Juhani Aho: Rautatie * BAR Finland, 44

Kuukausittain julkaistavassa BAR Finland -sarjassa tuon esiin merkittävää suomalaista kirjallisuutta. Kun tällä hetkellä tilanne on se, että kiinnostavia kotimaisia uutuuksia tunkee esiin joka tuutista teki mieli paeta varhaisempiin vuosiin. Niinpä tartuin Mattia ja Liisa käsikynkästä ja lähdimme Lapinlahdelle ihmettelemään rautatietä.

On vuosi 1884 ja Lapinlahdella on koettu ihme, kun hevoset on korvannut veturi, joka vetää perässään rautahuoneita ja kiitää eteenpäin niin, että matkustajan silmissä vilisee. Matti ja Liisa pitävät penkistä tiukkaan kiinni, sillä vaikea on uskoa, että moisessa kyydissä ihan noin vaan pysyisi.

Vaikka Rautatie on tyyllisesti realismia on sen kuvaus rautatiestä scifiä, sillä Ahon kirjoittaessa teostaan rautatietä ei Lapinlahdella vielä ollut, vaan rautatieasema avattiin vasta vuonna 1902 eli 18 vuotta Rautatien ilmestymisen jälkeen.

Rautatie on kansankuvaus, jonka maailmassa vanha ja uusi törmäävät. Jos Matin ja Liisan asuttama Korventausta on koskaan idylli ollutkaan on selvää, että rautatien tulon jälkeen se ei enää ole ennallaan. Aho piirtää elävästi esiin Matin ja Liisan persoonat. Avioparilla on jatkuvasti känää keskenään ja he ottavat toisistaan henkistä mittaa. Merkille pantavaa on, että Liisa harvoin jää toiseksi miehensä rinnalla, vaan on romaanihenkilönä ihan ihmisen kokoinen hänkin.

Kun Matti ja Liisa saavat kuulla rautatiestä myllertää se heidän elämänsä. Rautatie on jatkuvasti heidän ajatuksissaan. Millainen se oikein mahtaa ollakaan? Kuvitelmat rönsyävät vuolaina. Hevoskyyti on ollut Matin ja Liisan elämässä apostolinkyydin ohella matkanteon peruspilari ja nyt rautahirmu on suistamassa sen paikoiltaan.

Miten kuvitella sellaista, joka on kuvittelemiskyvyn ulkopuolella? Tähän kysymykseen Aho vastaa kuvaamalla Matin ja Liisan ajatuksenjuoksua ja heidän pohdintojaan siitä, millainen olisi rautatie, joka riivaa heidän mieltään. Se kauhistuttaa ja kiinnostaa, eikä sitä voi saada mielestään.

Jotta voisi ymmärtää sitä hämmennyksen määrää, jota Matti ja Liisa kokivat rautatiestä kuullessaan on hyvä muistaa, että he elivät tiedonvälityksen suhteen lähinnä herrasväeltä kuultujen puheiden ja juorujen varassa. Matin ja Liisan maailma oli heidän syrjäkylänsä kokoinen ja sen eheään pintaan rautatie viilsi viillon, joka sekä häiritsi että houkutti. Rautatie edusti jotakin aivan uutta, josta heillä olosuhteet huomioon ottaen ei edes voinut olla realistista käsitystä.

 Rautatiessä vallitsee jyrkkä jako tavallisen kansan ja herrasväen välillä ja tämä vielä korostuu, kun Matti ja Liisa lähtevät Lapinlahdelle. Rautatieasemalla ihmiset eivät ole heitä huomaavinaankaan. Lapinlahtelaiset ovat ylpeää porukkaa ja erityisesti Liisa joutuu huomaamaan, miten hän siellä muuttuu "ämmäksi", jota pidetään lähinnä ihmisenmuotoisena häiriönä.

Matti ja Liisa voittavat pelkonsa ja uskaltautuvat junan kyytiin. Perisuomalaisesti Matti ei matkalla sylje pulloon, kun tilaisuus ryyppyyn tarjoutuu. Liisa joutuu pitämään miehestään huolta ja he palaavat mökkiinsä siipeensä saaneina sateen vielä korostaessa heidän olotilaansa ja harakan naureskellessa heidän taivallukselleen. Isomman maailman jutut ovat isomman maailman juttuja. Matti ja Liisa päättävät pysytellä jatkossa omassa tutussa elinpiirissään.

Miksi nykylukijan kannattaa lukea Rautatie?

Suomalaisen kirjallisuuden historia on nuori ja lyhyt, ja sen vuoksi pidän erityisen tärkeänä, että emme päästä unohtumaan teoksia, joiden päälle myöhempi kirjallisuutemme on rakentunut. Jos me emme pidä omaa kirjallista historiaamme elävänä vaipuu se vähitellen unhon mustaan yöhön. Kuvaannollisesti voisi ajatella, että Rautatiestä lähtevät kiskot, joita pitkin kirjallisuutemme yhä edelleen kulkee - toki välillä raiteilta suistuenkin, mutta onneksemme jatkuvasti komeaa kipinää iskien.

Rautatie säilöö aikaa ja kuvaa yhtä yhteiskuntamme suurista teknisistä murroshetkistä. Kielellisesti teos tarjoaa sanoja, joiden merkitystä joudun välillä hetken pohtimaan. Onneksi nämäkin sanat on saatu tähän teokseen talteen.




Juhani Aho: Rautatie
126 sivua
WSOY (1969/1884)



Aiempiin BAR Finland -sarjan kirjoituksiin pääset tutustumaan tästä