Siirry pääsisältöön

April is for Africa

Täten julistan, että huhtikuu on blogissani virallinen afrikkalaisen kirjallisuuden kuukausi. Ai virallinen? No jaa, ei nyt niin kovin virallinen, mutta tuntui mukavalta kirjoittaa virallinen ... jotenkin ..... viralliselta ja virkanaismaiselta.

Olen menossa huhtikuun lopussa Pukinmäen kirjaston Afrikka-iltaan puhumaan nigerialaisesta kirjallisuudesta. Hups! Jos tarkkoja ollaan, niin huhtikuu on itse asiassa blogini Nigeria-kuukausi. Ei kuitenkaan kuulostaisi kovin sointuvalta sanoa April is for Nigeria, enkä suuremmin innostu myöskään ilmaisusta Nigerialainen huhtikuu, joten etenen tunnuksella April is for Africa. Tykkään erityisesti for-preposition herättämistä mielikuvista, joita suomen kielelle ei sellaisinaan voi kääntää - ainakaan kuulostamatta kömpelöltä.

Olen varannut lukulautaselle seuraavat omasta kirjastostani löytyvät teokset:





Seuraavaksi haluan tunnustaa, koska tunnustaminen on trendikästä tai oli ainakin 300-luvulla, jolloin Augustinus kirjoitti Tunnustuksensa. Tunnustan siis,  että otin varaslähdön ja luin Lola Shoneyinin romaanin The Secret Lives of Baba Segi's Wives jo maaliskuussa  Tällä hetkellä luen Adichien Kotiinpalaajia. Lukuunottamatta Adichien pientä kirjasta We should all be feminists olen lukenut Adichielta kaiken hänen kirjoittamansa englanniksi ja nyt toisella lukukerralla luen häntä ensimmäistä kertaa suomeksi. Sekin on vähän jännää.

Chinua Acheben Kaikki hajoaa olen niin ikään lukenut vuosia sitten englanniksi, mutta haluan lukea sen nyt vielä uudestaan suomeksi, koska se on teos, johon afrikkalaiset kirjailijat - Adichie mukaanlukien - usein viittaavat. Chika Unigwen romaani On Black Sisters Street edustaa vähän eri tyyppistä afrikkalaista kirjallisuutta, sillä se kertoo afrikkalaisista naisista punaisten lyhtyjen kaduilla. Saattaa tosin olla, että kyseisille seuduille en huhtikuun aikana ehdi, sillä myös muutama ei-nigerialainen teos - muuan Ferrante etunenässä - kuumottaa lukulautasellani ja huhtikuun lopussa myös BAR Finland saa uuden asiakkaan.

Tämä on suunnitelma. Tykkään suunnitelmista mm. seuraavista syistä:

Suunnitelman sijamuoto on potentiaali.
Suunnitelma kätkee sisäänsä mahdollisen maailman.
Tulee hyvä mieli, kun pysyy suunnitelmassa.
Tulee valtavan hyvä mieli, kun poikkeaa suunnitelmasta.


Rantaudun tästä nyt Lagosin meluisille kaduille.

Kommentit

  1. Hauska postaus ja hyvä idea! Minä tykkään lukea Afrikkaan sijoittuvia kirjoja, mutta harvinaisen vähän niitä tulee tällä hetkellä luettua. Adichielta olen itse lukenyt muut paitsi Puolikas keltaista aurinkoa on omassa hyllyssä vielä lukematta. Kaikki hajoaa voisi pompsahtaa minunkin lukulistalleni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla taas toi Puolikas keltaista aurinkoa oli eka Adichie. Ostin sen aikoinaan kannen perusteella. Silloin kukaan ei vielä puhunut Adichiesta Suomessa ja häntä ei ollut vielä käännetykään. Luin sen tosi nopeasti, kun olin enterorokossa ja en pystynyt syömään, juomaan enkä puhumaan, mutta lukemaan sentään pystyin. :)

      Acheben kirjan luin versiona, jossa oli kamalan pientä tekstiä ja kirjaa ei saanut kunnolla auki. Nyt on paremmat ulkoiset olosuhteet. :) Kiitos Katri kommentista ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Odotan mielenkiinnolla tuon varaslähtökirjan esittelyäsi :) Samoin kuin toiselle kierroksellesi päässyt Kaikki hajoaa -kirjaa, jonka luin viime vuonna (?). Siitä kirjasta muuten jäi hyvin voimakas ja vahva jälkitunne, vieläkin oikein jalat meinaa lyödä lattiaan kun siinä oli niin aistikasta kuvailua. On muuten kirja, jonka voisi lukea uudestaankin, en varmasti ymmärtänyt sitä täysin yhdellä lukemalla.
    Ja puheestasi kuvaat varmaan jonkin youtube-tallennuksen meille, jotka eivät pääse paikalle ? :)
    Mukavaa huhtikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nyt vähän ruuhkaa bloggausten kanssa. Tätä tilannetta ei aiemmin tänä vuonna juuri ole ollutkaan, että on useampi kirja luettuna, mutta bloggaukset ovat kesken. Odotan varmaan jotain ylimaallisen suurta inspiraatiota. :)

      Kiinnostavaa kuulla, että Achebe oli sinulle hyvä kokemus. Itse en siitä eka kerralla oikein saanut irti tai luin huonoon aikaan tai olin muuten vaan laiska. :)

      Kyllä nyt ainakin kymppiuutisten loppukevennykseen pääsy on tavoitteena. :) :) :)

      Kiitos samoin ja kiitos kommentista!

      Poista
  3. Voi että sinä olet! Ihana! Tunnustaminen on trendikästä, joo :) Ja suunnitelmat ovat kivoja juuri kaiken tuon takia :) Kiitos, sait aikaan monta hymyä :)

    Toivotan antoisaa afrikkalaisen kirjallisuuden kuukautta! Ja oi, voisinpa olla kärpäsenä katossa tuossa illassa josta puhut. Tai minä otuksena vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen suuresti ilahtunut kuullessani, että hymyilit lukiessasi. Olen otettu. Eikös muuten ole hieno sanonta tuo "olla otettu"? Mistäköhän se alunperin juontaa juurensa? Apua, olen selvästi ihan liian väsynyt. Nyt aloin miettiä juontavia juuria. Ajattele nyt joku A2 ilta, jota juontaa juuret.

      Työviikko on näemmä vaatinut veronsa. Kiitos toivotuksista ja hyvää aprillipäivän iltaa ja alkanutta huhtikuuta (tuota kuukausista mokomaa)!

      Poista
  4. Tykkäsin erityisesti tuosta Acheben kirjasta, luin sen joskus viime vai toissa vuonna? Ja mukava idea heittäytyä Afrikan vietäväksi, Puksun kirjastoa on joka päivä ikävä, asuttiin sen vieressä Helsinki-vuosina, ja lapset tykkäsivät kirjaston lautapeleistä (silloin elettiin tosiaan vielä lautapeliaikaa). Milloin tuo tapahtuma on? Onko yksi päivä vai pidempi aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Acheben kirjasta muistikuva, että se oli aika vaikea. No, katsotaan, mikä on tunnelma toista kertaa lukiessa. Nyt huhtikuussa tosiaan Afrikka vieköön ja soikoon ja siihen päälle Ferrante.

      Puksun tapahtuma on 28.4 ja ihan vaan pieni iltapahtuma, ei mitään isompaa festivaalia. Kiitos Mari ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  5. Minäkin haluan tunnustaa: Kaikki ovat kilvan kehuneet Morrisonia ja olin aivan varma, että pitäisin hänen kirjoistaan, mutta en jaksanut alkua pidemmäle. Sama juttu Alice Munron kanssa...Sain muutama vuosi sitten blogiystäävltä lahjaksi Adichien Purppuranpunainen Hibiskus ja olen ehdottomasti päättänyt menetää Adichie-neitsyyteni!

    (Tiedäthän missä minä olen...Loistava ystäväni odottaa minua ja kohta on tlao täynnä nuoriamme ja heidän koiriaan. Yleensä ihan hihkun tässä kohtaa, mutta nyt odotan yötä kirjan kanssa. Pelkään, että saan kirjasta kirjoiutsjumin, sillä jos teos on sieluni vieäv, voin joutua tuohon ahdistavaan tilaan. Siihen auttaa vain aika...Aika hautoo tekstin valmiiksi.)

    Sinä Lagosin meluisilla kaduilla, minä Napolin pölyisillä kujilla.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena tunnustuksestasi. En usko, että et pitäisi Morrisonista. Kenties kokeilit jotain teosta, josta et innostunut, mutta esim. tämä Morrisonin uusin Luoja lasta auttakoon on juuri sellainen teos, josta suorastaan näen silmissäni sinun innostuvan. Älä nyt sitä kuitenkaan lue, koska sitten joutuisit perumaan tunnustuksesi.

      Siis mitä? Etkö olet lukenut Adichieta? Olen tyrmistynyt. :)

      Olen tosiaan vielä Lagosissa, mutta lentoliput Napoliin on jo ostettu. Ei tässä kauaa mene kun lähden lentokentälle päin - hyvissä ajoin, sillä täällä päin on villi liikenne.

      Hyvää viikonloppua!

      Poista
  6. Voi harmi! Tulisin tuohon Afrikka-iltaan - meiltähän ei ole kuin 1t 20 min junalla Helsinkiin - mutta näyttää vähän ruuhkaiselta elämä juuri noihin aikoihin ja käsikin on silloin leikkauksen jäljiltä kipsissä. Hyvä aihe iltaan ja hyvä aihe koko kuukaudeksi!

    Minulla on aika paljon afrikkalaista kirjallisuutta, kiitos ystäväni, afrikkalaisen kirjallisuuden tutkijan Raisa Simolan. Häneltä on hyllyssäni mm. hänen kirjoittamansa European University Studies -sarjaan kuuluva teos World Views in Chinua Achebe's Works.

    Luin muuten Lopotin, josta aiemmin keskustelin blogissasi. Kylläpä häiritsivät ne tiheään toistuvat laulunpätkät otsikoina. Niitä on 53, laskin äsken!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa ollut mukavaa, jos olisit päässyt paikalle. Ensisijaisesti tietysti sen vuoksi, että olisi mukava tavata sinut, mutta ehkä se joskus tässä vielä onnistuu. Toivon, että leikkaus ja toipuminen menee hyvin.

      Minä tosiaan en ole mikään afrikkalaisen kirjallisuuden varsinainen tuntija, vaan jonkinlainen harrastaja ja siltä pohjalta sitten puhun.

      Kävinkin jo aamulla lukemassa Lopotti-kirjoituksesi, joka oli erittäin mielenkiintoinen. Vai 53!!! Se on kyllä aikamoinen määrä varsinkin kun siinä on 53 liikaa. :) En vaan ymmärrä tätä Kinnusen otsikkoratkaisua ollenkaan.

      Kiitos Marjatta ja mukavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Ei kun 52. Juolahtipa mieleeni, että se on myös viikkojen määrä vuoessa, mutta se on ilmeisesti vain sattumaa.

      Ja samaa sinne!

      Poista
  7. Hieno kattaus, Omppu! Jännä, miten Acheben ja Shoneyinin kirjoissa on aivan samanlaiset kasvofiguurit - tästäkinhän on ollut jossain puhetta, että afrikkalaisten kirjojen kannet ovat usein hyvin "stereotyyppisiä". Kotiinpalaajienkin kansi on todella mälsä. Ja kuitenkin: millaisia kirjoja!

    Ihanaa, että tulet Puksuun. Laitan tähän vielä linkin tapahtumaan, jos blogisi lukijoita kiinnostaa: http://tinyurl.com/jfxbh6p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnitin Maisku huomiota ihan samaan ja itse asiassa laitoinkin nuo kirjat vierekkäin juuri sen takia, että tulee tuo yhtäläisyys esiin. Useinhan on vielä kannessa se iänikuinen akaasiapuu. Oikein stereotyyppien stereotyyppi. Tuo Kotiinpalaajien kansi on suorastaan harhaanjohtava. Ainakaan se ei missään määrin kuvaa Ifemelun tyyppistä naista. Harmillista, kun tämä on vielä Otavan hienoa kirjasarjaa.

      Kiitos kun laitoit linkin. Hyvää viikonloppua!

      Poista
  8. Ja kyllä me matkailemme. Minä aloittelen Johannesburgissa kirjaa, jota olen laistanut iät ajat. Kirjani kiiltää uutuuttaan. Eipä ole luettu. Jos nyt minä kirjan uutena omistajana lukisinkin. Siihen se kait on tarkoitettu. Toki Nobel-kirja näyttää kirjahyllyssä ryhdikkääle. Kainuun vaaramaisemista siirryn siis aivan toisaalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi varmaan Ulla sopia treffit jonnekin päin Afrikkaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post