Kohti Runokävelyä: Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella - eroottisen runouden antologia

Tämä postaus on oma panokseni ns. Kohti runokävelyä -sarjaa. Tämän sarjan ensimmäisen postauksen kirjoitti Tuija (klik), eilen postauksensa julkaisi hdcanis (klik) ja huomenna vuorossa on Suketus/Eniten minua kiinnostaa tie (klik) ja keskiviikon kirjoitusvuorosta vastaa Riitta/Kirjavieköön (klik)

Näin laskeudumme varovaisin askelin kohti torstain h-hetkeä, jolloin suoritamme maailman ja universumin ensimmäisen kirjabloggareiden järjestämän runokävelyn, johon toivotamme tervetulleiksi ihan kaikki.

* * * * * * *

Kun kuulin Olet täyttänyt ruumiini tulella -kokoelmasta ensimmäisen kerran, laitoin sen heti samoin tein kirjastovaraukseen. Niin tehdessäni kyynistä mieltäni kaihersi epäilys, että erotiikan nostaminen kokoelman punaiseksi langaksi on itsetarkoituksellinen huomionkiinnittämiskeino - ajatus, joka tosin onneksi osittain unohtui kuin paahdoin tätä kokoelmaa läpi. En kyllä voi suositella näin nopeaa lukutapaa, sillä "kahlaustekniikan" tuloksena oli väkisinkin melko pinnallinen käsitys tästä kokoelmasta ja sen vuoksi tuntuu vähän arveluttavalta lukemastani edes blogata.

En voi olla kysymättä, mihin tarvitaan erityistä eroottiseen runouteen keskittyvää antologiaa? Mikä on sen funktio? Entä mitä on eroottinen runous? Sinikka Vuola kirjoittaa kokoelman alkusanoissa:

Eroottinen on yksityistä ja intiimiä, yhdistävää ja yleistä. Se on sekä hyvin konkreettista että täysin abstraktia. Mikä on rakkautta, mikä erotiikkaa? Monissa runoissa raja on hyvin hienovarainen, eikä ihme: romanttisessa rakkaudessa harvoin ollaan liikkeellä platonisessa hengessä. Ja kuitenkin toimituskunta usein osasi tehdä nopeasti eron rakkausrunon ja eroottisen runon välillä, vaikka näillä on taipumusta sekoittua toisiinsa.

Minä taas en osannut tällaista eroa tehdä, enkä oikeastaan edes tiedä, onko sen tekeminen järkevääkään. Miksi erotiikka pitäisi siivilöidä rakkaudesta erilliseksi aineeksi? Mitä tarkoittaa erotiikka an sich? Onko se edes mahdollista? Missä määrin tämän kokoelman runojen erotiikka on runoissa itsessään ja missä määrin kyse on lukijan tulkinnasta? Jonkinasteiseksi vaaratekijäksi koen, että kokoelman alaotsikko vaatii eroottista lukutapaa, jolloin erotiikasta tulee mummon lahjealushousujen ja vaarin ruudullisten välikalsarien henkistä pakkoerotiikkabondagea. Esimerkiksi kokoelman avaavassa J.K. Ihalaisen runossa on läsnä vahvasti rakastunut, basic instinct -tyyppinen sävelkulku, joka on parhaimmillaan, kun se saa soida rakkausdiskurssiin kietoutuneena.

Kokoelman alkuosan lukeminen meni pitkälti erotiikan olemusta pohdiskellessa. Kenties olen jotenkin erityisen pölkky sen suhteen, mitä tulee poeettiseen erotiikkaan. Erotiikasta, mitä se sitten onkin, tuli kummajainen, jonka läpi kokoelman runoja oli vaikea lähestyä. Samalla tulin siihen tulokseen, että minulle erotiikka on jotain, jota ei pidä erityisesti sanallistaa, vaan antaa sen väreillä vapaana, mysteerisenä ja kokonaisvaltaisena ilman sen tarkempia määrittelyjä.

*

Olet täyttänyt ruumiini tulella sisältää suomalaista nykyrunoutta vuosilta 2000-2017 ja se esittelee yhteensä yli sata runoilijaa ja lähes 240 runoa. Runoilijoiden ikähaitari on laaja, sillä mukana on niin 1920- kuin 1990-luvullakin syntyneitä runoilijoita. Moni heistä oli itselleni aiemminen tuntematon, joten tämän kokoelman myötä löysin läjä päin uusia runoilijatuttavuuksia, joiden tuotantoon haluan myöhemmin tutustua kaikessa rauhassa.

Etenin kokoelmassa  niin, että kuvasin puhelimella ne runot, jotka tekivät suurimman vaikutuksen, koska tiesin, että joudun palauttamaan tämän kokoelman kirjastoon ennen kuin ehdin tätä postausta kirjoittamaan. Näitä kuvia kertyi yhteensä lähes 40 kappaletta. Muistivihkooni olen kirjoittanut löytäneeni tästä kokoelmasta mm. seuraavia erotiikan alalajeja: afrodite-erotiikka, pornoerotiikka, sulautumiserotiikka, uskonnollinen erotiikka, musiikillinen erotiikka, huumorierotiikka, asuntoerotiikka, aitaavastenpanoerotiikka, runokone-erotiikka, tehdaserotiikka, sonettierotiikka, nekrofiliaerotiikka, naturalistinen arkierotiikka.

Kokoelmaan valitut runot ovat (eroottisesti) epätasaisia ja joidenkin runojen kohdalla en voinut välttyä ajattelemasta, että ne olisivat huomattavasti enemmän edukseen jossakin toisessa ympäristössä. Osa runolijoista on liittänyt runoihinsa selityksen, miten kyseinen runo on syntynyt ja mitä siinä tapahtuu. Näitä selityksiä oli pääosin kiinnostavaa lukea ja usein ne toivat runosta ilmi jotakin, jota en mitenkään olisi muutoin tullut ajatelleeksi. Toki selitykset toimivat myös tulkintaa ohjaavina. Tosinaan ne olivat mielenkiintoisempia kuin itse runot ja välillä taas tuntui siltä, että olisi ollut parempi, jos runoilija olisi tyytynyt vähempään selittämiseen.


*

Kokoelman lukeminen lähti rullaamaan, kun pääsin eroon erotiikkaa koskevista pohdinnoistani. Tätä kirjoittaessani olen sitaattipinteessä, sillä OTRT sisältää niin monia runoja, jotka haluaisin tässä postauksessa tuoda esiin. Sitaattien valinta tuntuu kuitenkin mahdottomalta ja lisäksi se tekisi vääryyttä kaikille niille runoille, joita en kohtuudella voisi ottaa mukaan. Tämän vuoksi päädyin luopumaan sitaateista, deletoimaan ottamani runokuvat puhelimestani ja ohjeistamaan kokoelman lukijoita seuraavasti: Älä tee niin kuin minä, joka soutelin puuskuttaen ja laina-ajan päättymistä vastaan taistellen tämän kokoelman läpi. Osta omaksi, nauti vähän kerrallaan, anna laajeta. Täyty, lennä, himoa, huohota. Anna veresi käydä levottomaksi ja pulssisi riehaantua.

Entä mitä omasta sukelluksestani jäi jäljelle? Jäi aivoihin hikeä ja painetta. Määrittelemätöntä kaipausta, jonka vuoksi tekee mielli lähteä matkalle vedenaliseen, sen pulppuavaan toisteiseen rytmiin.



Sinikka Vuola (toim.): Olet täyttänyt ruumiini tulella - eroottisen runouden antologia (2017)
375 sivua
Kustantaja: WSOY

*

Ja sitä runokävelyä varten otan mukaani seuraavat kokoelmat: