Siirry pääsisältöön

Riikka Ala-Harja: Maihinnousu

Välttelin pitkään Riikka Ala-Harjan 'Maihinnousun' lukemista. Olin lukenut, että 'Maihinnousussa' Ala-Harja kuvaa lapsen sairastumista syöpään ja että kuvaus perustuu tositapahtumiin, hänen lähisukulaisensa sairastumiseen. Kirjailija ei tietenkään elä tyhjiössä, vaan kaikki hänen kokemansa suodattuu kirjoihin tavalla tai toisella. Silti tositapahtumiin perustuva lapsen sairauden kuvaaminen tuntui hyväksikäytöltä, liian kipeältä aiheelta leviteltäväksi ihmisten luettavaksi. Kun 'Maihinnousu' valittiin vuoden 2012 Finlandia-ehdokkaaksi muutuin toiveikkaaksi sen suhteen, että Ala-Harja on käsitellyt aihetta taitavasti sortumatta "ryöstöviljelyyn".

Kun aloin lukea 'Maihinnousua' etukäteisspekulaationi haihtuivat. Ala-Harjan romaani imaisi mukaansa ja luin sitä fiktiona miettimättä sen yhteyksiä reaalimaailmaan. 'Maihinnousu' on paitsi kertomus lapsen sairastumisesta myös hajoavan perheen tarina. On 8-vuotias Emma, joka sairastuu leukemiaan. On vanhemmat, Julie ja Henri, jotka ovat muuttuneet muukalaisiksi toisilleen. On myös sota, liittoutuneiden maihinnousu, laskuvarjohyppääjänuket, verta, pelkoa ja kuolemaa.

'Maihinnousu' on rakenteeltaan kiinnostava. Ala-Harja limittää historiallisen tapahtuman, Normandian maihinnousun, taisteluun syöpäsairautta vastaan. Tosin 'Maihinnousussa' sotamies ei ole niinkään leukemiaa sairastava Emma kuin Julie, ammatiltaan osuvasti maihinnousuopas, jonka eteen elämä heittää samanaikaisesti kaksi taistelurintamaa: tyttären syövän ja avioeron. 

Kuvaus lapsen sairauden aiheuttamista tuntemuksista ja reaktioista on hyvin todentuntuista. Itse asiassa niin todentuntuista, että en pysty ottamaan sitä vastaan tunnetasolla. Ajatus oman lapsen vakavasta sairaudesta on liian kipeä, tuska ja huoli kuviteltuinakin vuorenkorkuisia. Miksi miksi miksi? Olisiko jotain voinut tehdä toisin? Olisiko sairauden voinut estää? Alkoiko Emman keho tuottaa syöpäsoluja, kun vanhemmat vain riitelivät suljettujen ovien takana? 

'Maihinnousu' on kerrottu pelkästään Julien näkökulmasta. Väliin tuntuu aika epäuskottavalta, miten joustavasti Emma suhtautuu sairauteensa ja vanhempiensa välien viilenemiseen. Vai onko niin, että Julien näkökulmasta vain näyttää siltä, että Emma liukuu hoitotilanteesta toiseen tyynen rauhallisesti ja tilanteen hyväksyen. Päällimmäiseksi minulle kuitenkin jää tunne, että niin Emma kuin Henrikin ovat vain Julien tunteiden näyttämöjä. 

Ala-Harjan kunniaksi on sanottava, että hän ei mässäile avioerolla. Pikemminkin hän osoittaa, että sellaista vaan tapahtuu. Ihmiset vieraantuvat toisistaan, lopettavat seksin ja puhumisen. Surullista on, että aikuisten keskinäiset välit voivat mennä niin solmuun, että he eivät kykene kommunikoimaan keskenään edes lapsen sairasvuoteella.

On kirjoja, jotka blogatessa kasvavat mielessä. Löytyy uutta, aiemmin irrallisilta tuntuneet palaset yhdistyvät. Syntyy elämyksiä, joita ei lukiessa huomannut. 'Maihinnousun' kanssa kävi päinvastoin. Lukiessani sitä teos puhutteli kovastikin. Kieli soljui, teksti oli samaan aikaan tiivistä ja avaraa. Tätä kirjoittaessani en kuitenkaan enää tavoita niitä nyansseja ja tuntemuksia, joita lukiessani koin. Maihinnousu, se historiallinen, hyökyy tarinan yli. 


Lukiessa mieleen tullut "teos" - Queen: Show must go on


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post