1 l päiväkirjaa, 5 dl kvanttimekaniikkaa, 3 dl todellisuuksia
2 dl buddhalaisuutta, 1 dl googlettamista, 1 rannalta löytyvä pakastuspussi
0,75 dl itsemurha-ajatuksia ja -yrityksiä
1 Ruth, 1 Nao, 1 Jiko104 v., 2 Harukia
hyppysellinen muita henkilöitä
1 tavallinen kissa, 1 Schrödingenin kissa, variksia
muutama ruokalusikallinen Martin Heideggerin filosofiaa
Hi!
My name is Nao, and I am a time being. Do you know what a time being is? Well, if you give me a moment, I will tell you.
Olen koukussa heti luettuani nämä Ozekin romaanin aloitussanat. Kyllä Nao, sanon mielessäni, annan sinulle mielelläni hetken ja toisenkin.
Japanissa teini-ikäinen tyttö Nao kirjoittaa päiväkirjaa. Amerikassa Ruth-niminen nainen löytää rannalta pakastuspussin, jossa on Naon päiväkirja, vanhanaikainen rannekello ja Hello Kitty -eväsrasia, joka sisältää Naon isän veljen, Haruki I:n päiväkirjan, jonka tämä kirjoitti ollessaan sotilasleirillä, jossa hänestä koulutettiin kamikaze-pilottia.
Naon perhe on tehnyt henkilökohtaisen konkurssin Amerikassa ja perhe on muuttanut takaisin vanhempien kotimaahan, Japaniin. Perheen isä Haruki (eli Haruki II) masentuu ja alkaa tehdä origameja länsimaisen kirjallisuuden historiaopuksesta sekä harrastaa itsemurhayrityksiä. Myös Nao tulee siihen tulokseen, että itsemurha on asia, jonka hän haluaa tehdä mahdollisimman pian saadakseen asian pois päiväjärjestyksestä.
Kun olen lukenut muutaman kymmenen ensimmäistä sivua, kirjoitan kirjailijalle sähköpostin:
to: ruth.ozeki@brilliantwriters.com
from: readerwhydidimarryhim@gmail.com
Hyvä Ruth Ozeki,
Sinä lumosit minut heti ensimmäisillä sanoillasi. En tiedä, miten sen teet, enkä oikeastaan haluakaan. Haluan vain elää kirjasi maailmassa, antaa sen puhaltaa minut täyteen oivalluksen riemua, pyörittää ja kieputtaa. Antaa sen huimata, antaa järkeni tuntea avuttomuutta ja todellisuuksien sekaantuvan toisiinsa. Olen lukenut paljon, mutta en koskaan aiemmin mitään sellaista kuin tämä sinun kirjasi. Teoksesi on täysin ainutlaatuinen. Voi taivas, että on käsittämättömän hieno kirja.
*
Ruth viehättyy Naon tarinasta ja alkaa etsiä lisätietoa googlettamalla. Erityisesti Naon isoäiti Jiko Yasutani kiinnostaa Ruthia, joka on kirjailijan alter-ego tai joku muu Ruth-niminen nainen. On tai ei, sama asia, sanoisi Jiko, kuuluisa anarkistifeministikirjailija ja buddhalaisuuteen kääntynyt nunna. Sivulla 131 en voi enää vastustaa googlettamista, vaan kirjoitan google-hakuun "Jiko Yasutani". Kello on lähes 2 yöllä ja läppärini ruudulle rävähtää seuraavaa:
Naon päiväkirja tunkeutuu Ruthin elämään ja välillä se jopa uhkaa tulehduttaa Ruthin ja hänen miehensä välit. Ozekin kirja taas tunkeutuu minun elämääni. Se saa minut paitsi googlettamaan, myös kirjoittamaan muistikirjaani, että on sama, keitä olemme, koska jossakin kohdassa tai ajassa olemme yhtä. Luettuani muutaman kymmenen sivua lisää löydän oman ajatukseni kiteytettynä, kun Ozeki lainaa Dogen Zenji -nimistä kirjoittajaa. "[...] every being that exists in the entire world is linked together as moments in time."
Mikään ei ole vain itseään, vaan kaikki linkittyy kaikkeen jos ei tässä, niin jossakin toisessa ajassa ja/tai todellisuudessa. Ruthin mies Oliver pohtii, loppuuko heidän olemassolonsa, kun Ruth on lukenut Naon päiväkirjan loppuun. Mistä me voimme tietää, keitä me olemme ja mikä saa meidän elämämme loppumaan? Entä jos olemmekin vain romaanihenkilöitä jonkun toisen tarinassa ja ilkeä kirjailija päättää tehdä meistä lopun?
Liikkumatta kotoaan yhtään minnekään Ruth palauttaa Jikon hyllyllä olevaan laatikkoon Haruki I:n päiväkirjan. Jossakin todellisuudessa hän myös tapaa Haruki II:n ja kertoo, että tämä ei saa tappaa itseään, koska Naokin suunnittelee isänsä tavoin itsemurhaa. Jiko taas piirtää juuri ennen kuolemaansa elämää tarkoittavan kirjoitusmerkin ja pian sen jälkeen Haruki II sanoo Naolle, että heidän pitää elää. Tämän jälkeen Naon päiväkirjaan on yhtäkkiä ilmestynyt lisää sivuja.
Ozekin näkemykset eri todellisuuksista nojaavat kvanttimekaniikkaan. Jos jonkin on mahdollista tapahtua, se on jo tapahtunut tai se tulemaan tapahtumaan jossakin todellisuudessa. Todellisuuksien lisäksi Ozekin romaani kiertyy ajan käsitysten ympärille. Naon päiväkirjakin on kirjoitettu vihkoon, jonka kansina on Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä"-romaanin kannet. Aika, joka koostuu toisiinsa liittyvistä hetkistä luo meille loputtomasti mahdollisuuksia tehdä valintoja. Yhteen päivään sisältyy 6,400,099,980 hetkeä ja yhteen sormien napsautukseen 65 erilaista valinnan mahdollisuutta. Vähemmästäkin alkaa tuntea huimausta, mutta nykyhetken lisäksi on tietysti vielä menneisyys ja tulevaisuus. Nao kyseleekin, onko menneisyys todella olemassa ja jos on, niin mihin se on mennyt ja mistä sen löytää.
Ozekin näkemykset eri todellisuuksista nojaavat kvanttimekaniikkaan. Jos jonkin on mahdollista tapahtua, se on jo tapahtunut tai se tulemaan tapahtumaan jossakin todellisuudessa. Todellisuuksien lisäksi Ozekin romaani kiertyy ajan käsitysten ympärille. Naon päiväkirjakin on kirjoitettu vihkoon, jonka kansina on Marcel Proustin "Kadonnutta aikaa etsimässä"-romaanin kannet. Aika, joka koostuu toisiinsa liittyvistä hetkistä luo meille loputtomasti mahdollisuuksia tehdä valintoja. Yhteen päivään sisältyy 6,400,099,980 hetkeä ja yhteen sormien napsautukseen 65 erilaista valinnan mahdollisuutta. Vähemmästäkin alkaa tuntea huimausta, mutta nykyhetken lisäksi on tietysti vielä menneisyys ja tulevaisuus. Nao kyseleekin, onko menneisyys todella olemassa ja jos on, niin mihin se on mennyt ja mistä sen löytää.
Lukiessani Ozekia mietin, miten ihmeessä pystyn bloggaamaan hänen tekstistään. No, tähänkin asiaan löytyy Ozekilta osuva kommentti, kun Nao mietiskelee, miksi hänen ei kannata kirjoittaa blogia isoäidistään Jikosta. "It made me sad when I caught myself pretending that everybody out there in cyberspace cared about what I thought, when really nobody gives a shit. And when I multiplied that sad feeling by all the millions of people in their lonely little rooms, furiously writing and posting on their lonely little pages that nobody has time to read because they've all so busy writing and posting, it kind of broke my heart." AUTS!
Ozeki itse on paitsi kirjailija myös zen buddhalainen pappi. Teos sisältääkin runsaasti viittauksia zen buddhalaisuuteen, joten sen tunteminen toisi varmasti lukunautintoon aivan uusia elämyksiä. Myös perehtyneisyys Martin Heideggerin filosofiaan, erityisesti hänen teokseensa 'Sein und Zeit', josta valitettavasti tunnen hatarasti vain pari pääjuttua, olisi hyvä lähtökohta kuljettaessa yhtä matkaa Naon ja Ruthin kanssa.
Joka tapauksessa 'A tale for the time being' on teos, joka liikutti, ihmetytti ja järisytti. Lukemisen jälkeen olen eri time being kuin sitä ennen. Lopuksi haluan vielä lähettää terveisiä Harukille. Sille Harukille, joka ei ole Haruki I eikä Haruki II, vaan joku kolmas, mutta ei Haruki III.
No huh! Piti ihan kirjaston nettisivut tsekata heti ja olla murheellinen, ku just tätä kirjaa ei Ozekilta oo meijän kirjastossa. :(
VastaaPoistaEn tiedä ketään muuta, joka olisi lukenut tämän kirjan, joka on tosi sääli, sillä tämä on mieletön teos. Ah, muistan vieläkin niin elävästi sen hämmästyksen kun löytyi tuo twitter-tili - ikään kuin kirja ei olisi enää pysynyt kirjallisuuden maailmassa, vaan tullut osaksi livemaailmaa.
Poista