 |
| Tekstiilisouk Dubaissa (kuva: Omppu) |
Mitä tapahtuu, kun toisensa kohtaavat tietokonehakkerointi ja Alf Yeom, vuosisatoja vanha arabialainen romaani? Syntyy mestariteos, jos kirjoittaja on niin taitava ja briljantti kuin amerikkalainen G. Willow Wilson on.
"Näkymätön Alif" on nimeltä mainitsemattomaan arabimaahan sijoittuva pyörremyrsky, jonka silmässä kohtaavat asiat, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Alifin seurassa maailmani laajeni yli aiemmin tuntemieni rajojen ja loksahteli paikoilleen ihan uudella tavalla. Liekö sitten Murakamin vaikutusta, mutta olen viime aikoina ollut erityisen innostunut romaaneista, joissa on rinnakkaisia todellisuuksia, viittauksia kaiken kytkeytymisestä kaikkeen sekä periaatteessa yhteen sopimattomia elementtejä.
Yhdysvaltalainen, muslimiksi kääntynyt sarjakuvataiteilija, esseisti ja kirjailija G. Willow Wilson kertoo kotisivuillaan, että hän kyllästyi siihen, että eri yhteyksissä ja eri yleisöille hän saattoi puhua vain tietyistä asioista. Muslimeille hän puhui asioista, joita ei-muslimit eivät ymmärtäisi. Sarjakuvapiireissä pidetyt puheenvuorot taas olivat usein sellaisia, että ne olisivat herättäneet suurta ihmetystä ja jopa hyväksymättömyyttä muslimien keskuudessa. Myös kirjallisuuspiireissä puheenaiheet rajoittuvat tietynlaisiin topiikkeihin.
Toinen Wilsonia kiihdyttänyt seikka oli hänen havaintonsa siitä, että keskivertomediassa bloggaamista ja sosiaalista mediaa pidetään yleisesti poliittisesti vähäpätöisinä ja niiden merkitystä erityisesti ns. kolmannen maailman maissa vähätellään. Wilsonin tekemät havainnot synnyttivät vihan, jonka tuloksena syntyi 'Alif the Unseen'. Kotisivuillaan Wilson kirjoittaa: "And so was born the rage. Anger is not always bad. Hatred and malice are always bad, but sometimes anger is the pure and determined light that shows you the way forward—not unlike joy. "
*
'Alifin' genremäärittely on vaikeaa, mutta ihan hitokseen (sic) kiinnostavaa. Se on pata, jossa kiehuu sadut, seikkailuromaani, rakkaustarina, fantasiakertomus ja teknojännäri. Päätin sijoittaa sen luokkaan hakkeritrilleri mystisin islamilaisin maustein. 'Alifin' päähenkilö on Alif, joka tosin ei ole romaanihenkilön oikea nimi. Hän on parikymppinen huipputaitava hakkeri tai tarkemmin ilmaistuna haktivisti, arabimaailman miespuolinen Lisbet Salander, joka bittimaailmassa tarjoaa palvelujaan sananvapauden edistämiseksi. Alifin vihollinen on Käsi (the Hand), jonka pyrkimyksensä on taata nettisensuuri ja estää Valtion virallisesta totuudesta poikkeavien näkemysten ilmaiseminen.
Tietokoneiden kanssa Alif on nero, mutta rakkaus on koitua hänen turmiokseen. Hän on toivottomasti rakastunut ylhäiseen Intasariin, joka kuitenkaan ei vastaa hänen tunteisiinsa. Niin Alif saa päähänsä asentaa vakoiluohjelman Intasarin tietokoneelle, mutta hänen epäonnekseen Käsi pääsee asiasta selville ja pian koko turvallisuuspoliisi on Alifin kintereillä. Seikkailu alkaa ja lukijan on parasta varautua siihen, että Wilsonin luoma jännitys ja juonenkäänteet vievät mukanaan ja saavat haukkomaan henkeä ihastuksesta ja ihmetyksestä.
Alif pakenee vainoajiaan naapurissaan asuvan Dinan kanssa ja yhdessä he lähtevät etsimään Vikram the Vampire -nimistä hahmoa, koska hän vaikuttaa olevan ainoa, joka Alifia voisi auttaa. Matkallaan Alif ja Dina kohtaavat toinen toistaan kummallisempia hahmoja ja otuksia, joista osa on jättiläisenkokoisia ja osa taas pelkkiä varjoja, osa ihmisen ja eläimen välimuotoja ja osa muutoin vain ihastuttavan kummallisia. Yhdestä maailmasta avautuu kulkutie toiseen ja Alifin nettitaidoille on käyttöä myös henkimaailmassa. Varsin riemastuttava on esimerkiksi kuvaus, jossa Alif korjaa varjoksi kutsutun otuksen läppärin. Kun Alif ihmettelee, onko Tyhjäksi Alueeksi kutsutussa todellisuudessa myös nettiyhteys, hän saa seuraavan vastauksen: "Cousin, said the shadow, we've got WiFi."
'Alif' sisältää runsaasti huumoria, joka usein perustuu sille ajatuskululle, että olemme tottuneet pitämään tiettyjä asioita osana juuri meidän maailmaamme ja todellisuuttamme ja kun nämä samat asiat sitten esiintyvät aivan toisenlaisessa todellisuudessa ja yhteydessä lukija tuntee ihastuksensekaista hämmennystä. G. Willow Wilson rikkoo kutkuttavasti myös romaanihenkilöiden ja todellisten henkilöiden välisen rajan ottamalla kertomukseen mukaan amerikkalaisnaisen, josta käytetään pelkästään nimeä Käännynnäinen (Convert), jolla hän kaiketi viittaa itseensä ja omaan kääntymiseensä muslimiksi.
Pidin erityisesti ja aivan hillittömästi Wilsonin tavasta tuoda osaksi samaa maailmaa hakkerointi ja islamilainen tarinakokoelma Alf Yeom, jotka pintakatselmuksella vaikuttaisivat olevan kotoisin aivan eri maailmoista ja aikakausilta. Käsi uskoo Alf Yeomin paljastavan uudenlaisen tavan luoda koodikieltä. "He [the Hand] thought that since the book [Alf Yeom] can be understood as a symbol-set, there was an obvious application for computing. He thought, in other words, that he could use the Alf Yeom to create a totally new coding methodology, a sort of supercomputer built out of metaphor."
Vaikka 'Alif' on on äärimmäisen viihdyttävä, se nostaa esiin myös hyvinkin vakavia teemoja, kuten ennen kaikkea ilmaisu- ja sananvapauden. 'Alifia' lukiessani mieleeni tuli Pohjois-Korea, jonka kohdalla voisi puhua Jättikädestä, joka on lähes kokonaan sulkenut kansalaisiltaan pääsyn internettiin. Pohjois-korealainen nettisensuuri osoittaa omalta osaltaan, että internet tarjoaa todellisia kapinan ja vallankumouksen mahdollisuuksia. Se, että voimme kirjoittaa, mitä ajattelemme, on meille länsimaisille niin itsestäänselvyys, että harvoin tulemme sitä edes ajatelleeksi. Internetissä kuitenkin myös seuranta, niin salaliittoteorialta kuin se saattaakin kuulostaa, on arkipäivää. Ei liene sattumaa, että kun kirjoitin israelilaisen Boianjiun romaanista oli blogiini ilmestynyt liikennettä Israelista ja Yhdysvalloista. Osa siitä on varmasti ihan normigooglettamista, mutta veikkaanpa, että mainitsemalla Israelin muutuin osumaksi joissakin filttereissä.
*
Wilsonin romaani korostaa "näkymättömien" kansalaisten kapinan merkitystä. Kaikkea sitä julkisuudelta ja yhteiskunnalliselta valvonnalta piilossa tehtävää työtä, joka on välttämätöntä ja elintärkeää muutoksen aikaansaamiseksi. Tästä erinomainen esimerkki on arabikeväänä tunnettu liikehdintä, joka syntyi juuri Alifin kaltaisten nuorten ja vallitseviin elinolosuhteisiin tyytymättömien nuorten toiminnasta, jossa käytettiin apuna moderneja viestintävälineitä, kuten kännyköitä ja internetiä.
Wilson osoittaa, että jos ihmiset alkavat käyttää luovuuttaan ja energiaansa maailman epäkohtien parantamiseksi, sen seurauksena maailma todellakin voi muuttua. "If man's capacity for the fantastic took up as much of his imagination as his capacity for cruelty, the worlds, seen and unseen, might be very different." Nykyteknologia tarjoaa valtavia mahdollisuuksia yhteiskunnallisten muutosten käynnistämiseksi ja maantieteellisesti toisistaan kaukana olevien ihmisten yhteentuomiseksi. Mahdollisuudet ovat jatkuvasti tarjolla, tarvitaan vain tekijöitä, ja kuten Alif varmaan sanoisi, taito kirjoittaa nerokasta koodia.
*
'Alifin' myötä kiinnostuin G. Willow Wilsonista siinä määrin, että ryhdyin hänen seuraajakseen twitterissä, jossa hän on hyvin aktiivinen. Olisin halunnut tviitata hänelle ja kertoa, miten riemuissani olin 'Alifista'. En kuitenkaan rohjennut, joten tyydyin vain laittamaan ihastukseni 'Alif the Unseen' - keskusteluun. Ehkä se sieltäkin on osunut hänen silmiinsä. Ainakin tviittini sai hyvin nopeasti "top tweet"-statuksen. Miten se tapahtui, siitä minulla ei ole aavistustakaan.
Kommentit
Lähetä kommentti