Siirry pääsisältöön

The Daphnes - uusi mielenkiintoinen kirjallisuuspalkinto

Kuvituskuva by Omppu (Kuva ei liity mitenkään itse palkintoon)
Lueskellessani tänään postauksia Tumblr-sivustolla, törmäsin uuteen mielenkiintoiseen kirjallisuuspalkintoon nimeltä The Daphnes. Yleensähän kirjallisuuspalkinnot noudattavat kaavaa, jossa palkitaan edellisen/kuluvan vuoden parhaita teoksia. The Daphnes-palkinto taas annetaan teokselle, joka on kirjoitettu 50 vuotta sitten eli nyt ovat etsinnässä vuonna 1963 julkaistut teokset.

Pidän palkinnon ideaa erittäin mielenkiintoisena, koska useinhan vasta aika näyttää, miten suosittu teoksesta tulee ja onko kyseessä teos, joka tulee säilymään ihmisten mielissä ja joka löytää yhä uusia lukijasukupolvia.

Palkinnon takana olevat tahot ottavat parhaillaan vastaan ehdotuksia vuoden 1963 teoksista. 

Tällä hetkellä fiktio-listalta löytyvät seuraavat teokset:

Hopscotch by Julio Cortazar
Girls of Slender Means by Muriel Spark
The Bell Jar by Sylvia Plath
Cat's Cradle by Kurt Vonnegut
The Man Who Fell to Earth by Walter Tevis
V by Thomas Pynchon
Frost by Thomas Bernhard

The Group by Mary McCarthy
The Grifters by Jim Thompson
The Clown by Heinrich Boll
Iron Earth, Copper Sky by Yasar Kemal
Passport to Eternity by JG Ballard
Golden Fruits by Nathalie Sarraute
Divided Heaven by Christa Wolf
Ice Palace by Tarjei Vesaas
Who Are You? by Anna Kavan
Dreambook for Our Time by Tadeusz Konwicki
City of Night by John Rechy
The Spy Who Came In From the Cold by John le Carre
The Unicorn by Iris Murdoch


Kun tarkastelen tuota listaa, osuu silmiin montakin mielenkiintoista teosta, joista osan olemassaoloa en ole edes aktiivisesti muistanut ja osa taas on minulle aivan tuntemattomia.  

Lyhyestä artikkelista ei valitettavasti aivan käynyt ilmi, miten valintaprosessi etenee, mutta eiköhän tästä tule lisätietoa jossakin vaiheessa. Ideaa olisi kiinnostavaa soveltaa myös suomalaiseen kirjallisuuteen.

The Daphnes -palkinnosta voit lukea tästä.  


Kommentit

  1. Minustakin on hyvä juttu, että myös vanhempaa kirjallisuutta palkitaan. Hienot kirjat kestävät aikaa, ja joitakin aletaan arvostaa vasta vuosien päästä. Suomalaisista palkinnoista tiedän Lasten Kirjapöllö -palkinnon, jossa on samantapainen idea. Siinä palkitaan yli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt lastenkirja, jota pidetään edelleen merkittävänä. Noista listan kirjoista ainakin tuon le Carren olen joskus lukenut, tosin hieman on hämärät mielikuvat kirjasta. :) Hyvä linkkivinkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan piristävää, että palkitaan eri kriteereillä kuin yleensä. Kiitos infosta Lasten Kirjapöllö -palkinnon suhteen.

      Poista
  2. Oi onpa mielenkiintoinen ja erilainen idea kirjallisuuspalkinnolle! Tällainen palkinto on mielestäni hyvin tervetullut. En ole lukenut listalta kuin Sylvia Plathin The Bell Jarin vuosia sitten, mutta se on jäänyt mieleen hyvin vaikuttavana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on tuo The Bell Jar ollut kirjahyllyssä vuosia, mutta en ole saanut siihen tartuttua. Tiedä mikä siinä on, kun kyllä voin lukea Plathin runoja, mutta tuo romaani ahdistaa jo etukäteen.

      Poista
  3. Onpa mielenkiintoinen idea, hauska löytö! Mitäköhän suomalaisia kirjoja tuolta vuodelta löytyisi...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kanssa suomalaisia vuoden 1963 teoksia. Ensimmäisenä tuli mieleen Veijo Meri ja kas vain Peiliin piirretty nainen on vuodelta 1963. Toisena ajattelin Marja-Liisa Vartiota, mutta häneltä ei ilmestynyt mitään juuri tuona vuonna. Tunteet ilmestyi vuotta aiemmin.

      Poista
  4. Minulle näistä ovat tuttuja vain Plath, Vonnegut ja Böll. Tosin Böll vain kirjailijana, jolta olen lukenut monta suomennettua, mutta en listalla mainittua: Niin paljon nimi ei suomennoksessa muutu;)

    VastaaPoista
  5. PS. Siis Bölliltä Katharina Blumin menetetty maine, Nainen ryhmäkuvassa, Suojaverkko ja Enkeli oli vaiti. Böll on niin kiinnostava...

    VastaaPoista
  6. Mulle taas saksalaiset kirjailijat on jotenkin hankalia. Tosin nyt juuri parhaillaan luen nykysaksalaista kirjallisuutta: Anna Katharina Hahnia, jonka romaani onkin kiinnostava tapaus. Bloggaan siitä lähiaikoina.

    Listalta olen lukenut Plathia, Sparkia, Vonnegutia, Bölliä, Kemalia, Ballardia (vai olenko?), le Carrea, Murdochia, Sarrautea ja Wolfia. Pynchon ja Vesaas ovat tuttuja muuten, mutta en muistaakseni ole lukenut heiltä mitään tai ehkä Vesaasilta olen, ihan varmasti en muista.

    VastaaPoista
  7. Minunkin mielestäni erittäin mielenkiintoinen ja tervetullut palkinto. Seurailen sivuja varmasti tiuhaan. Itse olen lukenut listalta vain romaanit Lasikellon alla ja City of Night, mutta ne eivät hirveästi vakuuttaneet. Antaisin ääneni varmaankin Jim Thompsonille, jos olisin lukenut The Griftersin. Hänen muut romaaninsa ainakin ovat todella vaikuttavia (ja ehkä vähän ahdistaviakin) kuvauksia rikollisten maailmasta ja usein juuri rikollisten näkökulmasta (esim. The Killer Inside Me tehtiin muutama vuosi sitten elokuvaksi). Hieman harmittaa, että Thompson on jäänyt unohduksiin ja ainoastaan Raymond Chandlerit sun muut muistetaan. Nykypäivän dekkarien lukijat varmasti pitäisivät Thompsonistakin, vaikka ne eivät varsinaisesti olekaan dekkareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvi kiitos kommentistasi, joka tuo mainiosti esiin sen, että tämänkaltainen kirjallisuuspalkinto on tarpeellinen. On kuitenkin ainakin jossakin määrin mielivaltaista, mitkä teokset jäävät elämään ja mitkä hiipuvat pois, kuten esimerkkisi Chandlerista ja Thompsonista osoittaa. Itse esimerkiksi en jälkimmäistä tunne ollenkaan.

      Poista
  8. Onpas mielenkiintoista ja ehdottomasti hieno idea palkita vanhaakin kirjallisuutta. Oikea kunnianosoitus kirjallisuuden pitkälle iälle - eivät kaikki kirjat ole. ns kertakäyttökamaa, jotka pitää lukea tuoreeltaan tai ei lainkaan. Kiehtova listaus, josta löytyy muutama kirja joka on omallakin lukulistalla.

    Minua tosin naurattaa tuon sivuston nimi, näin vapaasti käännettyä "kirjalutka" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tulkitsin tuon nimen lutkamarssin hengessä. :)

      Itse asiassa, kun nyt ajattelen, niin tällainen palkinto on tärkeä siinäkin mielessä, että kirjojen elinkaari on kovasti lyhentynyt.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän