Siirry pääsisältöön

"Kun laukesin olin olemassa" - Kathy Acker: Tunnottomien valtakunta

Tunnottomien valtakunnassa ei ole pinkkiä, eikä glitteriä. Sen temaattiseti hallitsevin väri on sisälmystenpunainen ja tuoksu spermanhajuinen. Kirjan kannessa ei turhaan lue: Hard core.

Kathy Acker (1944/1948-1997)* oli amerikkalainen kirjailija, jonka teokset ovat provokatiivisia ja vahvasti seksuaalisuuden maaperää kyntäviä. USA:ssa hänen teostensa ympärillä on käyty metakka jos toinenkin ja Ackerin kuolema kirvoitti valtaisan määrän sekä häntä kehuvia että haukkuvia kirjoituksia.**

Tunnottomien valtakunnan (Empire of the Senseless, 1988) lisäksi suomeksi on käännetty myös Pussy, merirosvokuningatar (Pussy, King of the Pirates, 1996). Miksiköhän muuten kuningas on suomennettu kuningattareksi? Outoa.

Jos väitän, että Kathy Acker on kautta aikojen vimmaisin amerikkalainen naiskirjailija on hyvin mahdollista, että olen täysin oikeassa. Omassa lukuhistoriassani hänen räävittömyyttään lähimmäksi pääsee ranskalainen Virginie Despentes, mutta Ackerin rinnalla hänkin saattaa usein vaikuttaa suorastaan tunteelliselta. Voisin tietysti mainita tässä myös muutaman mieskirjailijan, mutta enpä nyt taida niin tehdä.

Tunnottomien valtakunta on kulttiklassikko, joka on kauimpana hyvän mielen kirjasta, eikä sen lukeminen ole erityisen miellyttävää. Kestää esimerkiksi aikansa tottua siihen, että naisiin viitataan usein yleisnimityksellä pillu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että koska nimi ei pahenna miestä siitä loogisesti seuraa, että nimi ei pahenna myöskään naista.

Joku saattaa hädissään lukea Ackerin romaanin huumorina ja se hänelle tottakai suotakoon. Omapahan on menetyksensä. Muistutan kuitenkin, että teoksen on kääntänyt Silja Hiidenheimo, joka on asia, joka jo itsessään takaa sen, että kyse ei ole mistään turhasta kirjallisuudesta. Voisin kuvitella, että Tunnottomien valtakunnan kääntäminen on ollut yhtä helvettiä, mutta niin vain Hiidenheimo on tehtävässä hienosti onnistunut.

Tunnottomien valtakunnan kohdalla on turha puhua juonesta tai henkilöhahmoista. Edellistä ei tässä teoksessa ole ja jälkimmäiset ovat lähinnä merkkejä paperilla. On helpompi kirjoittaa, kun sillä, joka tekee jotain on nimi.

Ackerin romaani murskaa moraalin sen kiinnikkeitä myöten. Naps! Naps! Naps! Se pyyhkii sanavarastosta niin armon, pyhän kuin tunteetkin. Se on kavahtamaton ja kylmä. Se ei ainoastaan kaada tabuja, vaan tekee niistä murskaa. Sen seksuaalinen estottomuus on luokatonta ja sen maailmassa on ihan ok, että kuka tahansa nussii kenen tahansa kanssa lähisukulaiset mukaan lukien.

Tunnottomien valtakunta on suunnilleen kaiken kritiikkiä. Se ratkaisee maailman köyhyysongelman ja sanoo ääneen sen, mitä lihava kapitalisti ajattelee mielessään.

Köyhyys pois kaduilta sinne minne se kuuluu. Kuolemaan.

Ackerin räävitön vimma iskee suoraan länsimaisen yhteiskunnan rakenteisiin ja osansa saavat niin historia, kulttuuri kuin filosofiakin. Jos tämä teos pitäisi tiivistää yhteen sitaattiin huonomminkin voisi valita kuin nostamalla esiin Descartesille pyllistävän lauseen:

Kun laukesin olin olemassa.

Tunnottomien valtakunnasta löytyy myös roppakaupalla hard core -feminismiä ja erityisen suoraan se tulee esiin Arabinaisen ja Arabimiehen välisessä keskustelussa.

Arabinainen:
...minun vittuni on ruusu tai tuulten henki. Haisen kaikelta. Sinun kyrpäsi ei koskaan pääse tänne sisälle koska et saa minua kiinni etkä voi laittaa minua vankilaan. Minä en ole minkään miehen tekemän häkin kyyhkyläinen.

Edellinen teksti on kesyä, jos sitä vertaa Ackerin romaaniinsa sisällyttämään Sinbad merenkävijän tarinan uudelleenkirjoitukseen, joka on niin pornoa, että en ota tähän edes sitaattia. Jos kyseinen kohta kiinnostaa se löytyy teoksen sivuilta 189-190.

Acker vaikuttaa olevan erityisen kiintynyt merimiehiin ja heihin liittyvään kuvastoon. Minulle merimiehistä tulee ensimmäisenä mieleen Jean Genet'n romaani Querelle (1947) ja Fassbinderin sen pohjalta ohjaama samanniminen elokuva, joka valmistui vuonna 1982. Sitä, miten relevantti tämä mielleyhtymä on Ackerin romaanin kannalta voin vain arvailla, mutta Querellen tapaan Ackerin romaanissa melskaavat seksuaalisuuden kiihkeät ilmentymät ja sakeat intohimot.

Tunnottomien valtakunnassa Kathy Acker on luonut puhdasverisen kulttikirjan, joka ei säästä mitään eikä ketään kirjalliset konventiot mukaan lukien. Tämä teos tarjoaa kulttikirjoille ominaisesti vaihtoehtoisen maailmanjärjestyksen, jota monikaan meistä ei olisi valmis toivottamaan tervetulleeksi.



Kathy Acker: Tunnottomien valtakunta
267 sivua
Englanninkielinen alkuteos: Empire of the Senseless (1988)
Suomentanut Silja Hiidenheimo
Kustantaja: Like (1996)



Osallistun Tunnottomien valtakunnalla Mitä luimme kerran -blogin Joka päivä on naisten päivä -haasteeseen (klik)

*Kathy Ackerin syntymävuodesta on ristiriitaista tietoa ja oikea vuosi sijoittuu vuosien 1944-1948 väliin

**Andrew Calcutt & Richard Shephard: Cult Fiction - A Reader's guide, Prion 1988



Helmet-lukuhaaste, kohta 34 Kirjassa syntyy tai luodaan jotain uutta



Kommentit

  1. Mikä mahtava kirjavalinta JPONP-klassikkohaasteeseen! (jonka nimeä en edes itse jaksa enää kirjoittaa haha :D) Jotain juuri tällaista ajattelinkin sinulta mukaan tulevan, vimmaista, hienoa ja vähän hard corea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin, mitä lukisin sun haasteeseen ja äkkiä muistin Ackerin ja sain hyvän syyn vihdoin lukea jotain häneltä ja onnistuin jopa käymään tuumasta toimeen. Acker on armoton - sanan kaikissa vivahteissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post