Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta

Iida Rauman Seksistä ja matematiikasta oli minulle yksi suomalaisen kirjasyksyn odotetuimpia teoksia. Jonottelin sitä sinnikkäästi kirjastosta ja niin kävi, että vuosi ehti vaihtua ennen kuin pääsin tätä teosta lukemaan. Odottavan aika oli pitkä, mutta odotus palkittiin ruhtinaallisesti.

Seksistä ja matematiikasta kertoo paitsi teoksen otsikossa mainituista asioista myös mm. lajien synnystä ja kuolemasta, ympäristökatastrofeista, kehitysvammaisuudesta, ei-binäärisestä sukupuolisuudesta, romanttisten tarinoiden olemuksesta sekä ihmis- ja sisaruussuhteista. Kaiken kaikkiaan teoksen hyllyt notkuvat tavaraa - kapitalismi porskuttaa ja ihminen jos toinenkin voi siinä määrin kehnosti, että oman elämän päättäminen alkaa näyttää houkuttavalta vaihtoehdolta. Rauma osoittaa, miten itsensä muun luomakunnan herraksi ja rouvaksi nostava ihminen voi säilyttää harhakuvitelmansa omasta suuruudestaan vain peittämällä tyhjyytensä kiireeseen ja alati yhä kiihkeämmäksi käyvään kuluttamiseen.

... meillä ei ole ulospääsyä siitä, että olemme kompromisseja ja kaikuja, surkastumia ja omituisia refleksejä ja parasta ennen -päivämääränsä ohittaneita sopeumia ...

Iida Raumalla on intoa ja virtaa sanoa paljon. Halua kiinnittää lukijan huomio siihen, miten monella tapaa maailmamme on pielessä ja suorastaan epätoivoisessa tilanteessa. Tässä suhteessa Seksistä ja matematiikasta lähenee Alexandra Salmelan Antisankaria, vaikka ne esitystapansa osalta ovatkin hyvin kaukana toisistaan. Jotain ihastuttavan luokseenvetävää on siinä, että nuori kirjailija jaksaa lapioida maailmamme paskaa sillä innolla, millä sekä Rauma että Salmela tekevät.

Seksistä ja matematiikasta -romaanin päähenkilö on Erika (paitsi ehkä sittenkin Annukka, ellei kuitenkin Tuovi) - armottoman lahjakas matemaatikko, "enemmän taskulaskin kuin tyttö." Rauman menuetissa matematiikka ja ruumillisuus askeltavat vaihtoaskelin. Rauma nostaa esiin naisruumiillisuuden vaietumpia puolia. Premenstruaaliset kivut, kuukautiset, masturbaatio, hiivatulehdus, sietämättömän kova pissahätä ja sukuelinherpes ovat kaupunkeja Erikan ruumiskartalla ja niiden yllä palaa kirkas hälytysvalo. Niitä vasten asettuu henkinen maailma matematiikan tarjoamine pakopaikkoineen. Luonnollisten lukujen välistä löytyy loputtomasti muita lukuja. Ääretön jatkumo, joka huimaa.

Seksistä ja matematiikasta tarraa reipppaa otteella juuri tällä hetkellä somessa vellovaan raiskauskeskusteluun. Heti teoksen alussa Berliinissä asuvan Erikan suomalaiskollega Tom yrittää raiskata Erikan, joka loukkaantuu vakavasti niin fyysisesti kuin henkisestikin Tomin käydessä hänen kimppuunsa. Tästä saa alkunsa myös Tomin vaino Erikaa kohtaan. Päästäkseen Tomista eroon Erika päättää muuttaa takaisin Suomeen. Se on paniikkiratkaisu, joka ei ratkaise mitään.

Raiskausyritys avaa oven, jonka takaa pöllähtävät esiin Erikan lapsuusmuistot. Suuri lahjakkuus on suurta kipua, joka jo pienenä eristi Erikan ikätovereistaan. Matematiikka on kaunis kapseli. Vankila, jonka erityssellissä Erika elää erossa niin muista kuin itsestäänkin.

Hän tunsi muuttuneensa kuoreksi täynnä vavahtelevia aineksia, pelkoa, rytmihäiriöitä ja hikeä, ikään kuin hän olisi kadottanut jonkin olennaisen rakenteen, jonka resonointi loi sinänsä hajanaisten elintoimintojen keskelle kokemuksen yhtenäisestä minuudesta [...] hän oli ohut, jotenkin vailla sielua ...

Kun on lahjakas jossain, on se jostain muusta pois. Kun on superlahjakas jossain, on se superpois jostain muusta. Tunnelma tihenee, kun Erika alkaa saada postia Saksasta. Tyhjiä kirjearkkeja, joiden lähettäjääkään ei ole mainittu, mutta jonka Erika hyvin tietää.

Erikan elämän kuvaus on monellakin tapaa kiinnostavaa, mutta siitä huolimatta alan parin sadan sivun jälkeen tuntea hienoista puutumusta. Kuin taivaan lahja astuu kirjaan juuri tuossa vaiheessa Tuovi. Tähän entiseen biologian opiskelijaan, nykyiseen kirjastovirkailijaan, vegaaniin ja maailman tilasta huolta kantavaan ihmiseen ihastun suuresti. Tunnen suurta halua päästä halaamaan Tuovia ja minusta tuntuu, että jos joku maailman pelastaa, niin se on juuri Tuovin kaltaisten ihmisten joukko. Ne, jotka ottavat ympäristömme tosissaan ja käyttävät vähät rahansa luonnonmukaisiin elintarvikkeisiin, jotta pallomme jaksaisi edes hetken kauemmin älytöntä kuluttamistamme.

Siinä missä Erika on jähmeä ja suorastaan kylmä, matematiikan mahtavissa saleissa kulkeva nero, on Tuovi maanläheinen kädet taikinassa -nuorukainen, joka herättää oitis hoivaviettini. Tämän lisäksi Tuovi on transmies - asia, joka teoksessa otetaan yhtä lailla normijuttuna kuin vaikkapa iltateen juonti. Tuovin transsukupuolisuuden kuvaus ottaa teoksessa melkeinpä utooppisen luonteen. Ollapa maailmamme sellainen, jossa sukupuolet olisivat vapautuneet binäärirakenteistaan. Rauma ei muutoinkaan kiinnitä huomiota toisistaan seksuaalisesti kiinnostuvien ihmisten sukupuoliin. On kyse isommasta jutusta kuin ensi alkuun saattaa näyttää. On kyse tilanteesta, jossa heteronormatiivinen valtajärjestelmä on purettu. Tekisi mieli laittaa caps lock -päälle, sillä nyt puhutaan todella suuresta ja tärkeästä asiasta.

Erikan ja Tuovin välissä on Annukka, jonka kumpikin heistä tuntee. Annukka, josta tuli nuoren Erikan ensimmäinen ystävä. Itse asiassa minäkin taidan tuntea pari Annukkaa. He ovat muualta Suomesta Helsinkiin muuttaneita murretta puhuvia naisia, joiden korostetun feminiinen ulkonäkö peilaa naisiin liitettyjä stereotypioita ja synnyttää mielenkiintoisen ja tervetulleen ristiriidan, kun he avaavat suunsa ja osoittavat ajattelunsa syvyyden ja laajuuden. Näin Rauma purkaa ajatteluketjun, jossa ulkonäölliseen (yli)feminiinisyyteen liitetään tyhjäpäisyys.

Annukka on välittäjähahmo. Mytologian lautturi, joka yhdistää erilaiset maailmat ja ihmiset. Annukassa yhdistyvät maalaisjärki, looginen äly ja käytännöllisyys. Hän haastaa naisille asetetut roolit ja sukupuolten väliset rajat. Jos tyttö ja poika näyttävät ihan samalta, kumpi heistä on tyttö ja kumpi poika? Miksi tällä asialla pitäisi ylipäätään olla merkitystä? Sukupuoli ei Rauman teoksessa ole jotakin, jonka ihminen saa syntyessään, vaan se luodaan tekojen ja toiston avulla joka päivä uudestaan.

Rauma ottaa esiin isoja ja perimmäisiä ihmisen olemassaoloon liittyviä kysymyksiä. Voisi ajatella, että tästä johtuen Seksistä ja matematiikasta olisi raskasta luettavaa. Näin ei kuitenkaan ole, sillä raskaatkin ihmisenä olemisen aiheet on usein kirjoitettu kuin höyhenellä. Se, kuka antaa itseensä osua, värähtää. Joku toinen ei välttämättä edes huomaa. Rauma osoittaa miten turvallisuuden tunne määrittyy elämää kohtaan tunnetun luottamuksen kautta. Lohdutamme itseämme uskomalla, että jotakin ei tapahdu, vaikka tiedämme, että jonain päivänä kaikesta huolimatta voi tapahtua mitä tahansa.

Erika kulkee teoksen aikana henkisesti pitkän ja uuvuttavan matkan ja yksi käännekohdista on, kun hän alkaa epäillä, että hänellä ei kenties ole sellaista inhimillistä tietoisuutta, jonka olemassaolosta hän kykenisi muut vakuuttamaan. Ehkä Erikaa ei edes ole. Ehkä hän on matemaattisten kaavojen kimppu, ohjelmoitu robotti, jolla on kyky tuntea ihmisen kipua. Ehkä raja ihmisen ja koneen välillä on niin epäselvä, että ennen pitkää tulee hetki, jolloin sitä ei enää voi erottaa.

Ruumis on maailmassa rajallisena ja monet siihen liittyvät tabut ovat ylikulttuurisia. Rajoilla käyskentelevät vartijat, jotka Rauman romaanissa ottavat kulttuuristen  myyttien tapaan myös konkreettisten koirien muodon. Erikan lapsuudenkodissa koiria on paljon ja kun Erika lähtee synkin ajatuksin jäälle kävelemään, on sielläkin vastassa koira, joka vartioi elämän ja kuoleman tullipistettä.

Tyylillisesti Seksistä ja matematiikasta on maagisilla elementeillä maustettua realismia, jonka yhtä vanaa pitkin kulkee jännityskertomus. Maagisen tason tarkoituksena ei kuitenkaan ole varsinaisesti viitata yliluonnolliseen tai arkijärjen ylittävään sinänsä, vaan haastaa näkemys, jonka mukaan kaikki olisi selitettävissä järjellä, päättelyllä ja logiikalla. Kummallisen tuntuisia, selittämättömiksi jääviä asioita tapahtuu. Todellisuuksia on enemmän kuin mitä silmällä näkee ja korvalla kuulee. Rauma on kirjoittanut hivelevän monitasoisen romaanin, jota voi tarkastella useista eri näkökulmista, johon voi upota ja jota lukiessaan voi kuulla koirien rajahaukun.

Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (2015)

474 sivua

Kustantaja: Gummerus

Muissa blogeissa: 

Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Täysien sivujen nautinto, Kirjamuistikirja, Opus eka