alta. Tästä huolimatta vaarallista matkaa ei voi jättää väliin, koska vaihtoehtoja ei ole.

[y]htenä hetkenä ollaan täydessä arkisen aherruksen touhussa, sitten seuraavana jo tehdään kuolemaa, eikä uhkaava loppu keskeytä ohi kiitävää alkua ja keskikohtaa ennen kuin vasta aivan viime hetkellä.

Exit West on lievästi dystooppinen romaani, joka kertoo Saeedin ja Nadian tarinan kautta ihmisistä, jotka etsivät turvaa kotimaan muututtua liian vaaralliseksi paikaksi elää. Hamid kuvaa, miten maa toisensa jälkeen muuttuu turvattomaksi ja tekee ihmisistä pakollisia nomadeja, joiden on etsittävä turvaa taas uudesta paikasta.

Uhan tunne on vahvasti läsnä heti romaanin alkusivuilta lähtien. Saeed ja Nadia kohtaavat toisensa ja rakastuvat. He pyrkivät elämään normaalia elämää tarkemmin nimeämättömässä Lähi-Idän maassa, jossa aseelliset selkkaukset ja pommi-iskut ovat arkipäivää. Kun yhteiskunnallinen epävakaus eskaloituu täydeksi turvattomuudeksi he päättävät jättää kotimaansa.

Pian käy kuitenkin ilmi, että lähteminen ei ole vastaus ongelmiin, vaan lähinnä niiden siirtämistä, jotta olisi mahdollista pysyä hengissä vähän pidempään. Pahinta on, että maanpakoon lähteminen on aina myös rikkomista.

[m]utta niin asia vain on, että lähtemällä maanpakoon ihminen murhaa elämässään kaikki ne, jotka jäävät jälkeen.

Juuri edellisen kaltaiset, aluksi melkeinpä viattomilta vaikuttavat lauseet, ovat Exit Westille tyypillisiä. Jo niihin pysähtyminen laskee kiviä sydämen päälle ja osoittaa, että on mahdotonta edes kuvitella, mitä ne tarkoittavat ihmisille, jotka ovat eläneet ne todeksi. 

Saeedin ja Nadian seurasta Exit West vie lukijan pikamatkalle Australiaan, Tokioon, Kaliforniaan, Wieniin. Näin se tekee voidakseen näyttää, että kaikkialla palaa. Että me kaikki olemme vaarassa ja jos luulemme olevamme turvassa petämme itseämme, sillä minä hetkenä tahansa meidän turvallisuudentunteemme voi tuhoutua.

Exit West viestittää, että turvaa ei ehkä olekaan. Että se on vain kuvitelma, jolla ihminen hellii itseään, jotta ei musertuisi. Maastapako on korkeintaan hätäratkaisu, sillä turvattomuus ja hallitsematon kaaos on viikatemies, joka niittää aiemmin turvallisia maita yksi toisensa jälkeen.

Hän [Nadia] jäi miettimään olivatko hän ja Saeed saaneet mitään aikaan muuttamalla pois, vai olivatko kasvot ja rakennukset vain vaihtuneet mutta ahdinko pysynyt pohjimmiltaan samana.

Saeed ja Nadia päätyvät erinäisten etappien jälkeen Lontooseen, jossa heille kuitenkin pian käy ilmi, että ihmiset on jaettu rajaviivalla niihin, jotka "tavoittelivat oikeutta vapaaseen liikkumiseen" ja niihin, jotka "halusivat kieltää heiltä tämän oikeuden." Lontoon taivaalla metelöivät hävittäjäkonelaivueet ja kaduilla ajelevat panssarivaunut. Yhä useamman kotoa löytyy aseita ja sähköstä on tullut luksusta, johon vain harvoilla on pääsyä ja jonka myynnillä tehdään kannattavaa bisnestä.

Lontoossa maahanmuuttajia vastaan varustaudutaan eristämällä heidät omille asuinalueilleen. Tilanteen käydessä yhä sietämättömämmäksi Saeedin ja Nadian on aika taas jatkaa matkaa. Samanaikaisesti kun maailma kriisiytyy, törmäyskurssille ajautuu myös heidän rakkautensa.

Temaattisesti Exit West on saman suvun jäseniä kuin ruotsalaisen Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin (De kommer att drunkna i sina mödrars tårar, 2017). Sekä Hamid että Anyuru kuvaavat isolla fontilla kolkkoja tulevaisuudennäkymiä, jotka tulevat niin liki sitä maailmaa, jossa elämme, että ne herättävät väkisinkin epämiellyttäviä, suorastaan kauhua läheneviä tunteita. Ne saavat kysymään, emmekö todellakaan pysty estämään kehityskulkua, joka tekee ihmisistä vihollisia toisilleen.

Exit West on niin ajankohtainen romaani kuin romaanin on mahdollista ajankohtainen olla. Siinä Hamid kysyy isoja kysymyksiä, joihin on vaikea löytää vastauksia. Kenellä on oikeus päättää ihmisten liikkuvuudesta ja turvan tarpeesta?  Mitä tehdä, kun turvattomien määrä ylittää turvassa elävien määrän? Entä jos turvallisia paikkoja ei enää löydy?

Exit Westissä lukija astelee Saeedin ja Nadian kengissä ja kokee yksilötasolla sen hädän, mihin uutisissa viitataan epämääräisten massojen kautta. Exit West teoksen nimenä osoittautuu irvokkaaksi. Länsimaat ei Hamidin romaanissa kykene tarjoamaan turvaa ja Exit-kyltin vihreästä valosta on lamppu palanut loppuun jo aikoja sitten.

Irène Némirovsky kirjoittaa postuumisti julkaistussa romaanissaan Ranskalainen sarja: "[k]atastrofit menevät ohi ja täytyy vain yrittää pysytellä hengissä niiden yli, ei sen kummempaa. Tärkeintä on siis elää: Primum vivere. Päivä kerrallaan. Kestää, odottaa, toivoa."

Tämän neuvon myös Mohsin Hamid meille jättää. Ei ole niitä muita ja meitä, sillä me kaikki "olemme siirtolaisia ajassa."

Mohsin Hamid: Exit West
182 sivua
Exit West (2017)
Suomentanut: Juhani Lindholm
Otava 2018

*https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005854910.html