 |
| London Eye (kuva: Omppu) |
Hiihtolomalla tuli vietettyä muutama päivä Lontoossa. Kävin katsomassa Thriller Live -musikaalin, joka oli totaalisen hieno. Kävi vielä mahtava tuuri, kun Leicester Squaren lippukioskilta sain puoleen hintaan liput katsomon riville 5. Parempaa istumapaikkaa ei olisi voinut toivoa.
Odotin Lontoon matkaa jännityksellä, koska Lontoo ei ole aiemmin kuulunut kaupunkeihin, joka saa minut haltioitumaan. Erityisen kiinnostavaksi tilanteen teki se, että viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa Pariisissa ja Pariisi meni niin sydämestä läpi kuin vaan mahdollista on. En muista kokeneeni yhtä vahvoja tunteita missään muussa kaupungissa (en edes Roomassa).
Kuinkas sitten kävikään? Lontoo oli tällä kertaa mainio kokemus. Koin jopa jonkinlaista museohurmaa Tower of Londonissa, Luonnontieteellisessä museossa ja British Museumissa. Myös Tate Modernissa olin innoissani. Maailma avautui mukavasti London Eyen korkeuksista.
Jotta olisin estänyt totaalisen hullaantumisen kirjakaupoissa olin kirjoittanut etukäteen listan kirjoista, joita olin etsimässä. Pysyin tiukasti listassani, joka oli luvattoman pitkä ja loppujen lopuksi kirjaperhe kasvoi kuudella uudella teoksella.
Afrikkalaisten kirjojen osasto kasvoi kolmella teoksella. Näistä Mohamedin 'Black Mamba Boy' kartutti myös Baileys-palkittujen osastoa, koska se oli vuoden 2010 Baileys-ehdokas.
Hadleyn 'The London Train' oli "pakko" ostaa, kun kerran Lontoossa olin. Lisäksi Hadleyn teos on lisä Baileys-kirjastooni, kuten myös Birchin 'Jamrach's Menagerie'. Kuubalaista feministikirjailijaa, Julia Alvarezia, olen jo pidempään halunnut lukea, joten nappasin myös yhden hänen teoksensa mukaani.
Mitä tulee kaupunkien väliseen taisteluun henkilökohtaisesta ykköspaikastani, on todettava, että Lontoo ei pärjää vertailussa Pariisille. Lontoo on ihana ja mukava ja mielenkiintoinen. Kuin tuttu ja turvallinen poikaystävä. Pariisi sen sijaan on Rakastaja. Poeettinen kylpy, loputon halu, se sydämen läpi lyöty naula, josta runoilija Sirkka Turkka kirjoittaa.
Omppu, kiva puhua kaupungeista, sillä kun meillä oli läheisriippuvainen koiruus, ihana suuriruhtinatar Olga, emme päässet kuin kaupunkilomille, mutta vieläkin vain pääsin Lontoon lentäkentälle, kun vaihoimme konetta mennessämm kahdeksi viikoksi Irlantiin. Asuimme Galwayssa, mutta kävimme junalla Dublinissa, joka oli kiinnostava. Pariisin ajoimme kerran huhtikuussa, mutta sieltä muistan vain elämämme kalleimman kahvin eli en syttynyt. En edes ruokaan! Sen sijaan Zürichissä olen kuin kotonani, mutta ehdottomat suosikkini tällä kokemuksella ovat Salzburg ja Amberg sekä Lugano. Nyt kun voimme ajella omalla autolla Euroopassa suuntaamme kohti alppeja, emme aja mottoriteitä ja vältämme isoja kaupunkeja. En ole kovasti kaunpunki-ihminen, nytkin asun harjukaupungin saarella, mutta mieheni on tehnyt empiiristä tutkimusta, että minä hullaannun kaupunkeihin, joissa ei ole liian korkeaa rakennuskantaa, joissa voin hahmottaa tilan ja maastoerot ovat vahvat. Salzburg on tässä suhteess ihan täydellinen ja olimmekin siellä viime keväänä melkein viikon. Voisin muuttaa sinne!
VastaaPoistaKun saamme alpeista tarpeeksemme, palaamme galwayhin ja Dubliniin. Voisin muuten jatkaa tästä kirjan verran, mutta ikävystyisit;) Sillä pakkohan siellä Lontoossakin on käydä ja myös Sissinghurstissa ja sitten taas Amsterdam....
En kyllä ikävystyisi. :)
PoistaEi sinänsä kai ole mitään järkeä laittaa kaupunkeja järjestykseen ja jokaisella kaupungilla on kumminkin omat ihanat juttunsa. Ehkä voisi ajatella, että kaupungit on kun vaatteita. Jotkut on ihania ja kauniita ja hienoa designia, mutta eivät silti tunnu hyviltä kun ne pukee itselle päälle.
Tuo Pariisi oli niin suuri yllätys, koska en ole koskaan pitänyt itseäni Ranska-fanina ja odotukseni olivat mitättömät. Lähdinkin Pariisiin oikeastaan vaan sen takia, että tyttäreni pääsi Disneylandiin. Mutta tosiaan Pariisi vei niin mukanaan, tunnen sen vieläkin sisälläni. Suorastaan kauhistuttaa, että kun joskus menen sinne uudestaan, että jos lumous ei säilykään.
Noin muutoin minulle läheisin kaupunki on ollut Praha, joka jotenkin vastaa omaa mielen kartastoani jopa siinä määrin, että en ole siellä juuri tarvinnut edes karttaa, vaan jotenkin vaan kummasti mennyt oikeaan suuntaan. Prahassa on myös maailman ihanimmat metrokuulutukset, joita en koskaan väsy kuuntelemaan.
Kylläpäs taas alkaakin tehdä mieli matkalle. :)
Siitä on jo aikaa, kun kävin Lontoossa. Olin koko viikon ja ehdin näkemään vahakabinetista, eläintarhasta ja Cats-musikaalista lähtien kaikenlaista. Kaksikerroksiset bussit ja maanalainen tulivat tutuiksi. Ihmiset olivat ystävällisiä. Pariisi on vielä käymättä. Italiassa olen käynyt Milanossa. Seuraava kohde on Venetsia...
VastaaPoistaOi Venetsia. Sinne haluaisin ehdottomasti matkustaa. Pidän Italiasta kovasti, mutta siitä huolimatta se on minulle jotenkin vaikea maa. Italialaisten logiikka on hirveän kaukana omastani ja olen siellä usein ymmälläni. Ihan terveellistä kyllä sekin, että ei tiedä, miten asiat toimii ja joutuu pähkäilemään. :) Rooman Pietarin kirkko on kyllä paikka, johon ehdottomasti haluaisin uudestaan, koska siellä pyhyydentunne oli niin käsinkosketeltava.
PoistaVoi ihana reissu, Lontoon museot, olemme niitä tälläkin viikolla kaivanneet, kun esikoinen toivoi näkevänsä joskus dinon luurangon ym. Ja vau ihania kirjalöytöjä!
VastaaPoistaDinosaurusfanille Lontoon luonnonhistoriallinen on kyllä mitä mainion kohde. Toki siellä on paljon muutakin mielenkiintoista. 11 v. tyttäreni innostui kuvaamaan nisäkkäitä. Minä taas ihastuin Darwin-keskukseen.
PoistaOnpa ihanaa, että sait Lontoosta mainion kokemuksen! Museot siellä ovatkin ihan huikeita. Minulle Lontoo on se kaikkein rakkain matkakohde, mitä kuvitella voin. Meillä on kaupunkirakkaudet juuri päinvastoin: minulle Pariisi oli mukava ja kauniskin, mutta se jäi vieraaksi. Lontoossa taas olen aina ollut kuin kotonani ja nytkin poden sinne isoa turistin ikävää, mutta melkein kipeää tekee. On vähän hassuakin hurahtaa matkailumielessä johonkin kaupunkiin.
VastaaPoistaYleensä olen matkailijana aika tyytyväinen ja viihdyn melkein kaikkialla. :)
Aiempiin kommentteihin Italiasta pitää vielä sanoa, että kyllä siinä maassa logiikka toimii ihan omia polkujaan, mutta minulle maan jotkut osat ovat tuttuja ja rakkaita. Mieheni työskenteli kaksi vuotta postdocina Bolognassa ja silloin Keski- ja etenkin Pohjois-Italia tulivat melko tutuiksi. Nyt yli kahdeksan vuoden jälkeen olen alkanut potea kaipuuta Bolognaan, mutta haluaisin myös pohjoisen järviseudulle, jossa olen käynyt vain kerran.
P.S. Onnea siitä, että pystyit pitäytymään listassasi kirjakaupassa!
Näin ne kaupunkimieltymykset menee ristiin. En varmaan koskaan tule edes ymmärtämään, miksi hurmaannuin Pariisista niin paljon, mutta sellaistahan rakkaus on, ei sitä pidäkään täysin ymmärtää. Minulle Pariisi on ennenkaikkea taiteen ja erityisesti kirjallisuuden kaupunki. Niin monta kertaa olin lukenut, miten kirjoissa tyypit olivat Luxembourgin puistossa (erityisesti de Beauvoir ja Sartre) ja kun sitten itse olin tuolla puistossa, niin suorastaan vapisin kaikesta kiihtymyksestä ja tunteesta. Se oli melkein jonkinlaista pyhiinvaellusta.
PoistaSiinä mielessä olen samanlainen matkailija kuin sinäkin, että viihdyn kyllä yleensä melkein missä tahansa. Ei nyt ainakaan tulee mieleen, että missään olisi ollut erityisen ikävää.
Pohjois-Italiasta sen verran, että Lago Maggiorella oleva Isola Bella -niminen saari on aivan ihastuttava paikka. Jos siellä päin liikkuu, kannattaa pistäytyä.
Ihana postaus, ja voi miten hieno London Eye-kuva. <3 Minulle Lontoo on ylivoimaisesti se rakkain paikka, jonne palaan kerran toisensa jälkeen - toukokuussa taas seuraavan kerran katsomaan, miltä kevät kaupungissa tänä vuonna näyttää. <3 Lontoo on tuntunut ensimmäisestä kerrasta lähtien kodilta, toivon että se vielä joskus tässä elämässä sitä olisikin. Lontoossa olen myös vieraillut useammin kuin missään muualla, en enää ole kärryillä siitä montako reissua olen sinne tehnyt. Toistaiseksi alle 20 kuitenkin.
VastaaPoistaToinen valtavan tärkeä paikka minulle on Dublin, jossa olen käynyt kahdesti. Kumpikin kerta on sattumalta ollut sellainen, että olen ollut aika sairaana ennen matkaa (näitä MS-juttuja), ja kummankin matkan ansiosta Dublin on muodostunut sydämessäni sellaiseksi ihanaksi paikaksi, joka edustaa lohtua, iloa ja toipumista. Se onkin Lontoon jälkeen sydämessäni selvä kakkonen. <3
Pariisistakin pidän paljon. Se ei ole minulle Lontoon, Dublinin, tai edes Tukholman tai Rooman veroinen, mutta viime aikoina olen havainnut kaipaavani kaupunkiin kovasti. Maaliskuussa oli jo tarkoitus matkustaa sinne, mutta suunnitelmat muuttuivat minusta riippumattomista syistä ja Pariisi vaihtui toiseen kaupunkiin. Ehkäpä ensi vuonna on taas Ranskan vuoro... :)
Olet tehnyt mielenkiintoisia kirjaostoksia! Jään odottamaan arviotasi kirjoista.
Kiitos Sara. Lontoossa oli jo aika keväistä. Parhaimmillaan +12 astetta ja aurinkoa, krookukset täydessä kukassa. Olen käynyt tosiaan Lontoossa vain kahdesti ja tällä jälkimmäisellä kerralla pidin kyllä kaupungista enemmän. Mistä sitä tietää, jos olen Lontooseen hitaasti rakastuvaa sorttia. :) Ja kyllähän siellä on niin paljon kaikkea ihastuttavaa, erityisesti museot ja musikaalit.
PoistaSekin hyvä puoli Lontoossa on, että siellä ei koe olevansa turisti, vaan sulautuu joukkoon ja jotain suloisen hellyyttävää on brittien kuninkaallisten perinteiden vaalinnassa.
--- "de Beauvoir ja Sartre". Voisin matkustella taas molempien kirjoissa :D.
VastaaPoista