Nana Kwame Adjei-Brenyah (s. 1990) on ghanalais-amerikkalainen kirjailija, jonka tekstejä on aiemmin julkaistu useissa lehdissä. Friday Black on hänen esikoisteoksensa, eikä tarvitse omata ennustajanlahjoja todetakseen, että tässä on kirjailija, josta tulemme jatkossa kuulemaan vielä paljon.
Friday Blackin novellit piikittävät amerikkalaista rasismia ja konsumerismia, eivätkä ne tee sitä hellävaraisesti.
Kokoelman ensimmäinen novelli The Finkelstein 5 on niin dynamiittia satiiria, että sitä lukiessani olen jo valmis julistamaan uuden kirjallisen tähden syntyneen. Novellissa kuvataan, miten valkoinen amerikkalaismies käyttää äärimmäisen brutaalilla tavalla "oikeuttaan" itsepuolutukseen viittä mustaa lasta vastaan, joiden hän kokee olevan uhka omalle ja lastensa turvallisuudelle.
Adjei-Brenyah nostaa satiirin kautta esiin myös oikeuskäsittelyn mädännäisyyden sekä sen, miten amerikkalainen vapauskäsite on pelinappula, jonka käyttö on mahdollista vain valkoisille sekä miten mustat rajataan amerikkalaisten ulkopuolelle. Tämä kaikki riittäisi jo sinällään tekemään The Finkelstein 5:stä vahvan novellin, mutta Adjei-Brenyah lisää kierroksia kuvaamalla Emmanuel-nimistä nuorta mustaa miestä, joka pyrkii säätelemään omaa mustuuden astettaan ja tarkastelee sitä janalla yhdestä kymmeneen. Mitä alhaisempi luku on, sitä suuremmat mahdollisuudet hänen on tulla hyväksytyksi valkoisten silmissä.
If he wore a tie, wing-tipped shoes, smiled constantly, used his indoor voice, and kept his hands strapped and calm at his sides, he could get his Blackness as low as 4.0.
Adjei-Brenyah kuvaa, miten ihonväri tekee Emmanuelista joka hetki oletusarvoisesti rikollisen. Mustana hän on jatkuvasti silmätikku ja ostoskeskuksessa vartijat seuraavat häntä ja vaativat nähdäkseen kuittia hänen ostoksistaan. Kaiken kaikkiaan The Finkelstein 5 näyttää karmivalla vakuuttavuudella, miten syntyy tilanne, jossa kosto alkaa näyttää ainoalta mielekkäältä vaihtoehdolta. Adjei Brenyahin kuvaus on niin armotonta, että tämä novelli liittyy oitis siihen vahvaan mustan kirjallisuuden ketjuun, jonka peruspilareita ovat Toni Morrisonin romaanit.
*
Friday Black on jossain määrin epätasainen kokoelma, mutta sen parhaimmat novellit ovat niin taidokkaita, että kokonaisuus on erittäin vahvasti plussan puolella. Lisäksi on otettava huomioon, että omasta valkoisen näkökulmastani en kenties ymmärtänyt kaikkia novellien konteksteja.
Osa novelleista edustaa dystooppisia tulevaisuuskuvia, osassa on maagisrealistisia vaikutteita. Novellissa Era esimerkiksi käsitellään geneettistä muuntelua ja novellissa Lark Street taas ääneen pääsevät abortoidut sikiöt. Novellissa Light Spitter poika elää tappamansa tytön kanssa enkelinä kuolemanjälkeisessä maailmassa.
Novelli Zimmer Land muistuttaa virtuaalimaailmakuvauksessaan George Saundersin novelleista erityisesti kokoelmassa Sotapuiston perikato. Kun tässä novellissa iloisesti uhrataan myös lapset kaupallisuuden alttarilla ei olla kaukana myöskään niistä uutisista, joita viime päivinä on kantautunut Facebookin toimista. *
Through the Flash on kokoelman selvimmin dystooppinen novelli. Siinä eletään tarkemmin määrittelemättömässä tulevaisuudessa, jossa aika on pysähtynyt ja ihmiset ovat tuomittuja elämään samoja tapahtumia yhä uudestaan. Novellin päähenkilö esimerkiksi joutuu isänsä tappamaksi joka aamu uudestaan. Vaikka novellin kuvasto on hurjaa ja osin hyvin väkivaltaista ei tarvitse kuin raaputtaa sen pintaa pannakseen merkille, miten novellissa kuvattu toisto peilaa mustien asemaa Amerikassa.
Novelleissa How to Sell a Jacket as Told by IceKing, In retail sekä kokoelman niminovellissa Friday Black kritisoidaan kulutusyhteiskuntaa. Näistä ensin mainittu kuvaa niitä tapoja, joilla myyjät kilpailevat keskenään ja manipuloivat kuluttajia tekemään ostopäätöksiä. In Retail puolestaan kuvaa myyntityön monotonisuutta ja siinä novellin päähenkilö tekee kaikkensa, että hänestä ei tulisi Lucya.
In retail, if you don't wanna be a Lucy, you gotta find ways to make the bleak a little better. Lucy was that girl who jumped from the fourth floor last month on her lunch break. She used to be a cashier at Taco Town. Now she's a verb - "I'm gonna Lucy if today doesn't move any faster" - and a noun - "New girl never smiles. Looks like a Lucy.
Adjei-Brenyahin konsumerismikriitiikki huipentuu novellissa Friday Black, joka on kuvaus Black Fridayn ostoshysteriasta, jossa ihmisen ahneus alennuksessa olevia tuotteita kohtaan menee äärimmäisyyksiin ja saa karmeita seurauksia.
Black Fridayn novelleja lukiessani mietin sarkasmin ja dystopian välisiä yhteyksiä ja eroja sekä erityisesti sitä, miten novellin tulkintaan vaikuttaa se, kumman näistä käsitteistä kautta esimerkiksi kokoelman avaavaa novellia tarkastelee ja edelleen mitä valittu tulkintatapa kertoo lukijasta.
Friday Black on vahva ja armoton näyttö. Adjei-Brenyah käyttää suvereenisti hyväkseen niin sarkasmia kuin dystopiaakin kertoakseen, mikä amerikkalaisessa yhteiskunnassa mättää ja pahasti.
Nana Kwame Adjei-Brenyah: Friday Black
195 sivua
Riverrun (2018)
*Suora Lainaus Iltasanomissa olleesta artikkelista:
Facebook pyrki kasvattamaan voittojaan erityisesti lapsille kohdistetuilla peleillä, joihin kuuluivat muun muassa PetVille, Ninja Saga sekä suomalaisen Rovion kehittämä Angry Birds.
Yhtiö ei kuitenkaan yrittänyt estää alaikäisten yleensä vahingossa tekemiä ostoksia, sillä se olisi voinut vähentää yhtiön tuottoja. Sen sijaan Facebook vältteli vahinko-ostosten hyvittämistä. Esimerkiksi eräässä tapauksessa 15-vuotias tyttö kulutti kahdessa viikossa 6 500 dollaria Facebook-peleihin, mutta yhtiö kieltäytyi maksamasta summaa takaisin.
Facebookin oman selvityksen mukaan lapset käyttivät kolmen kuukauden aikana jopa 3,6 miljoonaa dollaria Facebook-peliostoksiin vuoden 2010 lopulla. Facebookin sisäisissä viesteissä lasten vahingossa tekemistä ostoksista käytettiin lyhennettä FF, joka tuli sanoista friendly fraud, eli suomeksi ”ystävällinen petos”. Facebookin muistion mukaan pelinkehittäjien pitäisi antaa lasten pelata vaikka ilman vanhempien suostumusta, todetaan artikkelissa.
Tää kyllä pitää lukea!
VastaaPoistaOlen kyllä Laura ihan tuhatprosenttisen samaa mieltä. :)
Poista