Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Hag-Seed

Let your indulgence set me free.

Margaret Atwoodin Hag Seed on osa Virginia ja Leonald Woolfin vuonna 1917 perustaman Hogarth Press -kustantamon Shakespeare-projektia, jossa uudelleenkirjoitetaan Shakespearen näytelmiä. * Atwoodin teoksen pohjalla on Shakespearen näytelmä Myrsky (The Tempest). Romaanin lukemiseksi ei vaadita Myrskyn etukäteistuntemusta, mutta lukija voi halutessaan tutustua ennen lukemista kirjan lopusta löytyvään Myrskyn tiivistelmään.

En ole lukenut Atwoodia vuosiin ja olen juuttunut ajatukseen, että Yli veden (Surfacing, 1972) on lähes tulkoon ylittämätön teos hänen tuotannossaan. Niinpä melkein jännitti pitkästä aikaa käydä käsiksi Atwoodin tekstiin ja pakko tunnustaa heti kättelyssä, että hänen kaikkinainen taituruutensa vakuutti heti teoksen alusta lähtien.

Hag-Seed on teatterin taiteellisena johtajana toimivan Felixin tarina. Felixin, joka heti teoksen alussaa saa potkut ja jonka henkilökohtaista tragediakuormaa jo ennestään rasittaa sekä hänen vaimonsa että tyttärensä kuolema. Se on klassisin aineksin rakennettu kertomus surun kanssa elämisestä, jaloilleen nousemista ja kostosta.

Myrsky on tässä romaanissa sekä Shakespearen näytelmä, että moniaalle ulottuva metafora, jonka läpi Atwood puristaa Felixin elämän. Kuinka ollakaan Felix saa matalan profiilin vuosien jälkeen työtä Fletcherin vankilasta, jossa hän yhdessä vankien kanssa valmistaa vuosittain aina yhden Shakespearen näytelmän. Kyse on kuitenkin jostain aivan muusta kuin "näin näytelmät pelastavat maailman" -banaliteetista, sillä Atwoodin taito kutoa yhteen Felixin henkilökohtainen katastrofi, sen käsittely ja katarttinen kosto tuottavat tässä romaanissa interaktiivista teatteria, joka saa ihokarvat tanssimaan.

Hag-Seedissä Myrskyn näyttämöllepano vankilassa kasvaa Felixin psyyken projektiksi, joka vankien osalta toimii myös psykodraaman kaltaisena spektaakkelina. Atwoodin nerokkuus on tässä romaanissa huikeaa. Hänen tapansa asettaa rinnakkainen Felix ja Prospero, veistää heidät yhdeksi puuksi ja luoda vankien esittämän näytelmän kautta yhteinen vapautuksen tila saa haukkomaan henkeä. Tätä romaania lukiessa tuntuu siltä, että Atwood pystyy mihin tahansa. Hän yhdistää vankien vuorosanoihin suvereenisti räppiä, ottaa mukaan mysteerin aineksia ja luo keitoksen, jota tekee mieli ahmia kauhalla.

Ja niin. Tärkein on tässä:

Let your indulgence set me free.



Margaret Atwood: Hag-Seed - The Tempest Retold (2016)
293 sivua
Kustantaja: Penguin Random House
#naistenviikko


*

Muita Shakespeare-projektiin liittyviä teoksia:

Tracy Chevalier: New Boy (Othello)
Gillian Flynn: tulossa 2021 (Hamlet)
Howard Jacobson: Shylock is my Name (The Merchant of Venice)
Jo Nesbo: tulossa 2018 (Macbeth)
Edward St. Aubyn: tulossa 2018 (King Lear)
Anne Tyler: Vinegal Girl (The Taming of the Screw)
Jeanette Winterson: The Gap of Time (The Winter's Tale)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Riikka Pulkkinen: Lumo

Se on menoa heti ensimmäiseltä sivulta. Se on menoa niin kuin se on myös Riikka Pulkkisen uutuusromaanin Lumo romaanihenkilöille, kun he kohtaavat Philippa Laakson, joka on 17-vuotias ja kuollut. Philippan kuolema on mysteeri. Harvoin 17-vuotias terve ihminen löytyy kotipihalta kuolleena ilman merkkejä väkivallasta tai ilman että selitystä ei vaikuta tarjoavan edes kuolinsyytutkimus. "Miksi tyytyä olemaan ihminen, jos voi olla maailma."  Philippa on myrskynsilmä. Myrskyn, jolla on lähes rajaton tuho- ja hellyysvoima. Myrskyn, johon hän vetää mukaan niin lähipiirinsä kuin muutkin tapaamansa ihmiset. Hän on arvaamaton, tulivuoren kaltainen. Hän ei jätä rauhaan. Ei elossa, ei kuolleena, eikä romaanin keskushenkilönä. Philippa on magneetti, liikenneympyrän keskikohta. Kaupungeista eniten Rooman kaltainen. Hänestä lähtevät kaikkien muiden romaanihenkilöiden tiet. Ja häneen ne palaavat. Philippa pitää Pulkkisen teoksen kerronnan ja sen henkilögallerian kasassa. Hänen ympärilleen k

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j