Lola Shoneyin: The Secret Lives of Baba Segi's Wives

Katsokaa minua.

Ihailkaa minua.

Kadehtikaa minua.

Minun nimeni on Baba Segi. Olen suuri ja mahtava mies.

Lola Shoneyin kirjoittaa teoksessaan The Secret Lives of Baba Segi's Wives (TSLBSW) nigerialaisesta elämänmenosta hersyvän humoristisesti. Siellä missä on nauru lymyilee kuitenkin myös vakavammat sävyt. Shoneyin törmäyttää traditonaaliset uskomukset ja toimintatavat modernin elämänjärjestyksen kanssa kartoittaessaan yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksia. Chinua Acheben teoksen nimeä, runoilija Yeatsiltä lainattuja sanoja toistaen voisi todeta, että TSLBSW on kertomus siitä, miten Baba Segin elämässä "kaikki hajoaa".

Baba Segi on miesten mies, varsinainen nigerialainen mahco. Hänellä on neljä vaimoa, jotka pitävät hänestä huolta ja jotka ovat synnyttäneet hänelle liudan lapsia. Baba Segin omanarvontuntoisuus haisee kilometrien päähän. Hän on tottunut ottamaan ykköspaikkansa niin perheen sisällä kuin laajemmissakin sosiaalisissa ympyröissä ja pitämään itseään nigerialaisen miehen mittana, josta muiden sopii ottaa mallia. Hänen elämänmuutoksensa käynnistyy, kun hän nai nuoren koulutetun Bolanlen, joka ei onnistu tulemaan raskaaksi.

Shoneyinin henkilökuvaus on lämmintä, taidokasta ja monisävyistä. Hän sai minut nauramaan. Hän sai minut manaamaan Baba Segin alimpaan helvettiin ja tuntemaan häntä kohtaan myötätuntoa. Hän sai minut suremaan naisten elämää Baba Segin kontrollin alla. Shoneyin rakentaa henkilöhahmoilleen historian ja "pakottaa" minut näkemään kuvaamansa henkilöt osana nigerialaisen yhteiskunnan toimintatapoja. Se, mikä voi vaikuttaa kummalliselta ja mikä olisi helppo tuomita, muuttuu tarkemmassa tarkastelussa monisyiseksi ilmiöksi, joka estää tekemästä helppoja tulkintoja.

Päähenkilöksi teoksessa nousee Bolanle, jota Baba Segin muut vaimot syrjivät ja joista erityisesti kaksi on valmiita menemään kuinka pitkälle tahansa raivatakseen Bolanlen pois tieltään. Vaimojen juonittelu on julmaa ja raakaa, mutta Shoneyin pitää huolen siitä, että ymmärrän, miksi he tekevät niin kuin he tekevät. Bolanlen kautta taas perinteiset arvot kyseenalaistetaan. Tässä mielessä Shoneyinin romaani on fiktiivinen todiste siitä, että ns. kolmansissa maissa yhteiskunnallisen muutoksen avain on nimenomaan naisten koulutus.

Bolanle nai Baba Segin äitinsä varoituksista huolimatta ja ryhtyy tämän neljänneksi vaimoksi. Se ei ole hänelle hyvä vaihtoehto, mutta vähemmän huono kuin muut mahdolliset vaihtoehdot. Baba Segi puolestaan joutuu huomaamaan, että tavat joilla hän on toiminut kolmen muun vaimonsa kanssa eivät tulekaan kyseeseen Bolanlen kanssa. Koulutettua naista ei vakuuteta kylänmiesten taikauskon sekaisilla neuvoilla ja mielipiteillä.

Baba Segin tietämättömyydelle olisi helppo naureskella tai nauttia siitä, miten hänen elämänsä turvapilarit teoksen lopussa murtuvat. Shoneyin ei kuitenkaan vie minua tähän suuntaan, vaan näyttää, että myös Baba Segi on yhteiskuntansa uhri. Yhteiskunnan, jossa menestyvän miehen rooli on olla juuri sellainen kuin Baba Segi on. Esiin nostetaan myös näkemys, että Bolanle tuskin olisi koskaan suostunut Baba Segin vaimoksi, jos hänen suhteensa hänen omaan äitiinsä ei olisi ollut niin raastava. Erityisesti kouluarvosanojen suhteen Bolanlen äidin emotionaalinen kylmyys ja hänen vaatimuksensa ovat sydäntäsärkeviä.

Because there was maybe one subject I hadn't topped the class in, Mama would look at me over her glasses and tell me I wasn't her child. 'My child comes first in everything,' she'd say, 'because I didn't raise a dullard.'

TSLBSW peräänkuuluttaa yhteiskunnallisen muutoksen ja sukupuolten välisen tasa-arvon tärkeyttä. Shoneyin ei heristä syyttävää sormea, vaan käyttää pikemminkin ymmärtävää halausta. Erityisesti Baba Segin teoksen lopussa pojalleen antama neuvo luo uskoa siihen, että asioiden on mahdollista muuttua.

Shoneyin ottaa tällä teoksella paikkansa nigerialaisten "sisartensa" Chimamanda Adichien ja Sefi Attan viereltä.