Siirry pääsisältöön

Shani Boianjiu: The People of Forever are not afraid



Laita kaasunaamari päähän ja astu telttaan, joka on täynnä kyynelkaasua. Ota kaasunaamari pois. Vastaa komentajan kysymyksiin: Rakastatko armeijaa? Rakastatko maatasi? Kumpaa rakastat enemmän, isääsi vai äitiäsi? Pelkäätkö kuolemaa? Moneenko kysymykseen ehdit vastata ennen kuin kyynelkaasu pakotti sinut juoksemaan pois teltasta? Opitko tämän harjoituksen avulla hallitsemaan paniikkiasi?

Boianjiu heittää lukijan keskelle tapahtumia. Ollaan israelilaisessa luokkahuoneessa. Opiskelijat ovat tyypillisiä teinejä teinien iloine ja suruineen. Opiskeltavat asiat sen sijaan ovat kaukana tavanomaisista, kun tyttöjen on mm. opeteltava määrittelemään sellaisia lyhenteitä kuin PLO, SAM, IAF ja RPG-lapset. Pian tunneilla kirjoitettavat lippuset, haaveet pojista ja juhlista jäävät taakse, kun tyttöjen on astuttava armeijaan ja osallistuttava kaasunaamarikokeeseen.

People of Forever are not afraid (PFA) on rakenteeltaan episodimainen ja kirjailija kertookin teoksen loppuun liitetyssä haastattelussa, että osa kirjan kappaleista oli alunperin itsenäisiä kertomuksia. Boianjiun kirjoitustyyliä leimaa kiihkeys ja yllätyksellisyys, sanat ovat kuin kankaalle umpimähkään läiskittyjä väritäpliä, jotka tekijän taiturillisuus pitää koossa. PFA muistuttaa palapeliä, josta sekä puuttuu paloja, että jossa niitä on liikaa.

Israelilainen Boianjiu on itsekin käynyt armeijan ja hän kirjoitti PFA:n 25-vuotiaana muutama vuosi oman palvelusaikansa jälkeen. Teoksen päähenkilöinä ovat ystävykset Yael, Avishag ja Lea. Tytöillä on monia yhteisiä piirteitä, mutta jokaiseen heistä armeija vaikuttaa eri tavalla. Yael on asekouluttaja, jonka tehtävänä on opettaa nuoria poikia ampumaan. Avishag taas on rajavartija, joka monitorista tutkii rajaliikennettä ja ajankulukseen kuvittelee, että näytöllä näkyvät pikselit ovat oikeita ihmisiä. Lea puolestaan toimii vartijana rajatarkastusasemalla tehtävänään profiloida, että rajan ylittävät palestiinalaiset eivät ole tappajatyyppiä tai kuulu niihin, jotka aikovat pysyä Israelissa ikuisesti.

Tytöt ovat kaukana sankarihahmoista ja välillä he ovat suorastaan vastenmielisiä. Boianjiun tahallisen pinnallinen henkilökuvaus kuvastaa osuvasti sitä, miten armeija ja jatkuvassa hälytystilassa oleminen kutistaa ihmisen ja hänen tunne-elämänsä. Tyttöjen siirtymä aikuisten maailmaan on pitkästymisen, turhautumisen ja väkivallan näkemisen ja kokemisen kestämistä. Boianjiun maailmassa moraali on pelkkä sana ilman sisältöä. Avishag pohtii ratkaisua perinteisen abortin ja pillereillä tehtävän abortin välillä. "Also, it could be interesting to just do my shift and smoke a cigarette in the watch room while a tiny baby is falling out and no one knows it but me. I didn't even know that pill thing existed! The wonders of science. I like it that both options are interesting. It makes the whole decision thing that much more special."

Teos sisältää kuitenkin myös huumoria ja usein tapahtumien kuvaus saa lisäksi absurdeja mittasuhteita, kuten kolmen ihmisen mielenosoituksessa, johon osallistuvat toivovat armeijan tekevän heille jotakin, jotta he saisivat asialleen julkisuutta. Mielenosoittajat itse ovat Leaa paremmin perillä siitä, millainen proseduuri on heidän kapinansa tukahduttaminen ja miten heitä tulee kohdella, jotta heidän kohtalonsa ylittäisi lehtien julkaisukynnyksen.

Vaikka PFA ei ole varsinaisesti poliittista kirjallisuutta, ei poliitikasta voi päästä eroon, koska teos käsittelee myös Israelin ja Palestiinan välisiä suhteita. Kappaleessa 'Means of Supressing demonstrations" mainitaan kuin ohimennen perheensä menettänyt Huda-niminen tyttö, jonka kuva levisi sanomalehdissä maailmanlaajuisesti ja muistan itsekin sen nähneeni. Hudan ottaminen mukaan kaunokirjalliseen teokseen puolestaan on herättänyt kovaakin kritiikkiä. Painetut kirjaimet ovat edelleen vaarallisia ja erityisen vaarallisia ne ovat silloin, kun ne osuvat maiden väliseen konfliktitilanteeseen.

***

Löysin Shani Boianjiun teoksen sitä kautta, että se oli viime vuonna Baileys-kirjallisuuspalkinto-ehdokkaana. 'People of forever are not afraid' on pinnalta helppolukuinen, mutta mitä enemmän sitä miettii ja pohtii, sitä lukuisammaksi käy lukijan päässä syntyvien polkujen ja kysymysten määrä. Lukemisen jälkeen teos on palannut mieleeni tämän tästä ja olen huomannut miettiväni sitä taas jostakin aivan uudesta näkökulmasta. PFA:n kaltaiset kompleksiset teokset edustavat juuri sellaista kirjallisuutta, josta itse pidän eniten. PFA on kerrottu ei-kronologisesti ja se huipentuu loppusivuilla Yaelin pohdintaan siitä, miten paljon armeijaan meno häntä pelottaa. Ottaen huomioon romaanin nimen, koko teoksen ylle heittäytyy iso ironinen varjo. 

Jään odottamaan innolla Boianjiun seuraavaa teosta. Jos olisin kirjallisuuskriitikko, lopettaisin sanoihin: Tähti on syntynyt.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p...

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip...

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen ...