Kirjan tapahtumat alkavat bulgarialaisen Kulttuuripalatsin miestenhuoneesta. Likaista. Haisevaa. Kylmiä kaakeleita. En ole käynyt, mutta voin hyvin kuvitella. Siellä kirjan päähenkilö, nimettömäksi jääävä amerikkalainen nuorimies (jatkossa Amerikkalainen), näkee miehen, johon ensisilmäyksellä haluuntuu. Halun kohde, mies nimeltä Mitko, on muiden miesten kanssa rahasta ja tämän vuoksi maksusta hyvin myös Amerikkalaisen saatavilla. Se ei kuitenkaan tee asiasta yksinkertaista.
Amerikkalainen toimii opettajana Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa. Jostakin syystä joudun vähän väliä muistuttamaan itselleni, että ollaan Bulgariassa, sillä minulla on lukiessa jatkuvasti tunne, että tapahtumat sijoittuvat Romaniaan. Kummallista. Varsinkin, kun Greenwellin kerronnassa Sofia herää elävästi eloon. Ehkä tässä on kyse tiedostamattomasta reaktiosta jonka merkitykseen en pääse käsiksi. Joka tapauksessa lieneekö sattumaa lainkaan, että Amerikkalaisen ja Mitkon suhde on kirjoitettu juuri Sofiaan. Kaupunkiin, joka kantaa nimessään viisautta, mutta jossa miesten väliset suhteet ovat arka aihe.
Kaikki mikä sinulle kuuluu lääppii tuhjaajapoikatarinaa, sillä teoksen toisessa osassa käy ilmi, että Amerikkalaisen isä on kuolemanvakavasti sairas ja haluaa tavata poikaansa, vaikka he eivät ole vuosiin ollut yhteyksissä. Takautuman kauttaa avautuu Amerikkalaisen menneisyys, josta löytyy muuan muassa muuan K. ja isän uskottomuus. Jos Kaikki mikä sinulle kuuluu olisi perinteinen amerikkalaistarina Amerikkalainen pakkaisi isänsä viestin saatuaan matkalaukkunsa kiireen vilkkaa ja rientäisi tekemään sovintoa hänen kanssaan. Isä ja poika syleilisivät ja itkisivät ja ilma olisi sakeana liikutuksesta. Greenwellin romaanista tehtäisiin elokuva (tehdään kyllä varmaan muutenkin), jonka trailerissa juuri tämä kohtaus olisi kuvattu. Niin ei tapahdu. Amerikkalainen ei lähde isänsä luo, sillä Kaikki mikä sinulle kuuluu ei ole tarina, jossa isä saisi tilaisuuden pyytää anteeksi pojalleen tekemiään vääryyksiä.
Amerikkalainen jatkaa elämäänsä tuhlaajapoikana Sofiassa. Se mitä on tapahtunut hänen ja hänen isänsä välillä on jättänyt häneen arpikudosta, joka paranee hitaasti. Aina hän on vähän sivussa itsestään ja elämästä ylipäänsä. Vähän arkana ja epäilevänä, omaa paikkaansa etsivänä ulkopuolisena tarkkailijana. Perhehistorian kuristusote on tiukka. Siitä irti pääseminen tuskallinen prosessi.
Greenwell käyttää taiten yksityiskohtaista kerrontatapaa ja se saa huipentumansa hänen piirtäessään kuvaa Mitkosta, joka on samaan aikaan ihmisenä sekä täysin mysteeri, että kokonaan läpinäkyvä. Miesten välinen suhde, jos sitä nyt tällä sanalla voi kutsua, on sydämeenkäyvän epäsuhtainen. Mitkon edestä tulevaisuuden ovi toisensa jälkeen sulkeutuu. Kun hän tulee Amerikkalaisen luokse likaisissa vaatteissaan, sairaana, riutuneena ja toivo silmistään kuolleena kurkussani on tungosta. On melkein kestämätöntä, kun Mitko on niin innoissaan uusimmista puhelinmalleista, joista hän puhuu englanninkielisen termein, vaikka omalla äidinkielellä hänen kirjoituksensa on haparoivaa. Mitkossa ruumiillistuvat ne unelmat, joita kapitalistinen epidemia meihin tartuttaa.
Amerikkalaisen ja Mitkon välillä tapahtuu kauniita asioita, mutta myös jotain ihan muuta. Miesten välisen suhteen valtatasapaino on vääristynyt ja kommunikaatio kieliongelmien vuoksi vaillinaista. Amerikkalaiselle tuttu elämäntapa sisältää paljon elementtejä, jotka eivät ole Mitkon saavutettavissa. Köyhistä oloista tuleva Mitko herättää Amerikkalaisessa väkisinkin myös säälinsekaista kiintymystä ja Mitko osaa käyttää tätä asiantilaa myös taitavasti hyväkseen. Hän herättää Amerikkalaisessa myös pelkoa ja ajaa aggressiivisella käytöksellään hänet luotaan. Se ei tarkoita, että mikään olisi ohi.
Kaikki mikä sinulle kuuluu on onnistunut yhdistelmä tarkkaa kerrontaa ja sanomatta jättämistä. Romaanina se on Mitkon kaltainen. Toisaalta hyvin selkeä, mutta samaan aikaan piilotettua kantava. Huomiota kiinnittää myös se, että teoksen päähenkilön tavoin nimettömiksi jäävät myös hänen teiniaikojensa ystävä K. kuin myös hänen aikuisiän rakastettunsa R. Nimeä käytetään vain Mitkosta. Tästä voi halutessaan päätellä jotain.
Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu (2017)
216 sivua
Englanninkielinen alkutoes What belongs to you
Suomentanut: Juhani Lindholm
Kustantaja: Nemo
Garth Greenwell on tulossa Suomeen ja hänet voi nähdä livenä
Helsingin kaupunginkirjasto Kympissä torstaina 11.5 klo 16.30-17.30
Helsinki Lit -tapahtumassa Savoy-teatterissa lauantaina 13.5 klo 16.15-16.55
Sattuvasti sanot siitä, miten romaanissa on sekä paljasta että piilotettua. Sitä on monella tapaa. Ja voi että mainioita huomioitasi: Sofia-etymologian myötä loksahtaa minulle kirjasta muutamia paloja paikoilleen.
VastaaPoistaSepä mukavaa, että loksahtelee. Kun niin tapahtuu kuuluu aina kiva ääni. :D
PoistaTämä oli kyllä tosi kiinnostava teos ja se Mitko, voi voi voi, melkein itkin, kun Greenwellin kuvaus oli niin hienoa.
Kuulostaa koskettavalta romaanilta ja oikein hyvältä muutenkin. Taidanpa tarttua tähän, kunhan osuu kohdalle.
VastaaPoistaHelsinki lit jää taas välistä, vaikka en voisi kuvitella parempaa ajanvietettä kuin kirjakeskustelut. Ehkä joskus.
Tartu ihmeessä. Tämä on tosi kiinnostava. Greenwellin tapa kirjoittaa on kiehtova ja ihmiskuvaus vahvaa.
PoistaNiin ja ps. Tuleehan Lit telkkarista, joten sitäkin kautta pystyy seuraamaan.
PoistaTämä on varauksessa. Pian pitäisi tulla luettavaksi asti. Vaikuttaa aika kiinnostavalta, vaikka uutuuksia yleensä karsastankin ja alan lukea niitä vasta silloin, kun vähintäänkin sellaiset neljä tai viisi vuotta on kulunut. Voi käydä niin (kuten yleensä), että hankin uutuuden, pidän sitä pöydällä ja lukematta palautan kirjastoon.
VastaaPoistaHelsinki Lit -tapahtuma vaikuttaa joka vuosi kiinnostavalta, mutta sitten en kuitenkaan koskaan lähde edes katsomaan miltä paikan päällä näyttää. Olen muutenkin jotenkin huono tapahtumissa kävijä. Melkein ihan sama mikä on kyseessä, pieni kiinnostus lähteä löytyy, mutta sitten kuitenkin lopulta viime tingassa jänistän (*tuijottaa sivupalkin runokävelyä, ja toteaa, ettei taatusti uskalla tulla*)
Tässä kirjassa on sitä kuuluisaa jotakin. Viehätti erityisesti myös Bulgarian ja Sofian kuvaus, josta tuli ekstraa muun päälle. Vaikka tämä kirja nyt pinnalla uutuutensa ja Greenwellin Suomen vierailun takia onkin, niin ei tosiaan kannata siksi vierastaa. Kiinnostaa kovasti, mitä sinä tulet tästä olemaan mieltä.
PoistaLit on ihana tapahtuma ja onneksi sitä voi seurata myös telkkarista, vaikka ei paikan päälle tulisikaan. Mitä tulee Runokävelyyn niin se on maailmanneks ruohonjuurisin tapahtuma, joten mukaan vaan. Jookosta?
Olinkin ihan unohtanut televisioinnin. En kyllä ymmärrä puoliakaan, mutta koska viime vuonna en ymmärtänyt sanaakaan, onhan se edistystä. Eikä sitten tarvitse maksaa niistä muutamasta muun kielisestä. Tekstitykset ois kyllä kiva lisä, ainakin ohjelma, jos kääntäjiä ei saada hommaan.
VastaaPoistaKattoo sitten. Ehkä ilmaannun paikalle jonkinlaisilla kokoon kursituilla rohkeuden rippeillä. Saa muuten tulla lähempänä tapahtumaa ahdistelemaan kommenteilla/sähköpostilla/lentolehtisillä.
/Bloggeriin kirjautumaton Lukumato
Olispa mahtavaa, jos törmättäisiin Litissä. En kyllä varmaan tunnistaisi sua, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jos tulee jostain ihmisestä fiilis, että tuossapa on Lukumato, niin nykäisen hihasta. :D
PoistaKiitos vielä kirjasta. :) Olipa kokemus. Vaikeasti irti päästettävä ja kaihertava, ehkä juuri senkin takia, että paljon jätettiin myös kuvaamatta. Keskityit moniin asioihin joita itse en ainakaan laajemmin pohdiskellut, kuten henkilöiden taloudellinen eriarvoisuus (no, mainitsin kyllä sen), joka määrittelee heidän välisiään valtasuhteita hyvin paljon. Lisäksi hyvä huomio tuo koko nimen käyttäminen vain Mitkosta, sen panin merkille kyllä lukiessa mutta unohdin postauksesta. Kirja on tervetullut tuulahdus HLBTIQ-kirjallisuuden kenttään, ja niin hienosti kirjoitettu.
VastaaPoistaOle hyvä vaan. Ei nyt kyllä tule mieleen kenelle olisin tämän kirjan mieluummin antanut kuin sinulle. :D
PoistaTässä mun bloggauksessa tulee hyvin ilmi se, miten jokainen lukee itsensä kautta ja juuri se vaikutti siihen, että mietin tuota taloudellista eriarvoisuutta niin paljon. Samaistuin vahvasti Amerikkalaisen tuntemuksiin Mitkoa kohtaan, koska on noita Mitkoja tässä elämän aikana tullut useampiakin vastaan ja niissä kokemuksissa on jotain niin vahvasti yhteistä sen kanssa, miten Greenwell kuvaa Amerikkalaisen tunteita.
Mua vähän oikeastaan harmittaa, että tämä on niin yksioikoisesti nimitetty homoromaaniksi, koska se saattaa karkottaa lukijoita, joskin toki taas toisten lukijoiden kohdalla saa panemaan tämän teoksen merkille.
Kymppiin tänään. Ainakin edes pikaisesti.