Siirry pääsisältöön

Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu

Tarjolla: kiinalainen laulu tulipunaisesta kukasta eli sovinistikusipään eli "kukkia tallaavan munkin" seikkailuja. Tyypin nimi on Chen Zhong. Hän on pari vuotta alle kolmekymppinen häntähessu, joka harrastaa naisten perseiden tuijottamista, bordelleissa käyntiä sekä vaimonsa pettämistä. Lisäksi Chen Zhong on holtiton rahankäyttäjä. Omat ja firman rahat menevät vähän turhankin usein sekaisin. Kaiken kaikkiaan seksuaalinautintohakuinen pinnallinen jätkä, joka ei teoksen kuluessa kehity paljoa mihinkään.

Murong Xuecunin Unohda minut tänä yönä, Chengdu (UMTYC) on hauska kirja, jos tykkää maskuliiniperseilystä. Minä en tykkää, joten minulle se oli blääh blääh blääh ja luin sen loppuun vain noustakseni Kurjen siiville. Oli kyllä aika vaatimaton lentoonlähtö, mutta ilmassa ollaan!

Xuecunin romaanissa parasta on itse teoksen ulkopuoliset asiat, jotka ovat myös se syy, miksi kirjasta alunperin kiinnostuin. Teoksen kääntäjä Rauno Suonio - jolle kaikki kunnia siitä, että hän on suomentanut teoksen kiinasta ilman välikieltä - kertoo alkusanoissa, että UMTYC julkaistiin alunperin sosiaalisessa mediassa. Suosion myötä teoksesta tehtiin myös paperiversio. Kiinalainen sensuuri ei ole ollut erityisemmin innostunut Xuecunin tavasta kuvata kiinalaista todellisuutta ja kirjailija onkin joutunut useasti sensuurin kohteeksi. UMTYCin kannalta onnekasta on, että sitä kirjoittaessaan Xuecun oli vielä siinä määrin tuntematon kirjailija, että hän sai kirjoittaa rauhassa sensuurilta.

Vuonna 2010 Xuecun jopa sai kiinalaisen kirjallisuuspalkinnon, mutta hänen ei annettu esittää palkintopuhettaan, jossa hän kuvaa kiinalaista kirjoittamista "kastroiduksi" ja nimittää itseään "proaktiiviseksi eunukiksi."

Edellä mainittua taustaa vasten aloitin Xuecunin romaanin varsin innostuneena, mutta pettymys iski kimppuun nopeasti. Ymmärrän toki, että kiinalaisessa kontekstissä tämä romaani näyttäytyy aivan erilaisena kuin mitä se on suomalaiselle lukijalle. Itse ongelma ei silti poistu. Sovinismi on sovinismia missä maassa sitä sitten harrastetaankin ja en jaksanut innostua Chen Zhongin holtittomasta elämästä ja naisten esineellistämisestä. Tosin teos kyllä sisältää ihan hauskaa työpaikkajuonittelua ja miesten välistä matalamielistä mittelyä kukkulan kuninkaan paikasta. Saattanee muutama muukin ansio löytyä, mutta jos päähenkilö on  niin vastenmielinen kuin Chen Zhong, eivät ne paljoa lohduta.

Vähän teoksen puolivälin jälkeen Chen Zhong toteaa itsestään:

Minusta on alkanut tuntua siltä, että olen muuttumassa inhottavaksi ihmiseksi.

Tähän oli pakko vastata Chen Zhongia viattomasti silmiin tuijottaen: Niin kuule minustakin.

Tunnelma tihenee teoksen loppua kohtia, kun Chen saa asiansa yhä enemmän solmuun. En silti osaa sääliä häntä yhtään. Päinvastoin tekee mieli lällättää jotain typerää. Tämä on tietysti kohtuutonta, sillä ei se koskaan ole helppoa huomata, että ystävyys on vaan paskapuhetta ja todellista väliä on vain rahalla. Ja rakkaus, sekään ei osoittaudu sellaiseksi leikkikaluksi kuin minä Chen on sitä pitänyt. Havainto, joka syö miestä, vaikka mies olisi kuin Chen Zhong.

UMTYC kritisoi nautinnolle rakentuvaa kiinalaista urbaanielämää. Tähän kritiikkiin olisin kaivannut vähän monipuolisempaa esitystapaa. Eniten nautin muutamista Xuecunin ilmaisuista, joissa yhdistyvät keskikorkea banaali ja leikkisä ote elämään, kuten esimerkiksi seuraavissa lauseissa, joita voisi nimittää vaikkapa Chenin aforismeiksi:

Jos haluat löytää hetken hurmion, etsi se käsiisi.

Elämä on pelkkä hautausmaalla järjestettävä juhla-ateria.

Voi tätä ihmiselämää: aina pitää olla toivoa, muuten emme ehkä jaksaisi jatkaa.


Kielellisesti teos on tosiaan paikoin varsin hauska. Opin mm., että kun kiinalainen on vihainen toiselle kiinalaiselle hän uhkaa nussia tämän äitiä ja jos menee pahasti aggression puolelle niin hän uhkaa nussia puhekumppanin koko suvun. Kielellisesti äitejä nussitaankin tässä teoksessa varin urakalla.

On varmasti lukijoita, joihin tämä tarina iskee. En kuulu heidän joukkoonsa, mutta suosittelen tekemään johtopäätökset vasta Xuecunin tarinaan tutustumisen jälkeen. Minä lähden nyt etsimään hetken hurmiota ihan jostain muusta teoksesta.



Murong Xuecun: Unohda minut tänä yönä, Chengdu (2015)
362 sivua
Kiinankielinen alkuteos: Chéngdu, jinyè ging jiang wo yiwàng (2003)
Suomentanut: Rauno Sainio
Kustantaja: Basam Books


Kommentit

  1. Lainasin kirjan myöskin tuota haastetta silmällä pitäen. Katsotaan, innostunko lukemaan, välillä jopa hauskaa lukea tekstiäsi kirjasta... ja sittenhän kirja vasta alkaakin kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh-heh. Tosiasiassa ei tämä kirjallisesti ole ihan niin huono ollenkaan kuin mitä minun lukemanani. Ei nyt vaan iskenyt tässä kirjassa mikään puoli ja olisin voinut monta kertaa vetää Chen Zhongia turpaan. Mikä idiootti. Jos ei olisi ollut haastekirja, niin olisin suosiolla heittänyt mäkeen. Kiitos Mari.

      Poista
  2. Palaan tähän myöhemmin. Päätin tutustua tähän kirjaan.

    VastaaPoista
  3. HAHA, Omppu, mainio teksti!

    tidätkö, minä voisin jopa tarttua tähän kirjaan, koska pidän miesten kirjoittamia sovinistisuuksia eräänlaisena ekskursiona heidän pääkoppaansa. Tässä tulee mieleen esimerkiksi Franzenin Purity, jossa on haistettavissa 'piirteitä sinnepäin'... Noudatan siis tietynlaista 'Pidä ystävät lähellä mutta sovnistit vielä lähempänä'- tyyliin :)

    Kiitos Omppu päivän piristyksestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JAA-HAS. Pitääkin ruveta haukkumaan kirjoja, niin ne herättää enempi mielenkiintoa :) No joo mutta, tämä teos ei ollut ollenkaan mulle ja luovutan sulle mielelläni kaikki sovinistit. Paitsi että: Houellebecqin kanssa on treffit tiedossa, jos nyt päätän ilmestyä paikalle. On vielä mietinnässä. :)

      Poista
  4. Aika kamala, meinasi kalsarit revetä tätä lukiessani :D "Maskuliiniperseily" (mikä mainio termi!) ei yleensä innosta, mutta jostain syystä tämä alkoi nyt kiinnostaa. Siis tietenkin ihan vain kurjen siipien takia ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin Brutukseni. Tervemenoa Chengduun Chen Zhongin seuraan. :) Mitäpä sitä ei tekisi kurjen siipien vuoksi :) :) :) Ja tästäkin kyllä kiinnostaa kovasti näkemyksesi. Tämä kun voisi olla hyvin hauska, mutta minkäs teet, kun ei jaksanut naurattaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post