sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Miksi Bonnier ei arvosta kirjabloggareita?

Tästä alkaa nyt teksti, jota ei pitäisi kirjoittaa, koska kirjabloggarin kuuluu olla alati tyytyväinen ja vaikka hän ei sitä olisikaan, hänen pitää ainakin esittää tyytyväistä.

Ja hymyillä.
Ja niiata.
Ja kiittää.
Ja pysyä sillä paikalla, joka hänelle on varattu.

Helsingin kirjamessujen lauantaipäivä on jo useamman vuoden ajan alkanut mukavasti Bonnierin järjestämällä bloggariaamiaisella. Tilaisuus on bloggarien keskuudessa hyvin suosittu ja tänä vuonna kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet mukaan.

Koska tilaisuus tosiaan alkaa aamiaisella en sen vuoksi syönytkään kotona mitään. Virhe.

Aamiaistarjoilu oli tänä vuonna karsittu kupilliseen jurgurttia, joka jätti paitsi nälkäiseksi, myös vihaiseksi. Tälläkö nyt pitäisi selvitä lounaaseen asti?

Kirjamessut on pitkälti kestävyyslaji ja jotta pysyisi menossa mukana on tärkeää syödä ja juoda riittävästi.

Bloggariaamiaisen päätarkoitus ei tietenkään ole aamupala, vaan kirjailijahaastattelut ja niitä oli ilo kuunnella tänäkin vuonna. Kirjailijoista olivat puhumassa Veera Nieminen, Liina Putkonen, Satu Vasantola, Antti Heikkinen ja Anja Snellman.

Aiempina vuosina bloggareille on jaettu keskustelemassa olleiden kirjailijoiden uutuusteoksia. Tänä vuonna niin ei tehty, vaan kirjakassista löytyi tasan kaksi teosta. Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ja Minna Canthin Työmiehen vaimo.

Hei nyt ihan oikeesti hei!

Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen järjen jättiläinen tajutakseen, että näitä kahta teosta oli sattunut jäämään Bonnierin varastoihin pyörimään. Sen sijaan, että teokset olisi makuloitu, ne päätettiin antaa kirjabloggareille.

On vaikea kuvitella, että toimittajille tehtäisiin tällä tavalla. Mutta kirjabloggarien kohdalla. Eihän sillä nyt niin ole väliä, mitä kirjoja niille bloggareille annetaan, kunhan jotain annetaan.

No ihan niin tämä ei nyt mene.

Oli lähinnä nöyryyttävää saada kirjakassi, jossa oli nuo edellä mainitut teokset, jotka sitä paitsi moni meistä varmaan jo ennestäänkin omisti. Teoksina ne tietysti ovat aivan loistavia, mutta päällimmäiseksi jäi tunne, että kirjabloggareita ei Bonnierin taholta erityisemmin haluta ottaa huomioon.

Suhdetoiminta on herkkä laji ja Bonnier mokasi nyt tavalla, joka säilyy huonossa muistissani pitkään.  Tiedän kyllä, että voin laittaa Bonnierille meiliä pyytääkseni arvostelukappaleita, mutta jostain syystä epäilen, että en tule niin tekemään. Jos niitä nyt enää tämän kirjoitukseni jälkeen edes saisinkaan.




102 kommenttia:

  1. Kuulostaapa kyllä ikävältä. Ei enää harmita, etten ehtinyt ilmoittautua. Itseänikin vähän harmitti, kun eräässä tapahtumassa selvästi jaettiin kirjoja, jotka vain oli säästetty makuloinnilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä on paljon enemmän ok olla jakamatta mitään, kun jakaa kirjoja, joista vaan halutaan päästä eroon.

      Poista
  2. Kiitos Omppu, että puit sanoiksi kaiken sen mitä itsekin ajattelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan tästä useammankin bloggarin kanssa puhetta ja varsin yksimielisiä oltiin kaikki. Minä nyt vaan sanoin asian julkisesti ääneen.

      Poista
    2. Luin tästä äsken Kirja vieköön! blogista ja tekee mieli sanoa vieläkin enemmän, mutta kopsasin nyt tähän, mitä olen mieltä ja tämä on tosiaankin siistimpi versio, kuin mitä mielessäni jyllää kohta 10 vuotta kirjabloganneena:

      Riitta, en ole kovin utelias luonne, mutta nyt olisi todella kiva tietää, mikä kustantamo ja kuka? Laita privaatisti.

      "Olen saletti että blogit lisäävät kirjamyyntiä ja täten pitävät kustantamot hengissä! Saan kiitosmeilejä, miten 'en ikinä olisi löytänyt tätä ja tuota kirjaa ilman blogiasi.' Varmaan muilla sama juttu. Itsekin löydän kiinnostavia kirjoja toisten blogeista.

      Tämä on myös rankka laji. Ensimmäiset vuodet luin usein aamukolmeen ja aina muistivihko kädessä. Kun sairastuin vakavasxti yksi lääkäreistäni oli sitä mieltä, että tämä bloggaaminen on liian raskasta nyt. Onneksi ylilääkäri on suuri kirjojen ja etenkin Lemaitren ystävä ja hän kehoitti jatkamaan jaksamisen mukaan. Eli bloggasin koko kevään vaikka oli sytot menossa. Miten ihmeellistä, 1.6. 38 300 sivunnäyttöä ja enkat tuli 8.6.2018 eli 39 175 sivunnäyttöä.

      Tämä on kiinnostavaa, mutta ei aina kevyttä, joten en olisi ikinä uskonut kenenkään kustantamon edustajan sanovan moista. Niin vähän kirja-arvosteluja ilmestyy lehdissä, että ilman kirjabloggaajia monet kirjahelmet jäisivät kansalta löytymättä.

      Kiitos ei ole aina työn palkka, mutta mitä me siitä, kun lukijamme tykkäävät!"

      Tässä on jotain täydellisen outoa, jota en tajua ollenkaan...Missä olisikaan kirjamyynti ellei kirjabloggaaminen olisi innostanut niin montaa ihmistä niin monta vuotta?

      Poista
    3. Olen itsekin miettinyt tuota markkina-arvoa ja tullut välillä siihen tulokseen, että kirjablogeilla sitä ei kovin paljon ehkä ole. Osin tätä selittää se, että kävijämäärät eivät ole mitenkään hirmuisia. Sinulla varmasti eniten ja muutamilla muilla ihan hyviä lukuja.

      Toinen juttu sitten on se, että onko kuitenkin kyse siitä, että markkina-arvoa ei ole osattu hyödyntää. Uskon, että hyödyntämismahdollisuuksia olisi luultavasti huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on käytetty.

      Kolmanneksi sitten mietin, että kustantamojen näkökulmasta kenties blogitekstit eivät täytä niitä vaatimuksia, joita he arvioille asettavat. Ja tarkennuksena, että osa kyllä ihan varmasti täyttää. Itsehän en kirjoita arvioita, vaan enempi jonkinlaisia pohdintoja ja runojen kohdalla impressioita.

      Tässä tulee kiinnostavia kysymyksiä, kuten esim. kannattaako kustantamon jakaa blogiteksti, joka ei ole ihan heidän mittariensa mukainen, mutta jolla kirja kuitenkin saa huomiota vai jättää jakamatta, jolloin sitä näkyvyttä ei tule lainkaan

      Se, mikä on minusta kuitenkin pässinlihaa on se, että kirjablogit lisäävät kirjoista puhumista ja aina siitä joskus seuraa, että ihmiset myös ostaa kirjoja ja lainaa niitä kirjastosta

      Jos kirjablogeja ei olisi kirjapuhetta oli hirmun paljon vähemmän. Vaikea uskoa, että se ainakaan olisi kustantamojen etu.

      Poista

    4. ”Bloggaajien ”markkinointiarvo” on ymmärretty varmasti erinomaisesti.... Toiseksi _yksittäisellä_ blogikirjoituksella ei ole kovin suurta markkinointiarvoa. Joukkovoima on toki eri asia, mutta siihen kustantamot pyrkivät esimerkiksi ennakkokappaleita lähettämällä.”

      En tiedä tämän anonyymin henkilöllisyyttä. Mutta tulkitsin sen kustantamon näkemykseksi, koska hän puhui aivan kustantajan suulla. Pahoittelen ja pyydän anteeksi jos olin väärässä. Mutta en ymmärtänyt mitä tämä anonyymi ylipäätään tarkoitti. Arvo tunnustetaan > merkitystä ei ole > joukkovoimaa kuitenkin haetaan?

      Poista
    5. Anonyymi bloggaajakaverini, jos olet vielä huudeilla, niin voisitko selventää, mitä tarkoitit.

      Poista
    6. Omppu, minusta sitä on. Ja luvut eivät kerro kaikkea: Meille jokaiselle riittää lukijoita. Toisaalta olen alkanut ajatella myös niitä kirjahelmiä, joita kukaan ei mainitse missään lehdessä. Kirjabloggaajat löytävät nekin ja sitä myöten lukeva kansa. Me olemme kuin yhtä lukijoidemme kanssa vaikka emme niinkään tee kriitiikkä, kuten en tee minäkään. Enemmän fiilispohjalta kertoilen ja annan vain palaa. En edes halua leikkiä kriitikkoa.

      Uskon, että aika iso osa täyttää kustantajien odotukset, mutta voihan sen niinkin kääntää, ett meilläkin voi olla odotuksia sujuvaan kirjojen saantiin ja pieneen respektiin. Häijy sanoisi tässä, että mihin me kustantamoja tarvitsemme, mutta olen itse niin kiitollinen tähän astisesta, että tuo voidaan vetää vain pahan päivän tiliin. Ja suurin osa kustantamoista on ollut ihania - tähän asti. Tuleisuutta en uskalla arvailla.

      Jaetaan ne itse eri foorumeilla. Minulla on vain blogi, mutta sitten jaan henkilökohtaisessa facessani ja Kirjallisuuden ystävissä. Monet käyttävät useampia mahdollisuuksia. Minulle riittää nyt että se älylluri on hallinnassa:)

      Omppu, me olemme joukkovoima, me olemme tehneet kirjasta himoittavan ja trendikkään! Ja tämä totuus ei pala tulessakaan.

      Poista
  3. Täh, annetaan jotain ikivanhoja romaaneja? Oikeasti (minua kyllä kiinnostais tuo Tikkasen kirja, mutta taidankin olla suunnilleen ainoa) :D Aamiaistilaisuudelta voisi tosiaan odottaa hieman muutakin kuin jogurttia. Olisi ehkä kannattanut nimetä tilaisuus hieman totuudenmukaisemmin, vaikkapa Tervetuloa kupilliselle jogurttia tmv. Ps. ota omat eväät mukaan. Köyhäksi on mennyt joo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Näin pääsi käymään.

      Mulla on nyt tuo Tikkasen kirja sekä pokkarina että kovakantisena. Jos haluat voin lähettää sulle sen pokkarin (halvemmat postimaksut). Se on kyllä hyvin tärkeä kirja suomalaisessa kirjallisuudenhistoriassa.

      Poista
    2. Juu, eittämättä tärkeä ja siksi kaiketi moni (bloggaajakin) sen jo lukenut (paitsi minä). Ja mielelläni ottaisin kirjan vastaan, jos viitsit sen postittaa - olisi todella ihana teko <3 Tietenkin maksan postit ja muun vaivan. Laittelen sinulle viestiä huomenna (nyt matkalla makuuhuoneeseen lukemaan).

      Poista
  4. Minä olin aiekeissa tulla Helsingin Kirjamessuille, koska en ehtinyt Turun vastaaviin, enkä ole Helsingin messuilla käynytkään, mutta aikatauluihin ei kertakaikkiaan sopinut. Suhdetoiminta on herkkä laji, ja sen huomaa, millä lailla kohdellaan.
    Ne ihmiset, jotka tietävät että bloggaan, pitävät minua tyhmänä (oikeasti olen tyhmä), ja he ihmettelevät, että miksen ota arvostelukappaleita. Vapaus on kuitenkin se syy, enkä pidä sitä tyhmä. Tyhmyys taas ilmenee, että joskus oikeasti luulee, että joku joka esim. kehuu, kehuu, mutta pian voi ilmetä, että kyse oli jostain ihan muusta. Luultavasti arvostelukappaleiden antajatkin odottavat saavansa pitkällä aikavälillä jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa harmi, että et ollut paikalla. Olis kiva tavata sinut joskus livenä.

      Mitä tuo tyhmyyspuhe nyt on? Tyhmiä on ne, jotka väittävät bloggaamisen olevan tyhmää.

      Suomi on pieni maa ja moni kumartaa varmuudeksi joka suuntaan. Itse en sellaiseen pysty.

      Poista
  5. En ollut messuilla, mutta kieltämättä hieman ihmettelin miksi useissa bloggaajien kuvissa on näkynyt nuo kaksi kirjaa... tulipa nyt sillekin selitys. Täytyy myöntää, että olisin itsekin ollut lähinnä tyrmistynyt tuommoisesta "lahjasta", vaikka toki klassikoita ovatkin. Toivottavasti oli muuten hyvät messut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä tosiaan selitys noiden kahden kirjan esiintyvyyteen kuvissa. PR-hommissa ei ikinä koskaan pidä ketään halveksia (jos toki ei tietenkään muutenkaan). Olen kuullut, että isot kustantamot tarjoavat nykyisin pdf:ä luettavaksi. Onneksi on kirjasto ❤️

      Poista
  6. Sinä se Omppu uskallat sanoa ääneen tai ainakin kirjoittaa someen kaikkien luettavaksi sen, jota moni muu vain mielessään ihmetteli. :)

    Onneksi saimme kuitnekin hengen ravintoa, kuten kirjoitit. Kirjailijahaastatteluja on aina mukava kuunnella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä loppujen lopuksi sitten vaatinutkaan suurta uskallusta, koska tiesin, että niin moni oli asiasta samaa mieltä.

      Hengen ravinto on tärkeää ja siitä onneksi saimme nauttia.

      Poista
  7. Kuten pari muutakin on jo tästä sanonut: kiitos, että puit sanoiksi sen, mitä monet meistä ajattelivat ja keskenään kuiskuttelivat. Rohkea veto, arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hande. Tämä kirjoitus koskee kuitenkin vain asiaa, ei ketään henkilöä tai ole millään tavoin henkilökohtaista, kun en edes tiedä, kuka/ketkä päätyivät siihen ratkaisuun, että lätkäistään bloggareille pari kirjaa, jotta päästään muutamasta turhasta kappaleesta eroon.

      Poista
  8. Oho. Nyt ei enää harmita, etten ilmoittautunut tuohon tilaisuuteen, vaan priorisoin aamu-untani ja tulin messuille lauantaina vasta kympiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teit hyvän ratkaisun, vaikka toki kirjailijoita oli kiinnostava kuunnella ja he olivat kaikki keskenään aika erilaisia, joten sikäli oli ihan monipuolinen kattaus.

      Poista
  9. Hyvä Omppu, kun kirjoitit suoraan ja kaunistelematta. Ryhdikkäämpää olisi ollut, jos Bonnier olisi ilmoittanut, että tänä vuonna ei järjestetä bloggariaamiaista ja kirjailijat voi tavata iltapäiväkahvilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Airi samaa mieltä tai ainakin, että ei olisi annettu bloggareille mitään kirjoja. Näin puolivillainen toiminta herättää vaan närkästystä.

      Poista
  10. Minulle tilaisuuden tarkoitukset ovat 1) kirjailijoiden kuuleminen ja näkeminen b) bloggarikollegoiden tapaaminen 3) kirjat, joita saa mukaan ja 4) syöminen, tuossa järkässä. Kaksi ekaa toteutui muuten paitsi kirjailijoiden kanssa ei ollut tilaisuutta jutella vapaasti, harmi kyllä. Iso osallistujamäärä ja tila rajoittavat, eivätkä tiukat aikataulut ymmärrettävästi salli kirjailijoille aikaa jäädä notkumaan ja odottelemaan koko homman päätteeksi vaikkapa. Eivät kyllä omatkaan aikataulut. Kirjatarjonnan ymmärrän hyvin: jos ilmoittautuneita on 60 ja esittelyssä 5 kirjaa, se on 300 kirjaa, mikä on sen verran iso määrä, että roudaus paikalle olisi aika järjetöntä: vaatisi paljon reipasta kanniskelua (vaikka järjestäjän puolella hyväkuntoista väkeä olisikin), siihen aikaa ja autokyytiä, kun taas pyytäessään a-kappaleen saa juuri sen, minkä haluaa, suoraan kotiin tai lähipostiin. Jos taas mitään kirjoja ei saisi mukaan, se vasta ihmetetyttäisi - joten ihan tyylikkäästi tämä oli minusta hoidettu klassikoilla. Tarjoiluista taas, olen kai niitä, jotka vain kiittävät ja niiaavat, jos jotain tarjotaan. Kun vuosia on katsonut yritysten leikkauksia, joissa jo alkuvaiheissa on säästetty mm. palaveritarjoilut pois, kaikki on mukavaa ekstraa (kutsussahan muuten sanottiin, mistä on kyse). Mutta sen kyllä olen myös oppinut itse tapahtumia järkätessäni, että nälkäiset vieraat ovat paha juttu, täydellä vatsalla saa läpi asiat ihan eri tavalla. Kuten tästäkin huomataan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En odotakaan, että olisin saanut jokaisen läsnä olleen kirjailijan uusimman kirjan. Sen sijaan odotan, että olisin saanut jonkun heistä uusimman kirjan. Moni muu kustantaja olikin toiminut niin, että jokaiselta läsnä olevalta kirjailijalta oli muutamia kirjoja ja bloggarit sitten valitsivat 1-2 mieltymystensä mukaan. Toimi oikein hyvin.

      Jos Bonnierin budjetti ei salli runsaampaa tarjoilua bloggareille niin ehkä siinä tapauksessa kannattaisi luopua koko tilaisuudesta. Tämänkertaisesta jäi varsin ikävä fiilis.

      Olen myös eri mieltä tuosta, että parempi antaa jotain kirjoja kuin ei mitään kirjoja. En ole kaatopaikka.

      Poista
    2. Ihmetyttää. Olen samaa mieltä kuin Omppu. Ensiksikin aamiainen on aamiainen: jotain muutakin kuin kahvi ja jugurtti. Toiseksi: eikös tämmöinen bloggaritilaisuus ole kirjojen / kirjailijoiden markkinointitapahtuma? Pienikin mainos lehdistössä tai muissa kanavissa maksaa maltaita. Jos 60 bloggaajaa bloggaa kahdesta kirjasta, se on 120 NÄKYVÄÄ mainosta. Bonnier ei näköjään ymmärrä sitä, miten paljon lukijoita blogit tavoittavat.

      Poista
    3. Syistä, joita voin vaan arvella on niin, että bloggaajien markkinointiarvoa ei vaikuta oikein olevan tiedostettu. Tämä nyt yleisesti kustantamoihin kohdistuen. Kuulin taannoin, että lifestylebloggareille maksetaan siitä, kun heidän postauksessaan vilahtaa kirja ja jokin sitä kehuva lause tyyliin "unohtumaton lukuelämys". Heillä on toki huomattavasti isommat yleisöt kuin kirjabloggareilla, mutta hmm, silti ...

      Poista
    4. Omppu, he eivät ole tajunneet sitä: Meidän markkina-arvoamme. Katsokaa mitä tarjotaan vaikka meikki- ja vaatebloggaajille. Se on jo paljon se.

      Poista
    5. PS. Olen huomannut, että lifestylebloggareille riittää kun kirja vilahtaa: Tuota en tajua. Toisaalta ne jotka ovat olleet ja ovat himolukijoita, kyllä löytyvät kirjablogeihin. Ellei: Tilanne on niin, että meikki- ja muotiblogien lukijamäärät ovat häikäisseet kustantajat, mutta missä se kirja eniten myy, sitä tuskin hekään osaavat arvottaa todesti. Oma luottamukseni lepää kaikissa kirjablogeissa yhteensä: Sieltä jokainen lukija voi löytää omansa. Kauan eläköön kirja ja kirjasta rakkaudella, mutta en minäkään tätä ikuisesti aio tehdä. Tosin ikuisuus on epämääräinen aika, lyhyt tai pitkä: Riippuu mistä katsoo. Nyt tämä menee vielä, vaikka teen yli puolet vähemmän kuin alkuvuosina.

      Kiinnostava aihe ja luulenpa, että tämä ei ole viimeinen kerta kun tätä keskustelua käydään.

      Poista
    6. En itse seuraa lifestyle-blogeja, mutta olen muiltakin kuullut samaa, että siellä saattaa vilahtaa joku kirja ja yksi lause tyyliin "mahtava lukukokemus" tms. Sepä se vasta syvällistä kirjallisuuskritiikkiä onkin :D

      Toisaalta mitäs pahaa siinäkään on, jos kirjaa menee kaupaksi sen tähden, että se mielletään tuotteeksi, joka halutaan omistaa vaikka siksi, että se näyttää hyvältä sohvapöydällä. Jos lifestyle-blogit lisäävät lukemista niin vielä parempi

      Poista
  11. Hmm, minä en ole kyllä ikinä mennyt kirjamessuille jonkun tarjoilujen tai ilmaisten kirjojen perässä. Minua jopa nolottaisi jonottaa jotain jukurttikuppia. Anteeksi, mutta näin koen.

    Nyt en ole muutamaan vuoteen ollut koko tapahtumassa. Viimeksi olin muistaakseni Turussa kolme vuotta sitten ilman mitään etuja tai ilmaisuuksia. Luulen, että ensi vuonna menen taas molempiin; into on noussut, kun olen lukenut toisten kokemuksista.

    Minua vetävät kirjamesuuille hyvät paneelit ja kirjailijat, joista pidän. Tällä kertaa olisin varmaan halunnut kuulla ainakin Monika Fagerholmia ja Kari Hotakaista.

    Omppu, minusta nuo kirjat ovat hieno valinta kustantamolta!
    Mieti nyt, Minna Canth -juhlavuosi, ja saako tuota kirjaa enää mistään, kirjastoissakin ehkä jossain varastossa; ja naisten asema on ollut paljon esillä, mikä sen upeampi teos kuin Märta Tikkasen ikoninen Vuosisadan rakkaustarina.
    Miten niin nöyryyttävää ja kaatopaikka? Minusta nämä vastaanottaessaan voi hyvin hymyillä, niiata ja kiittää, kuten lahjoista yleensäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Marjatta, minulle kirjamessut ovat nimenomaan tilaisuus, johon menen etsimään ilmaista syötävää ja juotavaa ja ilmaisia kirjoja. Kiitos kommentistasi.

      Poista
    2. Miksi sinä Omppu tällaisiin epäolennaisuuksiin sitten puutut? Mitä tekemistä tällaisilla on itse asian eli kirjoista ja kirjallisuudesta nauttimisen ja ajatustenvaihdon kanssa?

      Jatkan tuonne alemmas eri kommentilla, koska haluan kysyä kaikilta keskusteluun osallistuvilta jotain.

      Poista
    3. Marjatta, minä ihan itse päätän mistä blogissani kirjoitan ja tässä kirjoituksessa toin julki hyvin monen bloggarin tunnelmat tähän aamiaiseen liittyen.

      Poista
  12. Hei! Täällä Satu ja Ina Bonnierilta, järjestimme tilaisuuden tänä vuonna yhdessä: onpa ikävä kuulla, että tilaisuus aiheutti näin huonon fiiliksen tänä vuonna! :( Meille tämä on nolo epäonnistuminen, sillä järjetelyjä oli itse asiassa suunniteltu bloggareiden palautteen mukaan, mutta mokasimme pahasti siinä, että emme kertoneet muutoksista. Kerrotaan taustoista siis nyt tässä.

    Aamupala muutettiin siksi, että 60 hengen tilaisuuden erikoisruokavaliot ovat aiheuttaneet ongelmia ja pettymyksiä monena vuonna leipäpainotteisuuden vuoksi ja olemme saaneet siitä joka vuosi palautetta: meillekin oli tosin yllätys, että suunniteltu jogurtti/mysli/marja-aamupala oli niin pieni ja valmiiksi kuppeihin laitettu. Ideana oli, että jokainen voi annostella aamupalansa itse, joten en tiedä, miksi messuilla oli toimittu näin, mutta selvitämme sen heidän kanssaan. Tarjoilua täytyy jatkossa miettiä uusiksi ja infota se kutsussa tarkemmin - me emme oikein ole messukiireissä pystyneet hoitamaan erikoisruokavalioiden ilmoittamisen seurantaa ja suunnittelimme siksi yhdessä messujen kanssa ilmastoystävällisen aamupalan, jossa kaikille löytyy vaihtoehto ilman ennakkoon infottavia erikoisruokavalioita. Mutta aamupala-annos oli todellakin liian pieni, siitä pahoittelut! Mietimme muuta ensi vuodeksi.

    Mitä tulee jaettuihin kirjoihin, viime vuonna jaoimme kaikkien haastateltujen kirjat ja siitä seurasi kaaos. Niitä ei riittänytkään kaikille (joskus väkeä on tullut enemmän kuin olemme itse laskeneet) ja bloggaajat olivat pyytäneet meitä jo aiemmin tänä vuonna huomioimaan Tammen ja WSOY:n juhlavuodet jotenkin. Niinpä emme antaneet kasseissa suinkaan mitä tahansa ylijäämävarastoa, vaan kaksi eri juhlavuosien uusintapainosta kahdelta merkittävältä suomalaiselta naiskirjailijalta ja klassikolta: toinen Märta Tikkaselta, toinen ensi vuoden Minna Canthin juhlavuoteen liittyvä klassikko. Ja kuten tilaisuuden lopuksi sanoimme: toivoimme, että bloggaajat pyytävät tuttuun tapaan kaikki haluamansa arvostelukappaleet mistä tahansa messuilla esiintyvistä kirjailijoista meidän tiedotus-osoitteistamme suoraan kotiin postitettavaksi. Näin siitäkin syystä, että jokainen bloggaaja ei halua jokaisen esiintyjän kirjaaja niitä kertyisi kassiin viisi - tästäkin olemme saaneet palautetta.

    Kiitos joka tapauksessa Omppu, että kerroit pettymyksestäsi (ja monen muun pettymyksestä myös), niin voimme parantaa tilaisuuden järjestelyjä ensi vuonna. Bonnier arvostaa kirjabloggaajia erittäin paljon ja myös kirjailijat tulevat tähän aamutilaisuuteen mielellään. Otamme myös mielellään palautetta vastaan meille suoraan - jos jollain on kehitysideoita ensi vuodelle, niin laittakaa viestiä!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin vähän yllätyin aamiaisen pienestä koosta ja että jaetut kirjat olivat muita kuin kirjailijoiden uutuuksia. Tapahtumanjärjestäjänä tiedän kuitenkin että sitä voi hyvässä uskossa tilata jotain tarjoiluja ja saada ihan muuta, koska ettehän te siellä Bonnierilla itse niitä jugurtteja ole annostelleet :D

      Kassit olivat siitä hyvät, ettei tosiaan syntynyt mitään kaaosta - viime vuonna oli ikävää, kun kaikki ryntäsivät heti kirjapöydälle ja hamstrasivat suurimman osan teoksista ennen kuin loput ehtivät paikalle. Ehkä ensi vuonna voisi olla tyhjät kassit, uutuuskirjapöytä ja iso kyltti "Valitse kaksi kirjaa niin muillekin riittää"?

      Aikaisempiin vuosiin verrattuna hyvää oli tila jossa oli luokkamuoto eikä pelkät tuolit. Ja kirjailijahaastattelut olivat tietenkin kiinnostavia, olitte valmistelleet tosi hyvät kysymykset.

      (Luin muuten eilen Märta Tikkasen kirjan. Epäilykset olivat minulla aika suuret, mutta sehän oli todella hieno teos! Ei olisi tullut muuten luettua.)

      Poista
    2. Moi Ina,

      Kiitos kun tulit vastaamaan. Välittämäni tunnelmat olivat tosiaan monen meistä bloggareista tunnelmia.

      Aiempina vuosina en ole kenenkään kuullut valittavan sanallakaan tarjoiluista, joten en tietenkään ole myös tiennyt, että ruokavaliot ovat aiheuttaneet niin paljon hankaluuksia kuin mitä toit esiin. Yhtä lailla uutta tietoa on tuo, että bloggaajat olivat pyytäneet huomioimaan Tammen ja WSOY:n juhlavuoden. Tämä onkin jännä tieto, kun tosiaan niin moni (=kaikki, joiden kanssa asiasta olen puhunut) on ollut ihmeissään siitä, että miksi olitte päättäneet jakaa juuri nuo kaksi kirjaa.

      Hämmennystä tosiaan aiheutti varmaankin se, että moni odotti saavansa jonkun paikalla olleen kirjailijan uutuusteoksen. Ymmärrän täysin sen, että on teidän puolelta turhauttavaa, että ihmiset kahmivat omakseen kirjoja, joista eivät sitten koskaan kirjoita sanaakaan tai tuo niitä esiin. Se on mielestäni markkinointiin liittyvä riski, joka ei ole täysin vältettävissä.

      Kuten sanottu sekä Tikkasen että Canthin kirjat ovat hienoja teoksia, ei siinä mitään. Pääasia tietenkin on, että kirjailijahaastattelut olivat mielenkiintoisia ja te esititte kirjailijoille kiinnostavia kysymyksiä.

      Kiitos vielä vastauksestasi ja hyvää syksyn jatkoa!

      Poista
    3. Sanna, mahtavaa kuulla, että luit Tikkasen kirjan. Se on suomalainen klassikko, jos mikä.

      Olen samaa mieltä, että tämä uusi tila oli parempi kuin se entinen. Se aiempi sali kun oli jotenkin vähän tunkkainen, nyt oli huomattavasti enemmän avaruutta. Itse en ollut viime vuonna paikalla, mutta aiempina vuosina olen ottanut vain kirjan/kirjat, jotka ovat oikeasti kiinnostaneet. On muutoinkin jo kirjoja siinä määrin, että ei tulisi mieleen ottaa jotain vain ottamisen vuoksi. Luulen, että valtaosalla bloggareista on sama tilanne ja toimintatapa.

      Itselläkin on ikäviä kokemuksia siitä, että tapahtuman yhteyteen tilattu tarjoilu ei ole sitä, mitä on odottanut. Pahinta on, jos on liian vähän tai loppuu kesken.

      Poista
    4. Kiitos Ina! En usko, että täällä kukaan mitään muuta odottaa monien blogivuosien jälkeen, mutta ehkä vähän arvostusta. Itse bloggasin koko kevään sytohoitojeni aikanakin. En myöskään ole saanut muuta kuin arvostelukappaleet eli en pääse täältä Alvar Aallon huvilasaarelta edes syksyn ja kevään tilaisuuksiin. Nyt jo kahdet kirjamessutkin on ollut jätettävä väliin, mutta elän toivossa, että ensi syksynä.

      Nyt vain kannattaisi miettiä, että missä tilassa olisi kirja ilman antautuneita bloggaajia? Mehän teimme kirjasta uudelleen trendikkään. Kun parisataa bloggaajaa hurahtaa näin, siinähän pitää silloin olla jotain taikaa, siinä lukemisessa, siinä kirjassa.

      Kirjabloggaajat eivät odota saavansa tietääkseni mitään sellaista kuin meikki- ja muotibloggaajat, mutta vähän arvostusta vain kiitos ja sitten niitä kirjoja. Kovakantisina kiitos! Luin Gummerukselta yhden ei tilaamani kirjan ja se tuli nidottuna ennakokappaleena. Kirja oli niin hyvä, mutta en voi sitä mainostaa edes laittamalla arvontaani, mitä listaa muuten luetaan paljon, koska se on nyt kahteen kertaan innokkaasti luettu nidottu ennakkokappale. Vielä 5 vuotta sitten, tunsin jokaisesta kustantamosta jonkun, joka olisi lähettänyt minulle viivana A-kappaleen. Nyt on kaikki toisin, mutta ei me täältä lähdetä mihinkään ellei noutaja vie:) Tai sitten: Alamme ostaa itse kirjamme, mutta tuleeko silloin aina mieleen lukea vihko kädessä kuten nyt teen? Tänään muuten ostin yhden kirjan eli ei tullut mieleeni yhtäkkiä ketään tuttua WSOYltä, joka tuntuu ihan uskomattomalta.

      Suuri lukijakunta ei löydä haluamiaan kirjahelmiä ilman kirjabloggaajia. Niin vähän on kirja-arvosteluja lehdissä.

      Hyvää syksyn jatkoa sinulle Ina♥

      Poista
  13. Ilmeisesti nyt on kirjablogimaailma jakautumassa niihin, jotka haluavat olla kirjamainostajia ja sillä toiminnalla ansaitsevia ja niihin jotka haluavat vain keskustella kirjoista ilman sidoksia mihinkään.

    Hyvänen aika meillä on harrastus, josta ei tarvitse maksaa paljon mitään! Miksi omasta harrastuksesta pitäisi saada jotain aineellista korvausta?
    Kuhmon kamarimusiikissa oli muistaakseni jossai vaiheessa Musiikkiaamiainen, mikä tarkoitti, että sai kuunnella ihanaa musiikkia itse ostetun aamukahvin ääressä.
    Me saamme messuilla tavata kirjailijota ja kuunnella alustuksia ja keskusteluja, varsinkin niissä suljettavissa tiloissa yläkerrassa tämä on mahdollista, avoständeillä on levottomampaa. Eikö tämä riitä?

    Olen Jokken kannalla. Luotan enemmän niihin kirjapostauksiin, joita ei tehdä arvostelukappaleista. Bloggareiden määrä on lisääntynyt ja joskus näkee arvosteluja joissa toistetaan kirjan takakannen kehu. Tällainen arvostelu menettää merkityksensä.

    Jos te, jotkut teistä tässä keskustelevista, haluatte ammatin bloggaamisesta, niin miettikää niitä varjopuolia. Olen lukenut noiden lifestylebloggareiden täydellisistä uupumisista, kun ei enää jaksa raahautua johonkin meikkitilaisuuteen tai näkkileivän sposnsorointijuhliin, ja joka päivä pitäisi kirjoittaa, iskevästi ja näkyvästi, että pysyisi pinnalla kilpailussa ja saisi vielä juustoakin näkkileipänsä päälle.

    Minä ainakin haluan pysyä harrastelijana. Toivon, että moni muukin haluaa, oman viihtymiseni vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Marjatta yhtään olet seurannut blogiani (kuten luulisin sinun tehneen) tiedät varmaan itsekin, että olen kyllä aivan väärä kohde tälle sinun kommentillesi. En voi tietenkään kommentoida kenenkään muun puolesta ja mikään, mistä edellä kirjoitat ei ole relevanttia omalla kohdallani.

      Poista
    2. Kommentoinkin sitä, mitä keskustelussa on noussut esiin, tässä ja aiemmin muissakin.
      Jossakin taannoin laskettiin kirjabloggaamisen menoja ja tuloja, mekin molemmat osallistuimme myös siihen keskusteluun. Silloinkin kirjoitin, että bloggaaminen on siitä kiva harrastus, että se ei maksa mitään.

      Onhan kai kaikki kirjabloggarit hankkineet kirjoja ennen bloggaamistakin, ostaneet ja lainanneet kirjastoista. Miksi niitä nyt pitäisi saada ilmaiseksi?

      Sulla on Omppu hyvä blogi! Meillä on ollut myös antoisia keskusteluja, joista olen iloinen.
      Tämäkin keskustelu on tärkeä.

      Jos minä olisin ollut tuolla ja porukka olisi sihissyt kiukusta, tämmöset paskakirjat, "vanhentuneet", ja pieni kuppi jugurttia, niin olisin sanonut:"Come on, mistä hyvästä meidän pitäis saada yhtään mitään!"

      Poista
    3. Voi Marjatta hyvin olla, että käsityksemme PR:stä on erilainen ja sen vuoksi kerron esimerkin.

      Olin kustantamon X tilaisuudessa, jossa kuulin kirjasta, josta en ollut aiemmin edes kuullut. Kirjailija puhui siitä hyvin kiinnostavasti ja kun kirja oli tarjolla otin sen mukaani ja luen sitä nyt parhaillaan. Myöhemmin bloggaan tästä kirjasta ja kirja saa näkyvyyttä ja mahdollisesti myös uusia lukijoita ja ostajia.

      Jos kirjaa ei olisi saanut mukaan olisin ehkä jonottanut sitä kirjastosta tai se olisi unohtunut, kun on niin paljon muutakin luettavaa odottamassa. Se, että kirjaa tarjottiin takasi sen, että otin sen luettavakseni nyt heti.

      Eli jos em. pohjalta summaan niin Bonnierin aamiaisella häviäjä en ollut minä tai muut bloggarit. Ensisijaisia häviäjiä olivat kirjailijat, joiden teokset eivät nyt päässeet luettaviksemme, blogattaviksemme ja joiden osalta näkyvyyttä jää nyt saamatta.

      Poista
  14. Kaatopaikkavertaus ontuu: Minna Canth ei ole jätettä. Ja ainakin tämä kaatopaikka valitsee itse, mitä ja millaista jogurttia/kirjaa siihen kaadetaan. "En tiennyt" on huono argumentti, kun paikalla oli paljon asiasta tarkkaan tietäviä, kuten tilaisuuden järjestäjät, joilta järjestelyistä olisi voinut kysyä. "Monet meistä" särähtää korvaani sekin. "Monet meistä" myös ovat sitä mieltä, että ko. kustantajan panos bloggareihin on kustantajista suurin messuilla, kun lasketaan tilavuokrat ja muut kulut ja kerrotaan osallistujien määrällä. Bonnierilla muuten työskentelevät myös he, jotka alunperin aloittivat Suomessa yhteistyön kustantamojen ja bloggareiden välillä. Ja olen Omppu tasan samaa mieltä, että siinä olisi tehostamisen paikkoja, kaikkien kustantamojen suhteen. Toivoisin, että keskustelu siirtyisi siihen suuntaan, ei kustantamoja nimeten eikä aamiaiskäsitteen vatvomiseksi, tai siihen, pitääkö nenäni alle tuoda a-kappale vai osaanko tilata sen tai hankkia kirjan muualta, vaan pahoin pelkään, että "jogurttikippokeskustelu" jää klassikoksi eikä juuri nosta käsitystä bloggareista varteenotettavina kumppaneina tai asiantuntevina kirjakeskustelijoina. Keskustelu tuo ikävästi mieleen takavuosien jutut, joissa bloggareita kritisoitiin (aiheellisesti) siitä, että kirjoitetaan asiasta, josta ei ole tietoa, tyyliin "olen kuullut että". Yhden kommentti niputetaan niin helposti koko ryhmän edustajaksi. Katson bloggarit häviäjäksi tässä keskustelussa. Tämä harmittaa minua nyt lujasti. Ymmärrän kyllä, että tarkoituksesi oli hyvä ja päinvastainen, Omppu. Mutta onhan tämä nyt aika naurettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsitköhän Arja nyt tuon kaatopaikkavertauksen väärin? Kirjoitin nimenomaan siitä, että kirjojen vastaanottajia kohdeltiin kuin kaatopaikkaa eli heille annettiin kirjoja, joista haluttiin päästä eroon. Bonnierin mukaan näin ei ollut, enkä tietenkään voi tietää, mikä tässä asiassa on totuus. Tuo Canth-kirja on viime vuoden Suomi 100 -klassikkopainos.

      Monet meistä viittaa noin 15-20 bloggariin, joiden kanssa olen asiasta puhunut. Kun paikalla oli ehkä noin 50 ei ole liioiteltua käyttää ilmaisua monet meistä, kun kyseessä on lähes puolet. Tämän tekstin tietenkin olen kirjoittanut vain omissa nimissäni ja useampi tässä ketjussa on ilmaissut kiitoksensa siitä, että sanoin asian ääneen.

      En koe, että kustantamot nautittavat mitään erityistä koskemattomuutta. Kyllä heistä voi kirjoittaa ja tarvittaessa myös kritisoida. Jos se, että nostin tämän asian esiin tarkoittaa sinun mielestäsi, että en ole varteen otettava kirjabloggari yhteistyömielessä niin mitäpä tuohon on minulla sanomista. Jos viittaat siihen, että olen tällä kirjoituksella pilannut kaikkien kirjabloggarien maineen niin mielestäni on kyseessä melkoinen ylilyönti sinun puoleltasi.

      Joskus tuo "olen kuullut että" voi tarkoittaa juuri siitä, että ei haluta nimetä ääneen tahoja, jotka ovat jostain asiasta puhuneet. En tiedä, mihin tuolla nyt viittaat, mutta ihan yleisenä huomiona mainitsen.

      Minusta tämä ei ole ollenkaan naurettavaa ja kirjoitus on toki hieman poleemiseen sävyyn kirjoitettu, joka toisinaan - ja oikeastaan valitettavan useinkin - johtaa siihen, että sitä poleemisuutta ei kirjoituksesta osata lukea. Sanoistasi huolimatta en aio Arja pukeutua säkkiin ja hävetä. Sinä olet tehnyt paljon meidän bloggareiden hyväksi ja sen haluan tämän kommenttini lopuksi erityisesti mainita ja kiittää sinua siitä.

      Poista
  15. Mietin aikani, että kommentoinko tätä ollenkaan. Sitten päätin, anonyyminä, vaikka olen blogisi seuraaja ja bloggari itsekin.

    Ymmärrän harmistuksen, mutten sitä että kirjoitit siitä julkisen bloggauksen, joka leimaa nyt yhtä kustantamoa. Palautetta olisi voinut varmasti antaa muutenkin. Bonnierin aamupala oli sinänsä niukka, mutta kutsussa sanottiin "mysliaamiainen", ja Ina Westmanin kommentti selittää lisää. On upeaa, että tilaisuus järjestettiin.

    Jos tarjolla olleet kirjat eivät miellyttäneet, saattoi ne jättää ottamatta. Uusista kirjoista voi aina pyytää arvostelukappaleen, jos haluaa. Kaikki eivät halua, toiset tahtovat ne kaikki.

    Bonnier on tehnyt hyvää työtä kirjabloggaajien kanssa ja tuntuu arvostavan bloggaajia enemmän kuin monet muut kustantamot. Harva järjestää minkäänlaisia vain bloggaajille suunnattuja tilaisuuksia. Siksikin yhden kustantamon nimeäminen näin on ikävää niin kustantamon kuin bloggareiden kannalta. Tilaisuuden järjestäminen messuilla on kallista, jo tilavuokra on hurja saati sitten kaikki organisointi. Bonnierin väki on paneutunut aamiaisiinsa ja sen ohjelmaan hienosti. Olen ollut sellaisissakin kirjamessuilla järjestetyissä bloggaajatilaisuuksissa, joissa ei tarjottu edes vettä eikä yhtään kirjaan. Kirjakeskustelua toki oli. Kenellekään ei tainnut jäädä pahaa makua.

    Bloggaajien "markkinointiarvo" on ymmärretty varmasti erinomaisesti, sillä muuten tällaisia tilaisuuksia ei järjestettäisi. Vastaavia ei järjestetä edes lehtien toimittajille. He saavat pressikutsut, mutta niin saavat bloggaajatkin.

    Toiseksi yksittäisellä blogikirjoituksella ei ole kovin suurta markkinointiarvoa. Vain Helsingin Sanomien arvostelulla tai naistenlehtien jutuilla on, edes maakuntalehdillä ei päästä samaan. Joukkovoima on toki eri asia, mutta siihen kustantamot pyrkivät esimerkiksi ennakkokappaleita lähettämällä.

    Bloggaajat eivät ole kaatopaikkoja, se on totta, mutta jaetut kirjat ovat upeita, kaikkea muuta kuin kertakäyttökirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyyminä kommentointi, varsinkin kun olet bloggaajakaveri, asettaa kommenttisi hieman jännään valoon, joten tyydyn vain kiittämään kommentistasi.

      Poista
  16. Hmmm... Olen pahoillani, että Omppu koit tämän tilaisuuden näin negatiivisesti. Itse en valitettavasti voi allekirjoittaa tuntemuksiasi, sillä olin tietoinen aamiaisen myslimäisyydestä, enkä oikeastaan osaa koskaan pahastua mistään tarjottavasta, minkä kuka tahansa minulle ojentaa. En koe, että itselleni Bonnier olisi mitään velkaa, ja Märta Tikkanen sattui olemaan teos, jota olen kaivannut jo pitkään.

    Valitettavasti en siis halua tulla luetuksi osaksi "monet meistä" -joukkoa, ja olemalla tässä yhteydessä hiljaa tuntui, että allekirjoittaisin asiasi. Siksi kommenttini. Arja edellä tiivisti asian mielestäni hyvin.

    Asiallisen kritiikin hyväksyn toki kustantamoita kohtaan noin yleensä, mutta lahjat ovat asia, josta en ole koskaan pystynyt nurisemaan. Lahja on aina antajansa valinta (oli se sitten yritys tai läheinen ihminen), ja on vaarallista mennä arvottamaan lahjan sisältöä omista lähtökohdistaan.

    Omppu rakas, kun kirjoitat kritiikkiä näinkin konkreettisesta asiasta kuin kustantamon tarjoilut ja bloggarilahja, et voi polemisoida mielestäni aihetta; tämä ei ole politiikkaa, uskontoa tai taidettakaan, joihin jotenkin oleellisesti kuuluu polemiikki. Tämä on tekoja ihmisiltä ihmisille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kokenut ko. tilaisuutta sinänsä mitenkään negatiivisesti. Noista parista jutusta olin vaan yllätynyt ja minulla oli mennyt ohi, että kutsussa oli tuo tarjoilu mainittu. Sitä kun kiireessä katsoo, niin voi käydä.

      Hienoa myös kuulla, että sait Tikkasen teoksen, jonka pitkään olet toivonut omistavasi ja erinomaista, että tuot julki, että olet ihan eri mieltä kuin minä kirjoituksessani niin asiassa ei jää mitään epäselvyyttä.

      Selkeästi tämä kirjoitus osui johonkin epämiellyttävään kohtaan. En ole ihan varma, onko se pelkästään huono asia. Ja as always, minulle tämä on asia, ei mikään henkilöiden välinen juttu.

      Poista
  17. Ompun teksti on toki provosoivasti kirjoitettu, mutta se nostaa esille teeman, josta on kirjabloggaajien kesken keskusteltu jo vuosien ajan: Kirjabloggaajien suhteet kustantamoihin ja uutuuskirjojen markkinointiin.

    Luulisi, että kaikille on jo tässä vaiheessa selvää, että kirjabloggaajia on moneen junaan, mutta silti joku jaksaa edelleen hämmästyä ja närkästyä siitä, että kaikki bloggaajat eivät olekaan kaikesta samaa mieltä.

    Toiset ilahtuvat varmasti vilpittömästi vanhoista klassikoista. Itse olen klassikkoni jo lukenut ja laittanut eteenpäin, koska kaikki ei vaan millään hyllyyn mahdu. Klassikot löydän tarvittaessa kirjastosta, omaan hyllyyni en ole enää moneen vuoteen ottanut muita kuin niitä kirjoja, jotka oikeasti aion lähiaikoina lukea.

    Toisille kirjablogi on harrastus muiden jokossa, toiset taas bloggaavat puoliammattimaisesti. Joistain kirjabloggaajista on tullut ammattimaisia kulttuuritoimittajia, kun taas toisia kammottaa jo ajatuskin, että harrastus muistuttaisi työtä edes kaukaisesti.

    Toiset ovat innoissaan, kunhan joku vain huomio, vaikka sitten jugurttikipon muodossa. Toiset katsovat, että kirjabloggaajat tekevät niin valtavasti ilmaista työtä kirjailijoiden, kustantamoiden ja suomalaisen kirjallisuuden eteen, että silloin pieni jugurttikippo aamupalaksi voi tuntua melkein kettuilulta.

    Itse olen työskennellyt mainostoimistossa ja nähnyt mm. sen millaisia summia mainosmaailmassa pyörii. Sen rinnalla tuntuu hassulta, että bloggaajat pyydetään erikseen kutsuvierastilaisuuteen, jossa markkinoidaan uusia kirjoja, mutta samalla ei kuitenkaan jaeta bloggaajille kirjoja, joiden avulla viestiä voisi viedä eteenpäin. Jos jokainen tilaisuudessa ollut bloggaaja olisi ottanut uutuuskirjasta kuvan Instagramiin, Twitteriin ja Facebookiin, juuri Kirjamessujen aikaan, niin olisiko se voinut lisätä noiden kirjojen näkyvyyttä ja menekkiä? Uskon, että olisi.

    Toisaalta tiedän kyllä, ettei kirjallisuusmaailmassa pyöri suuria summia, joten ehkä kustantamossa on tultu tulokseen, ettei tämän tyyppinen täsmämarkkinointi heitä hyödytäkään. Että parempi laittaa nekin rahat vaikka Akateemisen kirjakaupan isoon mainoslakanaan. Saattavat olla oikeassakin.

    Sen uskon, että tulevaisuudessa kaikenlainen markkinointi ja myynti siirtyy yhä enemmän nettiin ja mm. kirjablogien ja muiden sosiaalisten medioiden merkitys ja arvostus tulee kasvamaan. Varsinkin, jos sitä nuorisoa kaivataan kirjojen pariin, niin markkinointi kannattaa suunnata nimenomaan someen.

    Uskon myös, että kirjablogit tulevat erottumaan toisistaan tulevaisuudessa entistä enemmän. Ehkä myös kustantamot alkavat kohdella eri bloggaajia eri tavalla ja kohdistaa markkinointia niille suurimmille ja suosituimmille blogeille.

    Itse en ole tänä vuonna arvostelukappaleita pyytänyt, koska blogini on ollut henkilökohtaisista syistä johtuen melkein kokonaan telakalla. Itse löydän kuitenkin kirjavinkkini nykyisin melkein yksinomaan Instagramista. Insta-suositusten pohjalta olen ostanut tänä vuonna jo monia kymmeniä uutuuskirjoja. Minun kaltaiselleni heavy userille kannattaa siis todellakin markkinoida somessa. Ja pakko myöntää, tämän vuoden Kirjamessu-kuvia katsellessani tajusin, että aika usein se uutuuskirjan kansi on Instagramissa huomattavasti kuvauksellisempi, kuin se lavalla, ihmisten päiden takana istuva kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta todella upea ja monipuolinen kommentti. Kiitos siitä.

      Koska kirjoitan kirjoista, olen kijabloggari. Siitä ei varsinaisesti tosiaan seuraa mitään sen suurempia yhtäläisyyksiä muiden kirjoista kirjoittavien kanssa. Hyvä, että toit myös tätä puolta esiin. Bloggareita on pari sataa ja monissa asioissa ihmisillä varmaan on erilaisia näkemyksiä. Kummallisempaa olisi, jos kaikki pari sataa olisi aina kaikesta samaa mieltä.

      Lisäksi on minusta ihan itsestään selvää, että kun kirjoitan, niin kirjoitan itsenäni, en minkään bloggarijoukon osana. Ehkä jotkut sitten katsovat aina edustavansa kirjoituksissaan kaikkia bloggareista. Minulle se on hyvin vieras ajatus.

      Itse katson, että blogi on mulle enempi elämäntapa kuin harrastus. Tuota harrastuskorttia olen nähnyt käytettävän tilanteissa, kun jostain asiasta on tullut huomautusta, niin on vedottu siihen, että kyseessä on "vain" harrastus.

      Noin yleisemmin ehkä kirjallisuus ja markkinointi vasta tekevät lähempää tuttavuutta ja pohjalla saattaa vielä olla ajatusta, että markkinointi ja kirjallisuus eivät kuulu yhteen.

      Poista
  18. Katson asian - ehkä ylilyöntimäisesti - isommaksi kuin sen, olisitko juuri sinä varteenotettava "yhteistyökumppani", mitä se sitten tarkoittaakaan. (Myös kaatopaikan mielsin koskevan meitä kaikkia bloggareita). Jos tavoittelet rahallista korvausta ja isompaa näkyvyyttä, siitä päätätte sinä ja kustantamot. En vain hyväksy koko kirjabloggarikunnan niputtamista jogurttikeskusteluun, mikä on väistämätön seuraus näin julkisella foorumilla. Miksei nosteta muita kustantamoja, jotka ovat epäonnistuneet täysin bloggariyhteistyössä (Ei tarjoiluita lainkaan! Ei edes tilaisuuksia messuilla! Ei klassikkokirjoja kassissa annettuna! Huom. ironiaa!) En halua leimautua yhden kustantamon puolustajaksi, vaan kirjablogien uskottavuuden. Ja kuten sanot - kiitos kiitoksista - sitä työtä on tehty vuosia, nyt tuntuu aika lailla turhalta ja hukkaan heitetyltä. Vaikka edelleen uskon, että tarkoituksesi on hyvä ja tiedän, että kustantamojen markkinointikeinoissa on paljon kehitettävää, ja sille nostolle peukutan. Mutta jännä on lukea näitä kommentteja ja mielipiteitä. Toivon, että vievät eteenpäin myös, vaikka juuri nyt koen päinvastaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman Arja sellainen fiilis tulee, että vallitsee jonkinlainen bloggarikuri (mitä se sitten onkin) ja sitä vastaan olen nyt tällä tekstilläni rikkonut.

      Minulla ei ole mitään erityisiä suhteita mihinkään kustantamoihin. Ehkä joillain bloggareilla on, en tiedä. Tämä aamiainen ei myöskään mitenkään muuta näkemystäni Bonnierista, joka on hieno iso kustantamo.

      Lukiessani sinun kommenttejasi tulee tunne kuin minulla olisi jotenkin erityisesti valtaa vaikuttaa asioihin. Ei ole.

      Poista
    2. Minä en nyt oikein ymmärrä, miksi Ompun blogiteksti millään tavalla uhkaisi kirjabloggaajien uskottavuutta tai heittäisi hukkaan työtä, jota kirjabloggaajat ovat asemansa eteen tehneet. Moisen sanominen on mielestäni jopa epäkunnioittavaa. Minusta on pikemminkin hienoa, että kirjablogit kehittyvät suuntaan, jossa oma mielipide uskalletaan tuoda esille ja kritiikkiäkin esittää. Joskus on syytä kritisoidakin, mutta, kuten Omppu tuolla toteaakin, eiväthän blogitekstit edusta koko bloggaajakansaa vaan kirjoittajansa näkemyksiä.

      Poista
    3. Jäin miettimään, että ei kai kukaan kirjoihinkaan liittyvistä teksteistä (ns. arvioista) ajattele niin, että ne edustaisivat kaikkien bloggareiden mielipidettä, miksi sitten joku muu teksti niin tekisi? Koen tosi vieraaksi ja myös mahdottomaksi ajatuksen kirjoittamisesta omassa blogissa kaikkien blogien edustajana.

      Kun törmään sen tapaisiin ilmaisuihin kuin "ne kirjabloggarit tekee x, y, z" käännän sen automaattisesti muotoon, jotkut kirjabloggarit. En koe, että jos bloggareista sanotaan yleisesti jotain, että se välttämättä koskisi vaikka just mua yhtään mitenkään

      Poista
    4. Olemme osiemme summa. Minä en ikinä mieti kuin omaa kantaani kirjasta ja tuon sen esiin tietysti omalla tavallani. Muille, jotka katsovat meitä ulkopuolelta voimme olla 'ne kirjabloggarit' eli joukko, mutta kannattaa muistaa, että heterogeeninen ryhmä. On häikäisevää miten hienoa on, kun kirjoittavat tekevät tekstiään oman persoonansa läpi, eivät muita vilkuillen. Uniikkiutta ja häikäisevyyttä eli berlinismiä, se kauan eläköön!

      Poista
  19. Ehkä tässä tuli sen verran väärinlukua tahi -ymmärrystä puolin ja toisin, kun mainitsit Omppu kerran pari kommenteissasi "monet meistä" ja taisit puhua määränä 15-20 bloggaristakin, jotka olisivat olleet kanssasi samaa mieltä. Siksi tuli tunne, että todellakin puhut usean bloggarin äänenä, vaikka toki edustat vain itseäsi.

    Suhdetoiminta on herkkä asia niin yritykselle kuin toiminnan eduista nauttiville, ihmiset kun siinä huseeraavat. Sattuu erheitä, kömmähdyksiä, tulee kramppeja ja nyrjähdyksiä, eikä näissä huuteluissa ole yhtä ainoaa oikeaa totuutta eikä kukaan ole mielipiteissään enempää oikeassa kuin toinen.

    Peace and love and more literature please!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tani, mulla ei ole nyt esittää mitään excel-listaa niistä ihmisistä, jotka jakavat mielipiteeni. Edellinen lause oli sitten huumoria, luulen että sille alkaa jo tässä ketjussa olla tarvetta.

      Kaikkea sattuu, kun ihmiset tekevät ja kun ei mene putkeen, niin useimmiten maailma ei siihen ollenkaan kaadu, vaan karavaani jatkaa kulkua ja toisinaan jopa entistä viisaampana.

      Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ja huojuva pino kirjoja!

      Poista
  20. Toisaalta on myönnettävä, että yhtä helposti kirjabloggarit puhuvat "kustantamoista" ja "kirjailijoista" tai "kriitikoista" yhtenä ryhmänä, jotka tekevät niin tai näin, joten ihan hyvä nosto muistuttamaan, ettei ole yhtä ryhmää. On vain toimijoita. Itse olen elänyt tätä genreä niin (liian?) pitkään, että koko ryhmän mielikuvan kanssa on ollut tekemistä. Ja on vieläkin. Ollaanko jo vaiheessa, jossa voi olla vain yksittäinen kirjabloggari, eikä "kirjabloggari"? En ole tästä ihan vakuuttunut, mutta olisi hienoa jos niin olisi! On sinulla Omppu valtaa, totta kai, ja siksi juuri harmistus. Koska eivät kaikki vielä ole ajattelussa noin pitkällä, en minäkään. Et kuitenkaan vastannut fakta-argumentteihin, vaan asia jäi mututasolle: miten olisit järjestänyt 60 hengen tilaisuuden annit niin, että kaikki ovat tyytyväisiä? Mikset kysynyt suoraan järjestäjiltä? Miten muut kustantamot ovat asiat järjestäneet suhteessa tähän? Miten heidät,jotka eivät edusta kirjabloggareita mutta pitävät kirjablogia, pitäisi huomioida jne. En oikeasti halua tietää, mutta tarkoitan sitä, että tosielämän kritiikkiin, joissa toivoo tapahtuvan muutosta, pitää mielestäni perustua saatavilla oleviin faktoihin, ei arveluihin ja kulloisiinkin tuntumiin tai muiden sanomisiin, tai sille, "etten tiennyt" ja" meni ohi". Uskon, että se vaikuttaisi tehokkaammin. Pelkkä kritiikki ei nosta jutun arvoa sinänsä tai sen tekijän rohkeuspisteitä. Varsinaisille taistoille näen tärkeämpiä aiheita kuin jogurtit. Mutta mielipiteille on meillä onneksi vapaus, eikä sitä ole kukaan missään vaiheessa kiistänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa, miten kukin yksittäinen kirjabloggari puhuu, joten no comments.

      Yritän Arja nyt parhaani mukaan vastata kysymyksiisi.
      Miten järjestäisin 60 hengen tilaisuuden annit niin, että kaikki ovat tyytyväisiä?
      Oletan, että anneilla viittaat tarjoiluun. Olen järjestänyt niin, että ruoka-aineallergiat pyydetään ilmoittaman etukäteen ja tarjoilun tuottajaa infotaan niistä ja he ottavat ne tarjoiluissa huomioon.

      Miksen kysynyt suoraan järjestäjiltä?
      Voitko uskoa, että mulle ei tullut mieleen kysyä suoraan järjestäjiltä. Olen jotenkin niin tottunut pohtimaan asioita blogissani

      Miten muut kustantamot ovat järjestäneet asiat suhteessa tähän?
      Sanoisin, että vaihtelevasti. Jos tarkoitat pelkästään näitä kirjamessuja, niin tilaisuuksissa joihin osallistuin oli tarjoilua ja/tai kirjoja

      MIten heidät, jotka eivät edusta kirjabloggareita mutta pitävät kirjablogia, pitäisi huomoida?
      Huomioida missä asiassa?

      Minusta Arja sinulla tämä asia on nyt saanut aivan hillittömät mittasuhteet itse asiaan verrattuna. Olen saanut sinulta aikamoisia syytöksiä, mutta en kanna niistä kaunaa. Koko tuo ajatus, että minä yksi henkilö jollakin maagisella voimalla ja vallankäytöllä olen nyt pilannut kaikkien kirjabloggarien maineen on minusta todella outo väite.

      Blogeja on paljon ja niitä kirjoittaa hyvin erilaiset ihmiset ja myös tapa kirjoittaa vaihtelee paljon. En näe, että on olemassa mitään kaikki yhteiset arvot jakavaa kirjabloggarien joukkoa.

      Poista
  21. Omppu, päätän lukea tämän postauksesi jonkinlaisena kirjabloggariparodiana/huumoripakinana. Nämä kaksi kohtaa viittaavat tähän tyyliin: en sitten syönytkään mitään ja sen sijaan, että teokset olisi makuloitu, ne päätettiin antaa kirjabloggareille (arvokkaiden vanhojen teosten väheksyminen kaatopaikalle eli bloggarille kipattavana jätteenä, kun juuri bloggareiden pitäisi puhua myös vanhojen kirjojen arvostamisesta, ei vain uusimpien!). Vain näin se toimii. Ymmärrätkö mitä tarkoitan - tosissaan kirjoitettuna pidän tätä tämänkertaista kirjoitustasi niin pinnallisena, varsinkin kun kerrot tuovasi esiin monen henkilön harmistumisen. Ei kai nyt bloggarit, aikuiset ihmiset, voi oikeasti tällaisista harmistua.

    Ja kuten sanoin aiemmin, niin tämäkin keskustelu on hyvä, koska se kertoo siitä, missä mennään. Lähden taatusti ensi vuonna katselemaan kirjamessuille kaikkea myös bloggarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Marjatan kanssa samaa mieltä, että (olen luultavasti vanhempi kuin keskiverto kommentoija, mutta Marjattaa nuorempi) luen tätä parodiana, mitä emme saaneet, ja se, mitä saimme, loukkasi meitä, tämä on kuin pienestä gallilaisesta kylästä, kun Asterixin kyläläiset riitelevät.

      Olen työelämässä huomannut, että mitä tahansa järjestää, joku on aina tyytymätön saamisiin, tai siihen, että joku ei saanut, kun ei tullut, koska ei tiennyt etukäteen, tai joku sai jotain enemmän kuin itse sai. Tästä en itse välitä enkä valita, mikä joitain muita raivostuttaa.

      Kun tulee vanhemmaksi alkaa nauttia elämästä itsestään, ihmissuhteista, harmoniasta, eikä turhaan valita, tai niin minä olen päättänyt. Luen joitain kirjablogeja, ja lehtien arvioita rinnan. Luen koko ajan kirjoja, usein nykyisin ammattikirjoja.

      Lopuksi totean, että jotenkin tuntuisi hassulta, että elämä olisi sämpylästä ja kuudesta kirjasta kysymys.

      Mitä tulee saatuihin kirjoihin, jotka minulla molemmat on, Tikkanen tosin ruotsiksi, niin parempaa suomalaista kirjallisuutta ei välttämättä saa, eihän bloggarit olisi pitäneet, jos olisivat saaneet Sotaromaanin, Sinuhen, ja 7 veljestä ilmaiseksi?

      Poista
  22. Olen nyt hurjan hämmentynyt näistä kommenteista, joita aiheesta Omppu olet saanut. En itse osallistunut tänä vuonna blogiaamiaiselle, joten nimenomaisesta tapahtumasta ei ole kokemuspintaa, mutta voin hyvin samaistua kirjoituksesi pohja-ajatukseen: siihen, että tällainen on hieman vasemmalla kädellä toteutetun oloista, ja se on oikeasti harmi, sillä se ei myöskään jätä kovin arvostettua kuvaa itsestä yhteistyökumppanina.

    Tästä toki saa ja voikin olla erimieltä, niin itse tilaisuudesta kuin siitä, miten yhteistyö on osattu hoitaa. Mutta se, mikä tässä hämmentää, on tuo valtava sekä vähättelyn että suurentelun määrä, mitä nyt aiheen tiimoilta osaksesi saat. Tuntuu jopa surulliselta, että aikuisilla ihmisillä on tarve tulla nostamaan omaa mielipidettään pienentämällä joko toisen kokemusta asiasta tai suurentamalla ilmiö ihan järjettömiin mittasuhteisiin vain siksi, että se eroaa jostain totutusta "bloggaajakoodistosta", ja sanoo ääneen asioita, joita kovin moni ei syystä tai toisesta viitsi sanoa.

    Yhteistyö kehittyy sitä kehittämällä. Sitä voi tehdä lempeän pitkittäisesti tai räväkän nopeasti. Ja siitä olisin täälläkin kaivannut keskustelua myös muiden kuin Ompun taholta. Mutta kiitos kuitenkin kun yritit, olen tosiaan varma, että olet sanoittanut hyvinkin monen ihmisen kokemuksen näistä asioista. Ja mahtavaa, että Bonnier otti jo näistä vaarin, toivottavasti se näkyy myös ensi vuoden messuhulinoissa. Niitä odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin. Tässä ketjussa tietyt kommentoijat nyt vaan toistavat uudestaan ja uudestaan, että onpas Omppu kiittämätön. Tuntuu, että ette nyt ihan ymmärtäneet, mistä postauksessa oli alunperin kyse. Ja se on ihan ok, mutta ei ehkä kannata kommentoida sitten sitä kuudetta tai seitsemättä kertaa, että oletpas kiittämätön. Mielipiteenne tuli jo selväksi.

      Tästä voisi syntyä mielenkiintoinen keskustelu, jos jossain vaiheessa päästäisiin tuon kiittämättömyys-argumentin ohi itse aiheeseen.

      Poista
    2. Minä kuulun varmaan noihin tiettyihin kommentoijiin. Keskustelu on minun mielestäni laajentunut kiittämättömyydestä siihen, miten bloggaaminen yleensäkin koetaan, ainakin itse olen koko ajan yrittänyt pyrkiä käsittelemään tätä asiaa ja kysymään tästä.
      Ompun kirjoitus toimii katalysaattorina, koska se on niin kreisi - minusta, positiivisessa merkityksessä, ihan kuin olisi kieli poskessa kirjoitettu. Ei tämä ole, Laura, mitään pienentämistä, vaan aivan eri tavalla näkemistä.

      Joskus bloggaamiseni alussa viisi vuotta sitten bloggarit närkästyivät jostain lehtikirjoituksesta, mikä minusta oli ihan asiallinen ja hauska, ja olin itsekin kysellyt heti silloin mielessäni samaa kysymystä, nähdäänkö ja näkeekö myös osa bloggareista itsensä kustantamoiden mainostajina. Silloin vakuutettiin ei ei ja EI, kauhea ajatus, kirjallisuuspiirissä tässä istutaan. Silloin ei puhuttu yhteistyöstä. YhteisTYÖSTÄ? Ehkä tilanne on muuttunut, ainakin luen sellaista joistakin kommenteista. ? !

      Minusta olisi vain niin hienoa ja arvokasta, jos kirja- ja kulttuuriblogit eivät muuttuisi samalla tavalla kaupallisiksi kuin esim. vaate- ja meikkiblogit. Tason vuoksi, koska usein se mikä tehdään kiireessä ja ansaitsemismielessä on eri kuin se mikä tehdään rakkaudesta. Romanttisuuteni nähdään ehkä silppuriin joutavana kuten vanhat kirjat. Sanon silti tämän, keskustelun edistämiseksi.
      Eikö tästä asiasta olla valmiita keskustelemaan, suortaan kaartelematta, ilman syyttelyjä ja vihapuheita? Ehkä kyseessä on myös sukupolvikysymys. Ajat muuttuvat ja asenteet muuttuvat.
      Eli itse aiheeseen, eikö niin, Reeta?

      Poista
    3. Marjatta, tuossa ensimmäisessä kommentissani yritin sanoa, että kirjablogeja on tänä päivänä todella paljon ja ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Osa haluaa pysyä puhtaasti harrastajina ja se heille sallittakoon. Monet kirjabloggaajista työskentelevät kuitenkin jo nyt kirjallisuuden parissa ihan työkseen. Kirjablogeja pitävät kirjailijat, kustantamoissa työskentelevät, kirjallisuustoimittajina työskentelevät, kirjastonhoitajat, kirjallisuuden opettajat jne. Eli ihan turha toivoa, etteivät kirjablogit "muuttuisi" ammattimaisiksi, sillä monet ovat muuttuneet jo ajat sitten. Se ei tietenkään tässä tapauksessa tarkoita sellaista ammattimaisuutta, että bloggaajat elättäisivät itsensä bloggaamalla (siihen ei kukaan suomalainen kirjabloggaaja pysty), vaan sitä, että siellä kirjablogin takana on usein ammattimainen toimittaja/kirjailija/kustannustoimittaja. Tai sitten vaikkapa markkinoinnin ammattilainen, jonka on ihan luontevaa kiinnittää huomiota kirja-alan markkinoinnin käytäntöihin. Tai esimerkiksi minä, joka ulkosuomalaisena näen suomalaisen kirja-alan hieman eri vinkkelistä kuin Suomessa asuvat kirjabloggaajat ja pystyn vertailemaan vaikkapa suomalaisia ja norjalaisia kirjabloggaajia.

      Meitä on moneen junaan ja se on hienoa. Siksi mielestäni on ihan ok, että Omppu kritisoi jotain mikä hänen mielestään ansaitsee kritiikkiä. Jos se ei sinun mielestäsi ole kritisoimisen arvoista, niin ok, sen saat toki kertoa. Mutta sitä ei kannata kertoa hirveän monessa saman tyylisessä kommentissa uudestaan ja uudestaan. Toistuva jankkaaminen näyttäytyy netissä helposti trollauksena ja jankkaajien kanssa jaksavat keskustella lähinnä toiset jankkaajat.

      Pääajatukseni oli siis se, että kirjabloggaajat ovat erilaisia eikä meistä oikein voi puhua yhtenä ryhmänä. Jos yksi kritisoi jotain, se ei tarkoita, että kaikki kritisoivat. Jos yksi on jotain mieltä, se ei tarkoita, että kaikki ajattelevat näin.

      Poista
    4. Kyllä, kyllä, mutta eivätkö kirjoittamisen ammttilaisetkin kuitenkin ole bloggajjina samanlaisia harrastelijoita kuin muutkin, erotukseksi siitä ansiotyöstään. Ajattelen, että blogi olisi heillekin henkireikä, vapaan kirjoittamisen areena.

      Joillakin blogi on siirtynyt lehtiin ja silloin siitä tietysti maksetaan ja sitä varmaan kirjoittaakin harkitummin ja tietyin rajoin. Pituus on määrätty ym., sisältöäkin pitäisi harkita lehden kohdelukijat huomioiden.
      Jos minua nyt pyydettäisiin kirjoittamaan blogia johonkin lehteen, minun kohdallani varmaan Et tai Viva :), mitä ei tietty tapahdu, kun en ole kukkaan enkä mikkään, niin en suostuisi. Ymmärrän, että nuoremmalle bloggaajalle tämä voisi olla onnepotku.

      Poista
    5. Blogikirjoittamisessa on paljon vapautta. Sitten kun sitä tehdään rahallista korvausta vastaan ei välttämättä ole enää yhtä vapaa, ajattelisin.

      Poista
    6. Marjatta, painotan taas kerran, että eivät kaikki kirjabloggaajat ole samasta muotista. Ei kirjabloggaus ole kaikille välttämättä harrastus tai henkireikä. Tiedän kirjabloggaajia, jotka suhtautuvat blogiinsa kunnianhimoisemmin kuin päivätyöhönsä. Tai joille kirjablogi on ennen kaikkea virtuaalinen käyntikortti, joka tuo muita työtilaisuuksia.

      En itse ajattele yhtään niin, että harrastus muuttuu työksi sillä sekunnilla kun siitä aletaan maksamaan. Joku tekee päivätyön ohella jotain muuta proggista, johon suhtautuu lähes harrastuksena, vaikka saakin siitä rahaa. Toinen tekee esim. työharjoittelua, josta ei makseta rahaa, mutta se on silti ihan oikeaa työtä ja saattaa johtaa palkalliseen työpaikkaan. Esimerkkejä on valtavasti, koska työelämä on viime vuosikymmeninä muuttunut niin kovaa vauhtia. Rajankäynti ei ole selvää ja silloin mun mielestä onkin helpompi ajatella, että jokainen saa määritellä itse mikä kellekin on harrastus, mikä työtä ja mikä jotain siltä väliltä.

      Mutta ei ole mitään kirjabloggaajan ohjekirjaa, jossa sanotaan, että kirjabloggaamisen täytyy olla kaikille harrastus (tai mitään muutakaan).

      Poista
    7. Erinomainen huomio Reeta tuo työelämän muuttuminen. Rajat työn ja vapaa-ajan välillä ovat nekin liukuvia ja se mihin kukin intohimonsa kohdistaa ei välttämättä ole aina työelämä. Toiselle blogi voi olla tärkeämpää kuin työ, toiselle henkireikä ja kaikkea muuta siitä väliltä

      Poista
    8. Reeta, ja kaikkien tausta ei ole edes tiedossa: Itse olen ollut ison maakuntalehden toimittaja, sen jälkeen menin firmaan, jossa tein firman lehteä (jakelu 55 000 kpl/4xv) taitosta juttuihin, eikä siinä päivä riittänyt vaan kuu kumotti ennen kuin kotiin lähdin, ja sen jälkeen freenä kirjoittamista eli meitä on joka junaan ja sehän on vain hyväksi teksteillemme.

      Omppu, minulla on ollut blogini kanssa rajaton olo eli teen hirveästi työtä sen eteen, että saisin osan itseäni takaisin. Tästä tuli liian iso intohimo, mitä en olisi uskonut...

      Poista
    9. Leena muista ajatella omaa hyvinvointiasi myös. Niin ja oikeestaan voisin varmaan antaa ton saman neuvon itsellenikin. :D

      Poista
  23. Itseäni somemarkkinointi kiinnostaa ilmiönä tosi paljon. Olisiko Trumpista tullut presidenttiä ilman Twitteriä ja Venäjän masinoimia somekampanjoita? Ja toisaalta, voiko nuorisoa tänä päivänä tavoittaa tehokkaasti enää muualta kuin somesta? Kuinka moni Suomessa elättää itsensä blogilla, Instagramilla tai YouTubella ja miksi esimerkiksi ammattimaisia muotibloggaajia saatetaan yhä pitää tyhjäpäinä, vaikka hehän ovat suorastaan nerokkaita markkinoinnin ammattilaisia! Saadaanko someen koskaan toimivia markkinointisääntöjä? Edelleen monet harrastavat piilomainontaa eli eivät ilmoita lukijoilleen, että kyseessä on mainosteksti. Kiinnostavia kysymyksiä olisi vaikka kuinka paljon.

    Some on tullut jäädäkseen ja kuten ihan kansainvälisestä politiikasta olemme nähneet, somella on valtavasti voimaa ja valtaa.

    Se miten suomalaisessa kustannusmaailmassa ymmärretään somemarkkinointi on tietenkin vain yksi pieni osa tätä kokonaisuutta. Mutta sen kautta on mielenkiintoista miettiä suurempaakin kokonaisuutta.

    Täällä Norjassa kustantamot saattavat tehdä isoja mainoskampanjoita muotiblogien kanssa. Muotibloggaajien lukijamäärät ovat moninkertaiset kirjablogien lukijamääriin, joten muotibloggaajille saatetaan maksaa puhdasta rahaa siitä, että he ottavat kuvan, jossa tietty kirja makaa yöpöydällä. En tiedä tehdäänkö tällaista Suomessa. Enkä tietenkään tiedä miten tehokasta mainontaa se on. Myös monilla äitiblogeilla on paljon enemmän lukijoita kuin kirjablogeilla. Ehkä kustantamojen kannattaisi keskittyä heihin? Mutta ammatikseen bloggaaville ei pieni jugurttikippo tietenkään riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trumpin valintaan minusta vaikutti eniten se, että Barack Obaman toisella kaudella ei saatu aikaan uudistuksia, ja Hillary Clintonin sähköpostikeissistä aloitettiin tutkinta kriittisellä hetkellä.
      Veikkaan, että niissä osavaltioissa, missä Trump oli vahva, twitter seuraajia on vähän, mutta Trump löi itsensä julkisuuteen Diili ohjelman kautta. Trump arvosteli Obamaa jo tämän tultua valituksi. Republikaanien esivaalikampanjassa hän käytti tv:n näkyvyyttäkin hyväksi ja haukkui vastaehdokkaansa. Lisäksi Trumpin näkemys oli se, että Usan pitää neuvotella epäreilut sopimukset uusiksi.

      Poista
    2. Voi taivas, nyt on päädytty jo aamiaisesta Trumpiin. Aika hilpeää!

      Poista
  24. Tiivistän nyt saamiani kommentteja muutamiin kohtiin.

    1. Vaikuttaa siltä, että olen ylittänyt jonkun rajan, joka ei ole soveliasta muutamien kommentoineiden mielestä. En tiedä, kuka/ketkä tämän rajan ovat piirtäneet, mutta se nähdäkseni perustuu ajatukselle, että kirjabloggarit (=kirjoista kirjoittavat ihmiset) ovat homogeeninen ryhmä

    Minusta taas jokainen kirjoista kirjoittava on oma yksilönsä, eikä blogia kirjoittaessa edusta mitään yleisempää "kirjabloggarien" ryhmää. Tämän vuoksi myös ajatus siitä, että olen tuhonnut kirjabloggarien maineen on absurdi

    2. Mainonta ja markkinointi

    Ihmiset näyttäisivät käsittävän nämä varsin eri tavoin ja liittävän niihin erilaisia arvonäkökohtia. Vaikuttaisi, että osalla on pohjalla ajatus, että kirjat ja markkinointi eivät sovi lainkaan yhteen, kun taas minusta nykypäivänä ei enää olla tuon kaltaisessa tilanteessa, jos on koskaan oltukaan. Kaikki kirjoista puhuminen voidaan nähdä minusta jonkinasteisena markkinointinta/mainontana, enkä näe siinä mitään pahaa

    3. Bloggaaminen on harrastus / blogikritiikki

    Itse olen jo pitkään ajatellut, että minulle bloggaaminen on elämäntapa. Näen enemmänkin ongelmaksi sen, jos vedotaan harrastamiseen silloin, kun blogia kohtaan tulee kritiikkiä.

    Itse haluaisin kirjoittaa kirjoista mahdollisimman hyvin. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Minusta on tärkeää, että osaa omista teksteistä nähdä, mikä niiden taso on. Jollekin toiselle em. asiat eivät välttämättä ole tärkeitä ollenkaan.

    On hyvä jos joku esittää kritiikkiä blogikirjoitusta kohtaan. Se on kokemusteni perusteella melko harvinaista ja yleensä muiden kirjoituksia kommentoidaan hyvin positiiviseen sävyyn. Kritiikistä voi oppia ja sitä pidän tärkeänä. Voi harjoitella ilmaisemaan itseään paremmin ja tämä mahdollisuus menetetään, jos kukaan ei uskalla sanoa mitään kriittistä. Myös omiin teksteihin tulee mielestäni suhtautua kriittisesti.

    En usko, että liioittelen, jos sanon, että olen itse omien tekstieni ankarin kriitikko.

    4. Blogikirjoitus voi edustaa jotain tyylilajia

    Tässä ilahdutti, että yllä tulee esiin, että tätä kirjoitusta on luettu myös parodiana ja kieli poskessa kirjoitetuksi. Itse puhuisin poleemisesta tekstistä.

    5. Yhteistyö

    Minusta yhteistyö on jotain enemmän kuin se, että kustantaja lähettää arvostelukappaleen tai bloggaaja pyytää arvostelukappaletta.

    Koen - toisin kuin Marjatta edellä toi esiin - että jos bloggaaminen olisi työ, josta saisi rahaa, niin se asettaisi suurempia vaatimuksia kirjoitusten laadulle.

    Voi hyvin olla, kuten Reeta on yllä epäillyt, että kirjablogit eivät Suomessa omaa kovinkaan kummoista markkinointipotentiaalia.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, jos olet seurannut joitain ammatikseen bloggaavia, niin he kirjoittavat todella paljon, postaus päivässä, ja kuvia on paljon, tekstiä vähän. Siinä ei paljon ehdi miettiä kirjoituksen tyyliä. Tilaajalla on myös omat vaatimuksensa, ei ehkä tulisi niin paljon spontaaniutta ja tunnetta mukaan kuin vapaasti omaan tahtiin ilman sidoksia kirjoittaessa. Tätä tarkoitan laadulla. Tällaisia kirjablogeja ei kai ole (vielä?), vaikka jossain onkin väitetty, että joillekin kirjoistakin bloggaaville maksetaan - lienee legendaa. Enkä siis tarkoita nyt paperi- tai digilehdissä bloggaavia, se on työtä.

      Poista
    2. Tarkoitat varmaan life style -bloggareita. En seuraa, kun ei ole siihen aikaa.

      Ja nyt taisikin selvitä, että olemme jatkuvasti puhuneet ehkä hieman eri asioista. Tarkoitatko siis, että toivoisit että kirjablogit pysyisivät enempi sellaisina kuin ovat sen sijaan, että muuttuisivat tuollaisiksi isoja kuvia, vähän tekstiä hommeleiksi?

      Itse arvostan nimenomaan kirjallisuuskritiikkiä (tyyliin Kiiltomato, Nuori Voima, Parnasso ja vastaavat), jotka edustavat laadukasta kritiikkiä ja tykkään esseemäisestä kirjoitustavasta. Edellä mainitut ei oikein life style-blogeihin sovi, koska niissä pelataan juuri enempi kuvilla ja esteettisellä vaikutelmalla. Varmasti kova homma sellaisia postauksia tehdä, mutta myös kriittinen kirjoittaminen on aikaa vievää puuhaa.

      Poista
  25. Varmaan toistan osin jo aiemmin sanottua, joten pahoittelut siitä jo etukäteen.

    Minä pidin Bonnierin tilaisuudesta kovasti. Olin huomannut sen myslijutun, joten maha oli jo valmiiksi täynnä hotelliaamiaisen jäljiltä. Yllätyin saamistamme kirjoista, mutta myös ilahduin, sillä minulla ei ollut kumpaakaan ennestään ja nämä painokset ovat tosi kauniita. (Enkä ole kumpaakaan edes lukenut.) Jännää, että 15-20 on ilmaissut tyytymättömyytensä näitä kirjoja kohtaan, enkä minä näköjään jutellut heistä yhdenkään kanssa! Kuulin vain positiivisia kommentteja.

    Yhtä tilaisuudessa esiteltyä kirjaa aloin kuunnella kotimatkalla, kahta pyysin sähköpostitse.

    Tuossa edellisessä kommentissasi puhut blogiyhteistyöstä ja siitä olen kyllä tismalleen samaa mieltä: yhteistyö on muutakin kuin a-kappaleet. Ehdotinkin puoliksi leikilläni bloggariporukalla syödessämme, että olisi kivaa joskus kutsua kustantamojen edustajia tapaamaan bloggareita (ja samaten kirjailijoita tapaamaan bloggareita). Sellaisessa tapaamisessa voisi esittää toiveita ja ideoita blogiyhteistyöstä puolin ja toisin ja ideaalitapauksessa löytyisi kaikkia osapuolia hyödyttäviä yhteistyöideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en huomannut sitä myslimainintaa ja vaikka olisin huomannutkin en välttämättä olisi siitä päätellyt, että se tarkoittaa tosiaan vain mysliä. Vaan eipä hätiä mitiä, kun oli tilaisuus ruokkia itseään seuraavassa tilaisuudessa :D

      Niistä ihmisistä, jotka jakoivat hämmennykseni aamiaisen suhteen osan kanssa olen puhunut yksityisviestein ja nämä viestittelyt ovat tietysti luottamuksellisia ja osan kanssa vasta sunnuntaina. En nyt nähnyt niin tärkeäksi käydä erittelemään näitä keskusteluja sen tarkemmin. Jos luit kommenttiketjun niin huomasit, että näkemykseni jakavia kommentteja löytyy tosiaan ihan julkisesti ja nimellä myös kommenteista.

      En yhtään ihmettele, että joku ei halua sanoa kritiikkiä julki, kun siitä on tuloksena tällainen vyörytys. Aika useinhan se menee niin, että julkisesti sanotaan, että juu oli ihan tosi mahtavaa ja sitten "kulisseissa" kerrotaan sen todellinen mielipide.

      Hauska idea tuo kustantamojen edustajien kutsuminen. Kehittele sitä ihmeessä eteenpäin ja laita toteutukseen.

      Poista
    2. Sain tosiaan sen kuvan, että tyytymättömyyttä olisi ilmaistu heti tuoreeltaan tilaisuuden jälkeen. Tässä postauksessasi toki huomasin muiden pettyneiden kommentit.

      Totta sekin on, että on ihmisiä, jotka pitävät kulisseja yllä toisaalle, mutta puhuvat kulissien takana ihan päinvastaista.

      Poista
    3. Kaikkia mahdollisia variaatioita esiintyy, mutta en tiedä, onko se jotenkin suomalaista erityisesti vai mitä, mutta aika usein olen huomannut, että puhistaan jostain asiasta, mutta kun olisi se paikka, jolloin siitä voisi sanoa niin sitten ollaan, että juu hienoa ja mahtavaa ja jatketaan sitä puhinaa taas sen jälkeen.

      Poista
  26. "Bloggariaamiaisen päätarkoitus ei tietenkään ole aamupala, vaan kirjailijahaastattelut ja niitä oli ilo kuunnella tänäkin vuonna. Kirjailijoista olivat puhumassa Veera Nieminen, Liina Putkonen, Satu Vasantola, Antti Heikkinen ja Anja Snellman.

    Aiempina vuosina bloggareille on jaettu keskustelemassa olleiden kirjailijoiden uutuusteoksia. Tänä vuonna niin ei tehty, vaan kirjakassista löytyi tasan kaksi teosta. Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ja Minna Canthin Työmiehen vaimo."

    Näistä lauseista nousikin hirmuinen meteli, mutta onneksi kommentoijien joukossa oli heitäkin, jotka tajusivat Ompun mieliharmin, vaikka jugurtti sai joissakin kommenteissa aivan hulvattoman ison pääroolin ☺ ☺ ☺. Olen kyllä täysin samaa mieltä, että kirjabloggaajat jos ketkä ansaitsevat sen parhaimman kohtelun. Ja nyt on vielä kysymyksessä kustantamo, jolla ei ole pikkurahasta pulaa. Mutta ihan hyvä vastaus tuli B:n Ninalta.

    Kerron lyhyesti mitä yksi bloggaaja voi saada aikaan. Olen ollut himolukija nuorena, mutta sitten tulivat ne kuuluisat ruuhkavuodet, jotka monesta syystä johtuen oikeastaan päättyivät varsinaisesti vasta nyt eläkkeelle jäätyäni. Työni ym. ohella aikaa oli vähän muulle kirjallisuudelle kuin vain ammattikirjallisuudelle. Viime vuoden lopulla löysin Ompun blogin ja sen jälkeen alkoi elämäni uusi lukemiskausi. Olen ostanut yli 50 kirjaa siitä lähtien, vain osan divareista, loput kirjakaupoista, milloin alehintaan, milloin julkaisuhinnalla. Ja tietysti löysin pitkästä aikaa takaisin nuoruuteni rakkaimmalle paikalle, kirjastoon. Joten kiitos, Omppu ♥. Olet rohkea ja uskallat nostaa oman arvosi sille tasolle mille se kuuluu. Mielestäni nostit hienosti kaikkien bloggaajien arvostusta tällä nurinallasi. Ilman teitä, arvoisat blogien kirjoittajat, kustantamoista eläisi enää vain Bonnier ja jokunen muu isompi. Savukeitaan menetimme, en haluaisi menettää pieniä kustantamoja, kuten esim. Sammakkoa ym. (Ps. Olen alkanut lukea muitakin kirjablogeja, vaikken niissä kommentoi, mutta seuraan ja otan tarkasti kirjavinkkejä lukulistalle eli kiitos muillekin bloggaajille ♥.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi AilaKaarina, sinuun tutustuminen täällä blogimaailmassa on kyllä yksi hienoimpia juttuja. Olen saanut sun kommenteista niin paljon lisäajateltavaa ja näkökulmaa.

      Olen kyllä useammankin kerran kauhistellut, kun jonkun kirjoitukseni jälkeen olet kertonut ostavasi kirjan. Suorastaan kokenut syyllisyyttä, että tuhlaan sun rahoja. Onneksi kaiketi lukumakumme on suht samanlainen, joten ihan hirmun huteja ei kai sulle ole käynyt? Sitä toivon kovasti.

      Eli summaan nyt näin, että jos joku vielä väittää, että blogeilla ei ole yhtään mitään markkina-arvoa niin kysyn häneltä, tunteeko hän sinut? ❤️

      Poista
  27. Kiitos, Omppu! Yksikään niistä kirjoista, jotka olen blogisi innoittamana ♥☺♥ ostanut ei ole ollut pettymys, päinvastoin!!! Ne, jotka olen ehtinyt lukea, ovat kunniapaikalla kirjahyllyssäni, jonka tasokkuutta en todellakaan ole koskaan epäillyt. Siellä on maailmankirjallisuuden helmiä, niitä kait ikuisesti kimmeltäviä, ja tietysti niitäkin, joiden loiste hiipuu ajan myötä, mutta helmiä kuitenkin. Ja nyt niitä helmiä ilmestyy sinne jatkuvasti lisää, kiitos ihanan blogisi ♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli helpottava tieto, koska mulla on tosiaan monta kertaa käynyt mielessä, että voi apua, jos olet blogistani lukenut jostain kirjasta ja se ei olekaan ollut yhtään sun mieleen. Ehkä on niin, että kun kummatkin pidämme Siekkisestä niin paljon, niin se on eräänlainen mittari sen suhteen, minkälaisista kirjoista tykkäämme.

      Kiitos sinulle ihana AilaKaarina ❤️

      Poista
  28. Ai, niin, ettei totuus unohtuisi, niin unohdinkin antaneeni yhden kirjan, josta innostuin blogissasi, miniälleni: Syyspurjehdus. Mutta luin siitä kyllä muualtakin ja kun näin sen Adlibriksen alessa, niin ostin. Sen päähenkilöistä naisen (nimeä en nyt muista) uskonnollisuuden koin jotenkin ahdistavaksi enkä halunnut pitää sitä kirjahyllyssäni ☺☺☺. Joskus se on niin pienestä kiinni ettei uskoisikaan! Miniäni lupasi ettei anna sitä pois kysymättä ensin minulta, jos vaikka kestäisinkin ottaa sen takaisin. Hieno kirjahan se oli.

    Käyn itse bongaamassa kirjoja kirjaston ota-anna -hyllystä, ja vien sinne myös omia kirjojani hyllystäni sitä mukaa kun tuntuu, että jonkun voi jo antaa pois. Minulla on kaksi kirjahyllyä eri huoneissa, mutta kolmatta ei mahdu enää. Mutta ah, kirjat ♥! Voin tinkiä tarpeistani paljon, mutta kirjoista en, ihan sama millä hinnalla ne saan. Varmasti sinullekin tuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kävi just tuolleen Sirpa Kähkösen Graniittimiehen kanssa. Kun olin lukemisen jälkeen laittanut sen hyllyyn niin tuntui, että aina ohikulkiessa siitä erittyi semmoinen ahdistava virta ja annoin sen sitten aika nopsasti eteenpäin.

      Syyspurjehduksesta kirjoittaminen on jäänyt mulle erityisen hyvin mieleen, mutta sitä en enää näin jälkikäteen muista, koinko sen ahdistavaksi.

      Mulla on olohuoneessa 2 kirjahyllyä, samoin makuuhuoneessa ja niistä toisessa on kirjat kahdessa rivissä peräkkäin. Onneksi ei - ainakaan vielä - ole pölyallergiaa.

      Kirjojen ostamista en osaa laskea rahan kuluttamiseksi, mutta tänä vuonna olen ollut niin holtiton, että yritän nyt kuitenkaan loppuvuoden ottaa iisimmin ja LUKEA niitä, jotka olen ostanut. :D Mukavia löytöjä!

      Poista
  29. Kävin lueskelemassa tätä ketjua vielä. Ainakin Leena on tullut mukaan tuonne väliin raikkailla kommenteillaan.
    Leena tykkään siitä, että sinä puhut kirjabloggaajista yhdessä yhtenä ryhmänä, kun täällä on paljon korostettu myös erillisyyttä.
    Olen itse nähnyt niin, että kaikki ovat bloggaajina samalla viivalla riippumatta taustoista. Omiin bloggajakavereihini on kuulunut kiinnostavuudessaan samantasoisena niin yliopiston kirjallisuudenlehtori kuin työtön työmies. Ainoa millä kirjabloggaajaksi "valmistuu" on kai se, että on lukenut paljon, rakastaa lukemista ja haluaa jakaa ajatuksiaan.
    Bloggaamiseni markkina-arvolla ei ole minulle mitään merkitystä, miksi pitäisi. Olen paljon kiinnostuneempi kirjailijoista kuin kustantamoista. Uskon, että tärkeimpiä kirjamyynnin kannalta ovat isot kirjailijoiden henkilöhaasttelut medioissa.

    Kevennykseksi tähän aamiaispuoleen pieni ote Jenny Offillin kirjasta Syvien pohdintojen jaosto:
    "Tutkimukset ovat osoittaneet, että lukeminen on suunnaton haaste neurologiselle järjestelmälle. Eräässä psykiatrisessa julkaisussa väitettiin, että afrikkalaisten heimojen unentarve kasvaa sen jälkeen, kun heimon jäsenet ovat oppineet lukemaan. Ranskalaiset uskoivat vakaasti näihin teorioihin: toisen maailmansodan aikaan he jakoivat suurimmat ruoka-annokset niille, jotka tekivät raskasta fyysistä työtä, ja niille, joiden työhön kuului lukemista ja kirjoittamista."
    Muistetaan siis syödä hyvin! Minä en aina muista, kun olen uppoutunut lukemaan tai kirjoittamaan postausta, varsinkin jos olen yksin kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, enempi on ollut kyse siitä, että johonkin ryhmään kuuluvat eivät ole kaikki samasta muotista. Jos A ja B on kirjabloggareita, niin ne voi olla ihmisinä silti ihan erilaisia ja olla erilaiset mielipiteet ja äänestää vaikka eri puolueita. Eli ei niputtaa kirjabloggareita niin, että kaikki olisivat asioista samaa mieltä. Voidaan toki käyttää ryhmän nimenä kirjabloggarit niin kun käytetään vaikka futispelaajat yms.

      Poista
    2. PS. Marjatta, aika lyömätön veto, kun tuossa lopuksi mainitset syömisen :D :D :D

      Poista
  30. Hyvä Omppu! Mä heitän nopeasti vain tän ja tulen lukemaan/kommentoimaan illemmalla tarkemmin! <3

    VastaaPoista
  31. No jopas on mielenkiintoista keskustelua aiheesta!

    Olen nyt josain kommentin numero 30 kohdalla ja jotenkin ihan sanaton - selvästi ollaan aiheessa, joka puhuttaa kaikkia kirjabloggareita.

    Oli hyvä, että uskalsit nostaa aiheen keskusteltavaksi. Tuntuu siltä, että me kirjabloggaajat ollaan juuri tällä hetkellä jonkinlaisessa murroskohdassa. Blogimaailma muuttuu ja meidän olisi hyvä olla muutoksessa mukana. Nyt viimeistään kannattaa olla tietoinen omasta arvostaan - ja heittää turha ujostelu nurkkaan. Jos me ei itse oteta omia ohjaksia käsiimme, joku vie ne varmasti.

    Minä jatkan kommenttien parissa. Ihanaa, että keskustelu on näin vilkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moneen suuntaan tämä keskustelu on tosiaan rönsyillyt.

      Tuo on varmasti totta, että blogien asema on muuttunut ihan jo siksikin, että kritiikit päivälehdissä ovat vähentyneet hurjasti ja kirjoille on entistä vaikeampaa saada näkyvyyttä.

      Poista
  32. Kahden eri blogin postaukset ja tämän jutun kaikki tähän mennessä ilmestyneet 100 kommenttia luettuani en voi olla toteamatta kuin että olipa rönsyilevä ja mielenkiintoinen keskustelu! Omalta ostaltani haluan kiittää kirjabloggaajia ja tunnustaa sekä heidän markkina-arvonsa (heh) että kulttuurisen merkityksensä: pääosin ulkosuomalaisena pysyn minäkin nimenomaan kirjablogien (en seuraa lifestylejuttuja, ja lehdethän tunnetusti vähentävät koko ajan kirjakritiikkejään) ansiosta kärryillä, mitä Suomessa julkaistaan ja mistä puhutaan. Monia kirjoja olen blogijuttujen ansiosta sekä lainannut että omaksi ostanut. Ja lukulista sen kuin pitenee!

    Tässä keskustelussa näkyy selvästi sukupolvierot, mikä on valtavan mielenkiintoista. Minusta blogimaailmaan mahtuu molempia, sekä enemmän että vähemmän ammattimaisia kirjablogeja. Ehkä ne osaltaan täydentävät toisiaan? Ylenmääräistä kaupallisuutta en tosin toivo, mutta ei sitäkään voi kieltää, etteivätkö kirjablogit toimisi väistämättä myös markkinointina. Myös yksittäiset postaukset, ei pelkkä joukkovoima. Sillä netissähän sitä kirjakeskustelua aika pitkälti käydään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos la plume. Kommenttisi kiteyttää mainiosti tämän postauksen ympärillä käytyä keskustelua. Erityisen mukava on kuulla, että kirjablogeista on sulle ulkosuomalaisena ihan käytännön hyötyä. Täytyy kyllä sanoa, että ilman blogeja olisin itsekin huomattavasti vähemmän kartalla sen suhteen, mitä kaikkia uutuuskirjoja Suomessa julkaistaan ja toki joskus osuu blogeissa myös johonkin vanhempaan helmeen.

      Varmasti on osin sukupolvieroakin ja tuo mainonta/markkinointi jakaa mielipiteitä. Varmasti kaikenlaiset äänet blogistaniaan mahtuu ja erilaisuus on tässäkin asiassa rikkaus. Jos miettii kuinka paljon blogeissa kirjoja tuodaan esiin, niin kyllä ilman kirjablogeja kirjapuhetta olisi järkyttävän paljon vähemmän.

      Poista