Siirry pääsisältöön

Kohti parempaa maailmaa - Sherin Khankan: Nainen on islamin tulevaisuus

Onko nainen islamin tulevaisuus?

Tähän kysymykseen voi etsiä vastausta lukemalla Sherin Khankanin kirjan. Lähtökohdat teoksen lukemiselle ovat mielenkiintoiset paitsi sen nimen esittämän voimakkaan väitteen vuoksi myös siksi, että Khankanin äiti on suomalainen, isä syyrialainen. Ei ihan voida väittää, että Khankan on ensimmäinen suomalainen naisimaami, joka on perustanut moskeijan Pohjoismaihin, mutta kovin kaukana tästä ei olla.

Erilaiset kulttuuritaustat ovat lapsesta asti vaikuttaneet Khankaniin niin, että hän on ikään kuin automaattisesti alkanut tarkastella asioita useammasta näkökulmasta. Oman kontekstinsä tarjoavat niin lapsuudenkesät Suomessa kuin vierailut syyrialaisten sukulaisten luona Damaskoksessa. Näitä kahta eri puolta liimaa yhteen tanskalaisuus.

Khankan on vahvasti moniäänisyyden kannattaja ja tärkeimpiä syitä moskeijan perustamiselle olikin hänen mukaansa halu saada naisten ääni kuulumaan peripatriarkaalisen islamin piirissä. Khankan haluaa tuoda koraanin tulkinnan nykypäivään ja edistää islamilaista feminismiä sekä korostaa naisen oikeuksia kyseenalaistamalla islamin patriarkaattiset rakenteet. Käytännössä tämä näkyy mm. siten, että hänen perustamansa Mariam-moskeijan avioliittosopimuksessa määritellään, että naisella on oikeus avioeroon ja moniavioisuus on kiellettyä. Sopimuksen mukaan avioliitto kumoutuu, jos siinä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja avioeron sattuessa naisella on yhtäläinen oikeus lapsiin kuin miehelläkin. Myös eri uskontokuntiin kuuluvien väliset avioliitot ovat sallittuja. Lyhyesti sanottuna: Khankan haluaa tehdä islamista rauhanuskonnon.

Jos edellä mainittuja asioita vertaa siihen, minkälainen kuva islamista välittyy tiedotusvälineiden kautta on ero melkoinen. Khankanin kirjan edistyksellisyydestä huolimatta tunsin sitä lukiessani paikoin huomattavaa epämukavuutta, joka käsittääkseni johtuu siitä, että vaikka järjellä ajattelen, että muslimien enemmistö on maltillisia ja rauhaa rakastavia ihmisiä jatkuva islamiin liittyvä kielteinen uutisointi on kuitenkin saanut aikaan sen, että islam tuntuu pelottavalta. Tämän vuoksi Khankanin teoksen lukeminen oli minulle erittäin tervetullutta ja hyödyllistä.

Uskontoja voidaan tulkita monella tavalla, eikä islam ole tästä poikkeus. Khankan itse edustaa suufilaista suuntausta, jonka tärkeimpiä opettajia on Ibn Arabi (1165-1240), joka on varsin feministisesti todennut, että "Täydellinen ihminen on nainen." Khankanille islam ei ole kiveenhakattuja lakitauluja, vaan hän tulkitsee koraania metaforisesti nykypäivään soveltaen. Erityisen avaavaa oli lukea hänen näkemyksensä pahamaineiseksi leimatusta sharia-laista, jota hänen mukaansa tulkitaan monissa maissa aivan toisin kuin mikä on tämän lain tarkoitus. Koraanissa esimerkiksi ei mainita lainkaan, että aviorikoksesta tulisi rangaista kuoliaaksi kivittämällä, kuten uutisista on usein saatu lukea. Khankan korostaakin, että koraania on tulkittava "tietoisen kriittisesti."

Oli kiinnostavaa ja yllättävääkin huomata, kuinka monissa asioissa jaan Khankanin näkemykset. Hyvä esimerkki tästä on tanskalainen ns. pilapiirrosjupakka, jota moni tulkitsi niin, että länsimaiseen sananvapauteen kuuluu, että mitä tahansa voidaan pilkata. Itse edustin näkemystä, että miksi pitäisi ihan erityisesti pyrkiä loukkaamaan ison osan ihmisiä tunteita, koska sitä ei ole erikseen kielletty. Näkemykseni ei aina saanut kovinkaan suopeaa vastaanottoa tuttavapiirissäni. Khankan toteaa, että "sananvapaus ei ole mikään ehdoton oikeus sanoa kaikkea, mitä mieli tekee, se ei ole oikeus oksentaa vihamielistä propagandaa." I feel yous sis.

Islamilainen feminismi rakentuu käsitykselle ihmisten ehdottomasta tasa-arvosta niin sukupuolten välillä kuin yhteiskunnallisestikin. Nainen on islamin tulevaisuus avaa islamia tervetulleella tavalla ja osoittaa, että se ei ole mikään kiveen kirjoitettu lakitaulujen kokoelma, jota pitäisi vuosisadasta toiseen tulkita yhdellä ja samalla miesten etuja edistävällä tavalla. Khankanin teos puhuu myös sen puolesta, että sortavaa järjestelmää pitäisi pyrkiä muuttamaan sen sisältä käsin.

Khankan onnistuu erinomaisen hyvin kuvaamaan, miten se, että hän on muslimi ei ole tekijä, joka erottaisi hänet ei-muslimeista. Jäin lukiessani kiinni epäluulosta, jos toisestakin. Kun Khankan kirjoittaa IKEA-huonekaluilla sisustetusta kodistaan, jonka lattioilla vellovat legokasat huomaan väliseinän hänen ja itseni välillä romahtavan ja mieleeni palaavat Dubain matkani musliminaiset, jotka paikallisessa metrossa päivittivät facebook-tilejään. Sama hämmästys siitä, että yhteistä on sittenkin paljon enemmän kuin eroja.

Khankanin femisnimi on käytännön feminismiä ja ennen muuta tekoja. Tosin mitä muutakaan voisi odottaa naiselta, joka on lainannut elämänsä johtolauseen Peppi Pitkätossulta. "En ole tehnyt aiemmin, osaan siis varmasti." Taidanpa tallentaa itsekin tämän lauseen muistiini rohkeutta vaativien tilanteiden varalta. Mitä tulee naisen rooliin islamin tulevaisuuden suhteen vaikuttaa siltä, että toivo tasa-arvoisemmasta islamista ja maailmasta ylipäänsä on pitkälti Khankanin kaltaisissa naisissa, jotka omalla sitkeällä työllään ovat valmiita taistelemaan yhdenvertaisemman tulevaisuuden puolesta.



Sherin Khankan: Nainen on islamin tulevaisuus. Minun tarinani
286 sivua
Ranskankielinen alkuteos: La femme est l'avenir de l'islam. Le combat d'une femme
Suomentanut Taina Helkamo
Kustantaja: S&S


Kommentit

  1. Kuten sanot, tämä oli hyödyllistä luettavaa omille luuloille, en haluaisi sanoa ennakkoluuloille... Sellaista pölyttämistä. Ihanaa lukea noin rohkeasta ja energisestä naisesta. Sitä haluaisi uskoa hänen idealismiinsa ja optimismiinsa. Toisaalta tuo jo monisatavuotinen skisma islaminuskoisten kesken, Muhammadin ja hänen serkkunsa seuraajat, vaikuttaa masentavasti. Siinä valtavassa virrassa suufilaiset vaikuttavat pisaroilta ja naisten aseman edistäminen hitaalta. Mutta parempi että yrittää muutosta kuin jättää tekemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla on ihan ennakkoluulojakin islamista, vaikka järjellä ajatellen tiedostan, että ne on just ennakkoluuloja. Sinänsä en pidä tätä ollenkaan ihmeenä, koska islamia uutisoidaan niin negatiivisesti. En tunne islamia kovinkaan hyvin ja senkin vuoksi tämä kirja oli niin avaava kokemus.

      Jostain muutoksen on lähdettävä. Pienistä pisaroista voi tulla isompi lätäkkö. Idealistista, mutta se sallittakoon. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä