Siirry pääsisältöön

Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina

Mattias Edvardssonin romaani Melkein tosi tarina myytiin minullle takakannen sanoilla: "Olen kateellinen kaikille, jotka saavat lukea tämän kirjan ensimmäistä kertaa." Tämän lainauksen sanoista vastaa Vargnatts bokhylla, jonka google-haku paljastaa olevan kirjablogi. Tässä kirjablogit ovatkin mainioita lähteitä. Melkein bloggauksesta kuin boggauksesta löytyy lause, joka voidaan irrottaa tekstiyhteydestään ja asettaa edustamaan totuutta kirjan laadusta. Helppoa ja ilmaista.

Joka tapauksessa kyseinen lause sai minut odottamaan Ryan Gattisin Vihan katujen kaltaista superintensiivistä romaania ja niinpä otin Edvardssonin romaanin mukaan lähtiessäni juhannuksen viettoon. Ajattelin, että se sopisi oikein hyvin luettavaksi bussimatkoilla ja tässä suhteessa olinkin oikeassa. Menomatkalla luin romaanista puolet ja paluumatkalla loput ja matka taittui nopsaan Melkein toden tarinan parissa. Tästä huolimatta lukukokemus jäi kauaksi edellä mainitun Gattisin romaanin tarjoamasta sähköisen vahvasta tunnelmasta.

Melkein tosi tarina on ihan ok romaani, joka sopii hyvin luettavaksi silloin, kun haluaa relata kirjallisuuden parissa. Tarina kertoo Zackistä, joka saa päähänsä kirjoittaa kirjan opiskeluaikojensa tapahtumista. Kirjan nykyhetki sijoitttuu vuoteen 2008 ja kirjan sisällä kuvatun Zackin käsikirjoituksen tapahtumat vuosiin 1996-7.

1990-luvun puolivälissä Jack osallistui luovan kirjoittamisen kurssille, jossa hän tutustui kurssilaisiin, joihin hän tutustuu uudestaan kirjaprojektinsa myötä. Paikoin olin aistivinani tuulahduksia Donna Tarttin romaanista Jumalat juhlivat öisin, mutta tämän romaanin lukemisesta on jo niin kauan, että en pysty tarkempaa vertailua näiden kahden välillä tekemään.

Melkein tosi tarina on myös kirja kirjoittamisesta. Voisi olla mielenkiintoista vertailla, miten romaanin nykyhetken myötä paljastuvat uudet tapahtumakäänteet vaikuttavat Zackin käsikirjoitukseen, mutta tässä suhteessa romaani ei lunasta odotuksiani, joskin sen ei ehkä ole tarkoituskaan niin tehdä. Edvardsson luo romaaninsa tunnelman pitkälti henkilöhahmojen kautta. Heistä salaperäisin ja kutkuttavin on kirjailija Leo Stark, jonka katoaminen tulkitaan murhaksi, johon syypääksi poliisi onnistuu nakittamaan Zackin kurssikaverin Adrianin. Ruotsalainen poliisin, aivan. Niinpä. En menisi luottamaan heidän tutkimustuloksiinsa.

Edvardssonin tarina rullaa mukavasti ja paikoin suht koukuttavastikin. Kustannusmaailmakin saa romaanin kuluessa muutaman tölväisyn, jotka saattaisivat olla hyvinkin kiinnostavia, mutta jäävät vähän puolivillaisiksi. Mikään elämää suurempi lukukokemus tämä romaani ei ole, mutta ihan kelpoa käyttökirjallisuutta, joka täyttää hyvin paikkansa juuri vaikkapa matkalukemisena, jolloin keskittyminen ei usein ole parasta mahdollista.



Mattias Edvardsson: Melkein tosi tarina (2017)
413 sivua
Ruotsinkielinen alkuteos: En nästan sann historia (2016)
Suomentanut: Tiina Ohinmaa
Kustantaja: Like (arvostelukappale)

Kommentit

  1. Minä luen nuo mainoslauseet vasta lopuksi. Hankala silloin, jos niitä on ympätty kanteen.
    Ihan samoilla ajatuksilla olin. Mukavan viihteellinen kirja, johon koukutuin vähän liiankin nopsasti. Mutta kirja on mukavaa lomalukemista näin kesäaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yleensä välttelen sekä takakantta että kirjanlievetekstejä, mutta kun mietin, että mitä otan juhannusmatkalle mukaan, niin tuli noita sitten luettua. Ihan ok laiturikirjallisuutta, mutta taitaa riittää mulle tätä lajia vähäksi aikaa.

      Poista
  2. Omppu, samoja aatoksia minullakin tästä kirjasta ja Tarttia olin myös aistivinani, tosin tämä kalpenee kyllä Tarttin rinnalla. Ihan sujuvaa ja koukuttavaa luettavaa, mutta haihtuu mielestä saman tien.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalat juhlivat öisin oli mulle nuorena elämää suurempi eli oikeastaan oli vaan huono asia, että tämä kirja herätti tuon mielleyhtymän, koska Tarttin kirjan rinnalla kalpenee aika moni muukin teos kuin tämä.

      Poista
  3. Aika samanmoisesti koin kirjan. Eniten huvitti satiirishenkinen kaustannus- ja kirjoittamisbisneksen kuvaus. Ja oli kertojakin melko vempula. Ihan kiva viihdykejännäri se.

    VastaaPoista
  4. Mulla on niin ristiriitaiset fiilikset tästä, tavallaan en pitänyt yhtään, ja silti hotkin sellaista vauhtia, ettei ihan heti muista vastaavia kirjakoukuttajia mieleen tule. Ja kyllähän tämä viihdytti, oli mainiota lukemista omaan hetkeensä, mutta tavallaan siitä jäi vähän sama olo kuin olisi katsonut putkeen 10 jaksoa tv-sarjaa: sellainen pöhnäinen ja tylsänturta, ei virittynyt ja virikkeellinen niin kuin kirjojen kanssa yleensä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuopa onkin kiinnostava tilanne, että et pitänyt kirjasta, mutta silti se hotkitutti. En taida muistaa omalla kohdallani vastaavaa tapahtuneen, vaan pitäminen ja hotkiminen kulkee yleensä käsikynkkää.

      Tämä ei tosiaan erityisemmin jää mieleen kummittelemaan, mutta täytti hyvin paikkansa matkalukemisena.

      Poista
  5. No minäkin luin tämän, vaikka en kauheasti tykännytkään.

    Ne oli niin hölmöjä ne kirjailijuuden ja LUOVAN kirjoittamisen ylistyspuheet, samoin kuin henkilökuvien typistäminen kahteen tyyppin: olet joko ruma ja tyhmä tai fiksu ja kaunis. Tämä oli varmaan just sitä samaa, mitä Tuija sanoi satiiriksi, mutta minua tosikkomaisesti vaan ärsytti.

    Mutta juoni koukutti, halusin tietää kuka on murhaaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja taitaa olla pienimuotoinen hitti sarjassa "luin nopeasti, vaikka en niin kovin tykännytkään" :D Voi tosiaan olla, että on kyse satiirista, mutta en myöskään oikein osannut tulkita noita kirjallisuuspuheita niin, koska kokonaisuus ei tukenut ko. tulkintaa

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post