Siirry pääsisältöön

Emma Flint: Little Deaths

Jos on niin, että nainen on äiti ja

a) hän pukeutuu seksikkäästi
b) hänen kotoaan löytyy tyhjiä viinapulloja
c) hän on ammatiltaan cocktail-tarjoilija
d) hän on seksuaalisesti aktiivinen ja viettää aikaansa useiden eri miesten kanssa

ja edellä mainittuihin kohtiin yhdistyy, että tämän äidin lapset löytyvät tapettuina niin samojen edellä mainittujen tekijöiden perusteella voidaan päätellä, että kyseinen äiti on lastensa murhaaja. Ainakin, jos päättelijänä on poliisimies, jolle syystä tai toisesta on miehisen kunnian kysymys, että tämä äiti murhaajana tuomitaan.

Tämäntapaisesta kuviosta kertoo Emma Flintin romaani Little Deaths, joka vetää kuin luotijunan vessa. Luin Little Deathsin pääsiäisenä melkein yhtä soittoa ja kun aika harvoin luen imukirjoja, on pakko tunnustaa, että tämä kirja oli mahtavaa pakoa juhlapyhistä.

Little Deaths on jännityskertomus ja lukijana haluan malttamattomasti tietää, onko Ruth syyllinen lastensa kuolemaan. Flint rakentaa romaaninsa sillä tapaa ovelasti, että aina kun Ruthia kuvataan hänen omasta näkökulmastaa, hän vaikuttaa viattomalta. Kun taas häntä tarkastellaan ulkopuolisen silmin, hän vaikuttaa syylliseltä.

Olin kieltämättä hieman pettynyt, että Little deaths ei noussut tämän vuotisen Baileys-kirjapalkinnon lyhytlistalle. Vaikka se ei suurinta maailmankirjallisuutta olekaan, on sillä teemansa puolesta monia ansioita, eikä vähiten siksi, että se kyseenalaistaa tavat, joilla naisia ja erityisesti äitejä tulkitaan ja määritellään heihin liittyvien ulkoisten tekijöiden  perusteella. Ei voi kieltää, etteikö olisi niin, että Ruth on kaukana pullantuoksumammasta. Siitä ei kuitenkaan suoraviivaisesti seuraa, että hän olisi lastensa tappaja. Kun tapahtumia selvitellään, Ruthin syyllisenä pitämistä lisää muun muassa se, että hänen ei katsota surevan oikein, koska hän ei itke julkisesti. Tällaisistakin asioista miespoliiseilla on omat salaiset doktriininsa, joiden perusteella he Ruthin syyllisyyttä arvioivat.

Little deaths antaa lukijalle paljon pohdittavaa, sillä Flint ei niinkään analysoi ja painota kuin antaa lukijalle tilanteen ja olosuhteet, joita vasten punnita Ruthin tilannetta. Kaiken lisäksi Ruthilla on menossa ikävänpuoleinen huoltajuusriita ex-miehensä kanssa ja  hän on sanonut mieluummin kuolevansa kuin antavansa lastensa huoltajuuden näiden isälle.

Tapahtumat sijoittuvat 60-luvun idylliselle asuinseudulle, jonka rauhaa epäsovinnainen Ruth jo muutenkin järkyttää. Hän ei suostu naisille varattuihin muotteihin, vaan antaa itsestään vaikutelman, että häntä ei vähempää voisi kiinnostaa, mitä muut hänestä ajattelevat. Ruthissa on sitä määrittelemätöntä jotain, joka saa miehet pysähtymään ja herättää heissä halun. Niin käy myös Petelle, joka haaveilee loistokkaasta toimittajan urasta ja joka puolivahingossa saa Ruthin perhetragediasta raportoimisen tehtäväkseen.

Peten kautta Flint kuvaa toimittajan arkea ja sitä miten juttuja paisutellaan lehden levikin nostamiseksi. Ensisijalla ovat lehden myyntiluvut ja "vaihtoehtoiset totuudet" kukoistavat. Kun Pete alkaa omin päin tutkia asioita paljastuu, että yhdellä jos toisellakin on jotain salattavaa.

Little deaths pitää vahvasti otteessaan loppuun asti ja siinä vaiheessa kun ollaan oikeudessa on pakko jatkaa lukemista oli kello kuinka paljon tahansa. Flint myös onnistuu päättämään tarinansa tavalla, jota itse ainakaan en osannut tulla ajatelleeksi.



Emma Flint: Little deaths
311 sivua
Kustantaja: Picador



Helmet lukuhaaste kohta 24: Kirjassa selvitetään rikos

Kommentit

  1. Tämä epäonnen kirja, jota en ehtinyt lukea kun piti se palauttaa kirjastoon, koska joku oli sen varannut, on maannut sen jälkeen siellä kirjastossa tyhjänpanttina. En tiedä peruiko se joku varauksen vai palauttiko joku muukin kirjan, mutta anyway se oli heti seuraavana päivänä saatavilla. Olin niin tuohtunut, etten lainannut kirjaa tuolloin uudelleen, vaikka eihän se kirjan vika ollut. :D Sori, epäoleellinen jorina.

    Oikeasti minua häiritsi runsas kursiiviteksti kirjassa ja päätinkin, että odotan sinun mielipidettäsi ennen kuin lainaan kirjan mahdollisesti uudelleen. Luin siis kirjaa tuolloin pari sivua ja silmäilin hieman, mutta en tosiaan ehtinyt sen enempää tutkia. Mietin jopa, että jätän lukematta koko kirjan mutta enpä jätä - sen verran kiinnostavasti nyt avaat tätä, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tämä oli suorastaan häiritsevän hyvä. Flint toteuttaa hienosti sen, että Ruth vaikuttaa välillä syylliseltä, välilä syyttömältä. Kun en yleensä lue koukuttavaa kirjallisuutta kovinkaan paljon, niin tämän sitten ahmin melkein päivässä. Herättää paljon ajatuksia siitä, miten ihmisestä tehdään tulkintoja ulkoisen perusteella (no, oli tässä vähän muutakin kuin pelkkää ulkoista)

      Poista
  2. Kiinnostaa kiinnostaa! (lisätään siis lukulistalle)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava juttu. Koska tätä ei ole suomennettu, niin monelta jää varmaan jo senkin takia lukematta, niin sitä enemmän kiinnostaa ihan jokainen mielipide ja näkemys tästä kirjasta.

      Poista
  3. Oo, kiinnostavaa! Luen harvoin jännäreitä, mutta joskus sellaiseen tulee oikein himo, kuten tähän kirjaan tuli heti. Onneksi tämä vaikuttaa olevan muutakin kuin sellainen perusjännäri. Täytyy lukea pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämähän ei varsinaisesti ole jännäri, mutta tästä ikään kuin lukiessa väkisinkin tulee sellainen. Sitten vielä suuresti rakastamani oikeussalidraama teoksen lopussa. Nami nami.

      Poista
  4. Olet kyllä huikea bloggaaja, saat kiinnostumaan kirjasta kuin kirjasta ja tekstisi ovat taitavia, pohtivia ja spivan erilaisia. Tällaista blogia on aivan mahtavaa lukea. Kiitos Omppu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, se mitä sanoit on kauneinta, mitä olen kuullut aikoihin. Kiitos ihan mielettömästi. Tämä kirja on kiinnostava itsensä vuoksi, mutta myös siinä mitä se kertoo ihmisten ajattelusta ja naisten, erityisesti äitien määrittelystä.

      Poista
  5. Tämä vaikuttaa yhtä aikaa niin järjettömän kiinnostavalta ja järkkyttävältä etten tiedä mitä tehdä. Mutta varmaan on pakko lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun joskus vuodenvaihteessa törmäsin tähän kirjaan ensimmäisen kerran, niin tiesin heti, että haluan lukea tämän. Kun tämä sitten pääsi Baileys-palkinnon ehdokaslistalle, niin tilasin kirjan oitis. Valitettavasti vaan tämä ei päässyt kilpailunn loppumittelöihin mukaan.

      Tämä on niitä kirjoja, jotka ei kyllä hevin mielestä lähde.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e