Siirry pääsisältöön

Kysymyshaaste



Tulin valtavan iloiseksi, kun Opuscolon Valkoinen kirahvi oli laittanut minulle tämän kysymyshaasteen. Olen ollut bloggari vasta reilun kuukauden ajan ja tämän haasteen myötä tuli olo, että sitä on vähän enemmän olemassa täällä blogimaailmassa.

Seuraavassa Valkoisen kirahvin esittämät kysymykset ja vastaukseni niihin.


Tässäpäs pohdittavia kysymyksiä:

1. Minkä kirjalahjan annoit viimeksi?
Viimeksi annoin kirjahyllystäni eteen päin Gabriel García Márquezin 'Sadan vuoden yksinäisyyden'. Luin sen itse vuosia sitten ja olin silloin vallan ihastuksissani. Kun yritin lukea sitä uudelleen, en päässyt muutamaa kymmentä sivua pidemmälle. Olimme kasvaneet eri suuntiin. :) 

2. Mikä saamasi kirjalahjoista on jäänyt erityisesti mieleesi?
Jan Blomstedtin esseekokoelma 'Vasta-ajattelijoita', jonka sain ihmiseltä, joka oli minulle joskus hyvin tärkeä ja jonka kautta löysin kirjallisuuden ihan uudella tavalla kuin aikaisemmin

3. Millainen lukija olet?
Selektiivinen. Olisi hienoa olla ennakkoluuloton tyyppi, joka lukee mitä erilaisimpia teoksia, mutta en vaan pysty siihen. Luen mielelläni kirjallisesti korkeatasoisia kirjoja, jotka usein ovat saaneet kirjallisuuspalkintoja (esim. Baileys Women's Prize for Fiction, Booker, Goncourt, Pulizer, August-priset, Finlandia). Olen vähän huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, mutta yritän parantaa tapojani edes tässä asiassa.  Afrikkalainen kirjallisuus on sydäntäni lähellä samoin kuin kirjat, joissa käsitellään identiteettiä, rotua ja siirtolaisuutta. 

4. Mikä on kirjoihin liittyvä noloin tilanteesi /asiasi?
Olen keskustellut kiihkeästi jostakin kirjasta ja myöhemmin tajunnut, että en ollut edes lukenut sitä. Olen myös kertonut kirjaan perustuvasta elokuvasta ja sitten huomannut, että kyseistä elokuvaa ei ole koskaan edes tehty, vaan puheeni elokuvasta perustui niihin kuviin, joita päässäni heräsi kirjaa lukiessa.

5. Mikä on kirjoihin ja lukemiseen liittyvä hienoin kokemuksesi?
Näitä olisi paljonkin, mutta yksi hienoimpia kyllä on, kun sain Michel Tournierin nimikirjoituksen hänen kirjoittamaansa romaaniin 'Kultapisara'. Tournier oli minulle nuorempana erittäin rakas kirjailija ja oli tosiaankin unohtumatonta tavata hänet livenä.

6. Mitkä ovat blogisi viisi itsellesi tärkeintä kirjaa?
Blogissani on vasta niin vähän kirjoja, että tämä on aika helppo. 1) Lahiri: The Lowland , 2) Tartt: The Goldfinch, 3) Alakoski: Köyhän lokakuu 4) Némirovsky: Tanssiaiset 5) Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät

7. Missä ja miten luet mieluiten?
Oikeastaan missä vaan, missä se on mahdollista. Kotona sohvalla ja sängyssä, junassa, bussissa, lentokoneessa, kahvilassa. Aina ennen kuin alan lukea kirjaa, katson kuinka monta sivua siinä on. Usein myös asetan itselleni jonkinlaisen tavoitteen, montako sivua pitäisi lukea päivässä. En ole mitenkään erityisen nopea lukija ja joskus menee paljon aikaa siihen, että teen muistiinpanoja.

8. Jatka lausetta: Jos en lukisi, ...
katsoisin elokuvia. 

9. Mitä luet seuraavaksi? Miksi?
Väinön Linnan 'Täällä Pohjantähden alla', koska olen lupautunut Nooran blogissa niin tekemään ja en ole ko. teosta ennen lukenut. Häpeän.

10. Jos sinun pitäisi valita yksi kirja juuri nyt, mikä se olisi?
Ruth Ozeki: A tale for the time being. Olen juuri lukemassa tätä ja toivon kovasti, että onnistuisin bloggamaan siitä jotenkin niin, että muutkin saisivat käsityksen, miten uskomattoman hieno kirja tuo on. Jotain aivan omanlaatuistaan. Järisyttävä!!!

Haastan mukaan seuraavat blogit kirjoittajineen.


Kysymykset ovat seuraavat:

1. Jos saisit valita jonkun romaanihenkilön parhaaksi ystäväksesi, kenet valitsisit ja miksi?

2. Minkä olemassaolevan kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?

3. Pokkari vai kovakantinen?


4. Pidätkö ns. avoimista lopuista? Miksi tai miksi et?


5. Mitä pöytälaatikostasi löytyy?


6. Mikä kirja olisi hyvä puheenaihe ensitreffeillä?


7. Mihin kirjallisuudesta tuttuun paikkaan (todelliseen tai ei-todelliseen) haluaisit matkustaa ja miksi?


8. Kirjoista tehdään usein elokuvia. Mistä elokuvasta tulisi tehdä kirja?


9. Minkä kirjan suomenkielistä käännöstä odotat juuri tällä hetkellä?


10. Kuvitellaan, että ihan yllättäen yksi kirja katoaisi kirjahyllystäsi. Minkä kirjan katoaminen tuntuisi ikävimmältä ja miksi?






Kommentit

  1. Kiitos haasteesta! Vastailen näihin viikon tai viikonlopun aikana. :)

    En olekaan aiemmin käynyt blogissasi. Mukavalta näyttää, pitääpä tutkia arvioitasi. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos haasteesta ja hyvistä kysymyksistä! Itse olen huono keksimään kysymyksiä mutta ihan hyvä treenata sitäkin. Tartun siis varmasti haasteeseen kunhan vain saan keksittyä kysymykset. :)

    Täällä muuten toinen joka häpeilee Täällä Pohjantähden alla-trilogian lukemattomuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Jään mielenkiinnolla odottamaan kysymyksiäsi. Ja nyt olis hyvä sauma käydä kimppalukuna Pohjantähden kimppuun.

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! Keksimäsi kysymykset näyttävät niin mielenkiintoisilta, että luultavasti vastailen tähän jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit kysymyksistä. Jään odottelemaan vastauksia.

      Poista
  4. Oli mukava löytää uusi blogi. :) Olet lukenut mielenkiintoisia kirjoja. Odotan kovasti Tarttin ja Laharin kirjoista kevään aika ilmestyviä suomennoksia.

    VastaaPoista
  5. Hei ihanaa, että löysit blogini. Hyvää kannattaa odottaa. Hienoja lukuhetkiä sulla tiedossa.

    VastaaPoista
  6. Hassua, nyt vasta tajusin että blogisi on noin nuori! Tuntuu kuin se olisi ollut olemassa jo paljon pidempään. :)

    Oli mukavaa lukea vastauksiasi. Minäkin olen hitaanpuoleinen lukija, ja laillasi suunnittelen etukäteen missä ajassa pyrin kirjan lukemaan. Useimmiten suunnitelmat heittävät häränpyllyä, niin kuin nyt esimerkiksi viimeisimmän lukemani kirjan, Adichien Kotiinpalaajien, kanssa kävi. Olin kuvitellut ja suunnitellut lukevani kirjan muutamassa päivässä, mutta luin sitä lopulta yli kaksi viikkoa. Kirja oli niin tiivis ja runsas ja upea, lukeminen oli tavanomaistakin hitaampaa, enkä halunnut pitkiä yötyöputkia tehdessäni lukea sitä ollenkaan (ettei lukukokemus olisi kärsinyt), vaan luin aina välillä ihan muuta.

    Sadan vuoden yksinäisyys pitäisi lukea, Tarttin uutuusteos kiinnostaa kovasti, ja minullakin on Linnan TPTA tulossa lukuun seuraavien joukossa (kuulun myös niihin noloihin, jotka eivät ole kirjaa aiemmin lukeneet :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Ihan untuvikko tosiaan vielä olen, mutta silti omakin fiilis on kuin olisin ollut täällä jo paljon pidempään.

      Poista
  7. Hei, hienoa löytää uusi blogi, jossa on luettu näin mielenkiintoisia kirjoja! Tulin tänne kun etsiskelin mitä muut ovat tykänneet NoViolet Bulawayon kirjasta, näkemyksesi siitä on kiinnostava.

    Ja meillä on yhteinen kokemus: Sadan vuoden yksinäisyys on kirja, jonka mainitsin mielikirjakseni varmaan 20 vuotta, aina sen jälkeen kun sen joskus 16-17 vuotiaana luin. Kun sitten ryhdyin lukemaan uudelleen paljon vanhempana, en löytänyt ollenkaan sitä kirjaa jota olin muistoissani vaalinut, kummallista. Kesken jäin minultakin, pidän mieluummin sen vanhan mielikuvan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kiva, kun löysit tänne.

      Mielenkiintoista, että koet noin samoin tuon Sadan vuoden yksinäisyyden. Luulen, että on kirjoja, joista saa enemmän irti nuorempana. Tähän joukkoon luulen kuuluvan myös Rikoksen ja rangaistuksen sekä Hessen Demianin ja Arosuden. Niitä en halua kokeilla lukea uudestaan, koska joskus aikanaan olivat valtavia elämyksiä.

      Poista
  8. Nuoruus on etsikkoaikaa. Oma minä vasta hakee itseään. En ehkä minäkään uskaltaisi lukea uudelleen Sadan vuoden yksinäisyyttä, en Arosutta (joka oli yksi nuoruuteni raamatuista) enkä montaa muutakaan niistä kirjoista, jotka aikoinaan antoivat mielelleni siivet ja lennättivät minut niin syvyyksiin kuin taivaisiinkin. Täällä Pohjantähden alla, raamattuni 19 veenä. Oletan, en tiedä, että on edelleenkin. (En vain ole uskaltanut lukea sitäkään uudelleen... :D)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j