Siirry pääsisältöön

Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu - tutkielma ihmisyyden valtavirrasta


Nämä runot eivät ole keskuslämmitys. Ei, ei sinne päinkään. Nämä runot ovat työmiesnaisen selkä. Se elämän vääristämä runko, jonka hiessä pitämisestä on pykälä herrojen pöytäkirjoissa.

Ehkä sustakin joskus tuntuu, että rikkaat pahikset tekevät sulle kiusaa ja sun elämästä toivotonta ihan vaan siksi, että ne voivat niin tehdä. Ehkä se on niiden mielestä kivaa ajanvietettä, Reality-Netflixiä, jossa köyhimmän  upottamisesta saa parhaat pisteet.

Okei. Myönnän heti seuraavat asiat: Ostin Susinukke Kosolan Avaruuskissojen leikkikalun vähän itseltänikin salaa eräällä lounastunnilla. Katselin sitä joka päivä, mutta en saanut aloitetuksi, koska jo etukäteen aavistelin eli olin suorastaan varma, että tämä on kokoelma, joka tulee herättämään minussa paljon. Viivyttelin Avaruuskissojen lukemista, koska pelkäsin sitä tunnekirjon määrää, jonka se herättäisi. Eräänä aamuna kuitenkin rohkaistuin ja tämä kirjoitus kertoo siitä, mitä tapahtui.

*

Kun ensimmäisen kerran luin tämän kokoelman takakannen en voinut välttyä ajattelemasta, että Susinukke Kosola on erityisen vahvasti ja yli 18-vuotiaan oikeasti ihmisen puolella. Hänen tapansa puhutella ja ottaa mukaan - siinä on jotakin kerrassaan vastustamatonta. "Sinä olet ihminen. Se on ihan okei." Tavallaan se on silleenniinku naivisti sanottu, mutta sitniinkukummiski täysin viehättävästi ja niin, että noita sanoja lukiessa tulee hyvä ja jotenkin samaan tapaan vähän arvokaskin olo omasta ihmisyydestä kuin katsellessa Aki Kaurismäen elokuvia.

Rohkaistumiseni aamuna jokin minussa aukeni ja kun katsoin ikkunastani torille siellä seisoi ihan Arvo Turtiaisen näköinen mies.  Kävin sanomassa hänelle moi ja hän vastasi käyttämättä yhtäkään hashtägiä, että hänen isänmaansa on "taakka niille, joille tyhjä vatsa puhuu nälän kansainvälistä kieltä."* Niin se on. Arvon mekin ansaitsemme, ajattelin ja jäin seuraamaan vallankumouksen järjestymistä, lipun kohoamista, kivien piiloutumista nyrkkiin.

Sinä soitit ja esitit tekosyyn. Minä kysyin: "Mitä olisi pitänyt tapahtua, jotta olisit noussut ja ottanut kivesi." Sinä hengitit puhelimeen ja minä jatkoin: "Mitä olisi pitänyt tapahtua jotta kaikki olisi toisin."

*

Tunnetko ihmistä, joka olisi mielellään tyypillinen tavis ja haluaisi riemulla kuulua ihmisten valtavirtaan? Kysyn siksi, että minä tunnen lähinnä ihmisiä, jotka joko haluaisivat olla jotenkin erityisiä tai kokevat olevansa sitä. Kosola kirjoittaa luetteloita, joista voi tarkistaa oman valtavirtasuhteensa. Luvassa on yllätyksiä ja hyvin mahdollisesti identiteettikriisi. Jos k-kirjaimen jättää välistä pois, on tuloksena jotakin syötävää. Tämä tiedoksi nälkäisille. Tämä muistiin, jotta omatuntomme ei vaikenisi.

Avaruuskissojen leikkikalu on aamuvelli, jota runoilija pyytää keittämään, kun tilanne ja krapula on paha. Se on pehmeä kuin puurohiutaleen reuna. Siitä voisi tehdä kasvonaamion, jotta edes kaurahiutale koskisi poskea.

Tämä on kokoelma, joka herättää suunnatonta alleviivaushalua, mutta pidättäydyn. Kirjoitan sen sijaan muistivihkooni lauseen toisensa jälkeen. En kirjoita niitä palatakseni niihin, vaan siksi, että haluan näiden lauseiden kulkevan käsieni kautta. Sillä sitähän hyvästä runoudesta nauttiminen parhaimmillaan on - käsityötä, johon ei tarvita mystisesti kadonneita virkkuukoukkuja.

.On lyhyempää ja pidempää, on jääkaapin oveen runoiltua. Kosolan tapa uudellenkirjoittaa tuttuja sanontoja hivelee

esim. näin
Jokainen meistä on profeetta maalla
jonne meidät on huonosti markkinoitu

esim. 2 näin
Yksi pääsky ei tee kesää
mutta yksi ydinkärki talven

*

Avaruuskissojen leikkikalulla leikkii lapsi. Se pieni tyyppi, jolla on "lapsuuden sanakirja kädessä." Sanakirjassa on kaikki tarpeellinen, mutta se viedään lapselta tai hän unohtaa sen itse. Hänestä tulee aikuinen tähän maailmaan, jossa

"kukaan ei halua kirjoittaa kirjaa tai mennä avaruuteen
kaikki haluaisivat vain olla
astronautteja ja kirjailijoita"

Look at me.
Look at me.
Look at me.


Avaruuskissojen leikkikalu sisältää runoja, joista ei voi saada tarpeekseen, sillä nämä runot eivät kesyynny, vaan tarjoavat uusilla lukukerroilla yhä uusia kulmia ja erkkereitä.Ne pitävät kädestä, johdattavat ja painavat vasten seinää. Niitä haluan lisää. Niihin haluan mennä uimaan kuin rakastettuun.

Me ollaan tässä. Paitsi ne, jotka eivät ole me ja jotka toivovat, että me emme olisi koskaan syntyneetkään tai ainakin tajunneet kuolla jo aikoja sitten, koska me häiritsemme niiden rappeutunutta rauhaa.

Siis: häiritään lisää. Huudetaan!



Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu - tutkielma ihmisyyden valtavirrasta
80 sivua
Kustantaja: Sammakko



*Arvo Turtiaisen runosta Isänmaa

Kommentit

  1. Tästä arviosta kiinnostuneena etsin netistä Susinuken runoja luettavaksi ja löysinkin muutaman. Veivät mukanaan, iskivät seinään ja panivat ajattelemaan. Juu'u, näitä pitää saada lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla la plume, että sinäkin tykästyit Susinuken runoihin. Olkoon sitten kuinka naivia tai lapsellista tahansa, mutta minulle merkitsee paljon, että joku osaa tällä tavalla runoissaan maailmaamme käsitellä ja tulee tunne, että sitä ei ihan yksin sentään olekaan. Mukavia runohetkiä!

      Poista
  2. En ollut kuullut Susinukke Kosolasta pihaustakaan, ennenkuin sinä hänet mainitsit jossain. Itseasiassa minulla on tämä kirjastolainana, mutta en ole vielä vilkaissutkaan - joten runoista en osaa sanoa mitään. Sen sijaan googlailin hiukan, ja sain selville että hänellä on omassa elämässään paljonkin mistä ammentaa. Kolmas runokirjakin on kuulemma tekeillä. Mielenkiintoista. Sammakon sivuilla oleva pitempi sitaatti tuosta 'olet ihmininen, se on okei' etc. oli aika hieno. Lupaan kertoa luettuani ymmärsinkö mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tällainen Susinukke Kosoloa -lähettiläs. :D Tuo Olet ihminen -juttu on kokoelman takakannessa kokonaisuudessaan. Mitä ymmärtämiseen tulee, niin nämä ovat runoja, jotka aukeavat kyllä myös jo ensimmäisellä avaimella, mutta paljastavat karvansa vasta useammalla lukukerralla tai itse ainakin olen joka kertanut uudestaan lukiessani löytänyt uusia juttuja.

      Suosittelen todella. Nämä runot ovat elintärkeitä.

      Poista
  3. Näitä pitäisi lukea itse ennen kuin osaisi sanoa mitään. Ensimmäinen ajatus oli, että ehkä Turtiainen sopisi minulle paremmin, ehkä. Pitäisi kokeilla rohkeasti, eikä pysytellä vanhassa, tiedän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näen jatkumon Turtiaisen ja Kosolan välillä. Uskon, että Margit tykkäisit. Nämä runot ovat niin herkullisia ja plärään kokoelmaa usein. Etsin toivoa, inhimillisyyttä ja vahvistusta sille, että maailmassa olisi jotain järkeä. Myös löydän.

      Poista
  4. Kirjoituksesi on ihan mahtava, runoutta jo itsessään. Susinukke (vau, mikä nimi!) on minulle vieras. Googlettelin myös ja on tosiaan elämäntarinaa, josta ammentaa. Luulin jostain syystä, että Kosonen on nainen, mutta erehdyin. Hesarin mukaan runoilijan "olemus on hauska yhdistelmä neuroottisesti selittävää kirjallisuusnörttiä ja nenälävistettyä nahkatakkipunkkaria." :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiina. Ihan nyt rehellisesti on niin, että nämä runot ovat sitä tyyppiä ja tyyliä ja sanomaa, jonka koen läheisimmäksi. Minä tosiaan en tunne runoilijan elämäntarinaa, mutta olen kuullut pätkän hänen haastattelustaan ja sen jälkeen oli jo hyvin varma siitä, että tulisin innostumaan hänen runoistaan.

      Poista
  5. Kiva, että nostat tätä runoilijaa esiin. Olen lueskellut häneltä vain yksittäisiä runoja Voima-lehdestä (vai olisiko ollut Voiman liitteessä) ja Koleran sivuilla ilmaiseksi tarjottavista kokoelmista. Olen vaikuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukumato, ihan hirveän mielelläsi nostan juuri tätä runoilijaa esiin. Tuo Koleran tarjoama mahdollisuus lukea runoja heidän sivuiltaan on mahtava juttu. Vierailen siellä itsekin aina välillä. Ilahduttaa myöskin kuulla, että sinäkin olet vaikuttunut Susinuken runoista.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä Koleran sivuista. Luettavaa suoraan sivuilta. Arvostan!

      Poista
    3. Tuo on kyllä hieno kädenojennus Koleralta lukijoiden suuntaan.

      Poista
  6. Lähti heti varaukseen kirjastosta. Kiitos jälleen runousvinkistä!

    VastaaPoista
  7. Kirjailan nimi on (ei mikään ihme!) jäänyt aiemminkin jo jostain mieleen, mutta nythän tästä tuli (melkein) sellainen olo, että lukisikohan sitä jossain vaiheessa taas runoja. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulevi Wau, tuohan oli melkein lupaus, että aiot lukea Kosolan runoja. Ovat kyllä hienoja. Mulle ihan povellepainamiskamaa.

      Poista
  8. Kiitos erinomaisesta lukuvinkistä! Tämä teos oli nimenä tuttu, mutta muuta en siitä tiennytkään. Onnistuit kyllä herättämään mielenkiintoni, pitää ehdottomasti hankkia tämä käsiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla Amma. Ihan erityisesti toivon, että juuri tämä kokoelma päätyisi monen luettavaksi. No, tietysti olen sillä tapaa"puolueellinen" sanomaan mitään, kun itse ihastuin näihin runoihin niin kovasti.

      Poista
  9. Tämä koko postaus on sellaista runokieltä, että en oikein tiennyt, onko hienot kuvailusi sinua vai lainauksia runokirjasta. Kaurismäki mainittu, se toi tuttuutta, mutta muutoin taisin olla eri planeetalla tai eri tunnetilassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mikä on lainausta on lainausmerkeissä. Ei se sen monimutkaisempaa ole. :D

      Poista
  10. Onpa hienoja pätkiä noissa esimerkeissä! Melkein tekisi mieli alkaa lukemaan runoja, vaikka mua häiritsee että niitä pitäisi osata jotenkin tulkita ja ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jane, mä luin just yhden runokokoelman, josta nyt kommenttisi luettuani olen aika lailla varma, että se olisi sellainen, josta on hyvä aloittaa runoihin tutustuminen. Kyseessä on SusuPetal-nimisen kirjoittajan kokoelma Vanhat poikaystävät. Postaan siitä lähipäivinä.

      Poista
  11. Mä luin tämän runokirja noin vuosi sitten, kun pääti lukea Tanssiva Karhu -palkintoehdokkaat. Piti virkistää muistiansa, mitä olen tästä sanonut: "Tunnen olevani epävarmuuden epämielyttävällä alueella - on vaikeata kirjoittaa tästä runoteoksesta, mutta yritän ajatella, että nämä ovat minun lukukokemuksiani - minun runohetkeni tämän teoksen äärellä." Katsoin YouTubesta Susinuken runoperformansseja ja ne auttoivat "ymmärtämään" runoja hiukan paremmin. Runonlausunnan myötä olen rohjennut lukea ja lausua harjoituksissamme hyvin erilaisia runoja - kaikista ei ole tullut lempirunoja, mutta kuten muutkin kirjat antavat ne jonkilaita "kirjallista avaruutta" mielelleni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tämä on tänä vuonna luetuista runoista ihan kärkikolmikossa. Pidin ihan valtavasti. Minusta Kosolan runot on hyvin ymmärrettäviä, mutta tietysti sekin on makukysymys ja kuten moneen kertaan on todettu, niin koko ymmärtämisen käsite on hankala. Ihmiset tarkoittaa sillä varmaankin eri asioita.

      Hienoa kuulla, että olet innostunut lausumaan runoja.

      Poista
  12. No vihdoin antauduin avaruuskissojen leikkikaluksi! On se hieno, on siinä avaruutta ajatella runoilijan tutkielman viitoittamalla tiellä ja vähän sen ohikin. Kovasti odotan seuraavaa kokoelmaa.

    Hyvää runosunnuntaita, Omppu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teretulemast Susinuken fan-clubiin! Pidin Avaruuskissoista ihan älyttömästi ja ostinkin kirjan omakseni, koska haluan, että voin milloin tahansa palata sen äärelle.

      Kiitos samoin (vielähän tässä on kolme tuntia sunnuntaita jäljellä :D)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e