Laita kaasunaamari päähän ja astu telttaan, joka on täynnä kyynelkaasua. Ota kaasunaamari pois. Vastaa komentajan kysymyksiin: Rakastatko armeijaa? Rakastatko maatasi? Kumpaa rakastat enemmän, isääsi vai äitiäsi? Pelkäätkö kuolemaa? Moneenko kysymykseen ehdit vastata ennen kuin kyynelkaasu pakotti sinut juoksemaan pois teltasta? Opitko tämän harjoituksen avulla hallitsemaan paniikkiasi?
Boianjiu heittää lukijan keskelle tapahtumia. Ollaan israelilaisessa luokkahuoneessa. Opiskelijat ovat tyypillisiä teinejä teinien iloine ja suruineen. Opiskeltavat asiat sen sijaan ovat kaukana tavanomaisista, kun tyttöjen on mm. opeteltava määrittelemään sellaisia lyhenteitä kuin PLO, SAM, IAF ja RPG-lapset. Pian tunneilla kirjoitettavat lippuset, haaveet pojista ja juhlista jäävät taakse, kun tyttöjen on astuttava armeijaan ja osallistuttava kaasunaamarikokeeseen.
People of Forever are not afraid (PFA) on rakenteeltaan episodimainen ja kirjailija kertookin teoksen loppuun liitetyssä haastattelussa, että osa kirjan kappaleista oli alunperin itsenäisiä kertomuksia. Boianjiun kirjoitustyyliä leimaa kiihkeys ja yllätyksellisyys, sanat ovat kuin kankaalle umpimähkään läiskittyjä väritäpliä, jotka tekijän taiturillisuus pitää koossa. PFA muistuttaa palapeliä, josta sekä puuttuu paloja, että jossa niitä on liikaa.
Israelilainen Boianjiu on itsekin käynyt armeijan ja hän kirjoitti PFA:n 25-vuotiaana muutama vuosi oman palvelusaikansa jälkeen. Teoksen päähenkilöinä ovat ystävykset Yael, Avishag ja Lea. Tytöillä on monia yhteisiä piirteitä, mutta jokaiseen heistä armeija vaikuttaa eri tavalla. Yael on asekouluttaja, jonka tehtävänä on opettaa nuoria poikia ampumaan. Avishag taas on rajavartija, joka monitorista tutkii rajaliikennettä ja ajankulukseen kuvittelee, että näytöllä näkyvät pikselit ovat oikeita ihmisiä. Lea puolestaan toimii vartijana rajatarkastusasemalla tehtävänään profiloida, että rajan ylittävät palestiinalaiset eivät ole tappajatyyppiä tai kuulu niihin, jotka aikovat pysyä Israelissa ikuisesti.
Tytöt ovat kaukana sankarihahmoista ja välillä he ovat suorastaan vastenmielisiä. Boianjiun tahallisen pinnallinen henkilökuvaus kuvastaa osuvasti sitä, miten armeija ja jatkuvassa hälytystilassa oleminen kutistaa ihmisen ja hänen tunne-elämänsä. Tyttöjen siirtymä aikuisten maailmaan on pitkästymisen, turhautumisen ja väkivallan näkemisen ja kokemisen kestämistä. Boianjiun maailmassa moraali on pelkkä sana ilman sisältöä. Avishag pohtii ratkaisua perinteisen abortin ja pillereillä tehtävän abortin välillä. "Also, it could be interesting to just do my shift and smoke a cigarette in the watch room while a tiny baby is falling out and no one knows it but me. I didn't even know that pill thing existed! The wonders of science. I like it that both options are interesting. It makes the whole decision thing that much more special."
Teos sisältää kuitenkin myös huumoria ja usein tapahtumien kuvaus saa lisäksi absurdeja mittasuhteita, kuten kolmen ihmisen mielenosoituksessa, johon osallistuvat toivovat armeijan tekevän heille jotakin, jotta he saisivat asialleen julkisuutta. Mielenosoittajat itse ovat Leaa paremmin perillä siitä, millainen proseduuri on heidän kapinansa tukahduttaminen ja miten heitä tulee kohdella, jotta heidän kohtalonsa ylittäisi lehtien julkaisukynnyksen.
Vaikka PFA ei ole varsinaisesti poliittista kirjallisuutta, ei poliitikasta voi päästä eroon, koska teos käsittelee myös Israelin ja Palestiinan välisiä suhteita. Kappaleessa 'Means of Supressing demonstrations" mainitaan kuin ohimennen perheensä menettänyt Huda-niminen tyttö, jonka kuva levisi sanomalehdissä maailmanlaajuisesti ja muistan itsekin sen nähneeni. Hudan ottaminen mukaan kaunokirjalliseen teokseen puolestaan on herättänyt kovaakin kritiikkiä. Painetut kirjaimet ovat edelleen vaarallisia ja erityisen vaarallisia ne ovat silloin, kun ne osuvat maiden väliseen konfliktitilanteeseen.
***
Löysin Shani Boianjiun teoksen sitä kautta, että se oli viime vuonna Baileys-kirjallisuuspalkinto-ehdokkaana. 'People of forever are not afraid' on pinnalta helppolukuinen, mutta mitä enemmän sitä miettii ja pohtii, sitä lukuisammaksi käy lukijan päässä syntyvien polkujen ja kysymysten määrä. Lukemisen jälkeen teos on palannut mieleeni tämän tästä ja olen huomannut miettiväni sitä taas jostakin aivan uudesta näkökulmasta. PFA:n kaltaiset kompleksiset teokset edustavat juuri sellaista kirjallisuutta, josta itse pidän eniten. PFA on kerrottu ei-kronologisesti ja se huipentuu loppusivuilla Yaelin pohdintaan siitä, miten paljon armeijaan meno häntä pelottaa. Ottaen huomioon romaanin nimen, koko teoksen ylle heittäytyy iso ironinen varjo.
Jään odottamaan innolla Boianjiun seuraavaa teosta. Jos olisin kirjallisuuskriitikko, lopettaisin sanoihin: Tähti on syntynyt.
Kommentit
Lähetä kommentti