Siirry pääsisältöön

Riemukas runo lähti leikkiin - Stina Saari: Änimling

Tää laittais nyt tän ukkelin tähän ja sit tää tiputtais sen ja rämpyttäis

RÄMPYTIRÄMPYTIRÄMPYTIRYNTYKI

ja ku se ukkeli putois se huutais

JIHUU meizi on maailman paraZaZaZZ

Edellä olevat lihavoidut kohdat ovat suoria lainauksia Stina Saaren runokokoelmasta Änimling. Halusin nostaa ne heti tämän bloggauksen alkuun, sillä niihin tiivistyy jotakin hyvin olennaista Saaren runoista. Lapsen riemu.

Mä esitän nyt aikuista. Enks vedäkin aika hyvin?

Änimling pulppuaa ja on täynnä sen tyyppistä vilpittömän ihastuttavaa luovuutta, jota tavataan useimmiten henkilöillä, jotka ovat alle kouluikäisiä. Saaren runoja lukiessa tekee mieli piirrellä kirjan sivuille ja kaataa niille vaahtokarkkikaakaota ja nuolaista sivua sen jälkeen kuin rakkaudesta huohottava koira.

Jos oli Satu Mannisen Camouflage täynnä tylppiä ja hitaita ääniä, mätänemistä ja sen sellaista kuuluu Änimlingistä kirkaisuja ja kilahtelua. Sen sivuilla möyrii utelias tyyppi, joka törmäilee ja hihkuu. Ja se kaikki eli siis tämä kaikki on ihan parasta aseistariisuntaa. Tässä nyt olisi myyntivaltti rauhanneuvotteluihin ja muihin vakaviin ponnisteluihin.

Änimlingissä sanat röyhtäilevät, hilavitkuttavat, onomatopoetisoivat.

Jos on myrtsillä tuulella ja maailma on potkinut buutsilla persuuksiin jo hyvän aikaa kannattaa hankkia oma Änimling ja antaa sen terapoida. Se vastaa noin 1,500 kappaletta kirkasvalolamppuja. Ihan ite laskin ilman exceliä.

Kieli on kiva leikkikaveri, silloin kun se lähtee leikkiin mukaan ja tässä kokoelmassa se sen toden totta tekee ja panee parastaan paremmaksi. Se jakaa kieltä mullekin ja tackaan ja pockaan. Olen onnesta ympyränmuotoinen. Oho vähä lipsahti. Ei tullu ihan pyöree, tuli toho ylös yks elämänkolhuviiva.

Millaisista pöytäliinoista sä tykkäät?

Miten tämä kokoelma pysyy kasassa? No energialla tiätysti. Kaikkee sä kysytkin vain kysyinks mä?

Änimiling sulattaa sydämen, vaikka sydän ei oliskaan suklaata. Änimling saa hymyilemään yhtä dorkan näkösenä kuin olis rakastunut. Änimling avaa iloisen horisontin, jossa saa olla ilman lupaa. Änimling yllättää kuin kapitalistikauppiaan yllätyspussi, josta löytyy runokokoelma. Änimling pitäisi heti jakaa Suomen hallitukselle. Änimlingissä on paremmat poreet kun samppanjassa, jota nimitystä saa käyttää vain kuohujuomista, jotka on peräisin tietyltä alueelta. Änimling on kengät väärissä jaloissa, hame päässä ja napa siinä, missä ennen oli unirähmäinen silmä. Änimling maistuu niin hyvältä ettei sanotuksi saa. Änimling tappaa alakulon talossa ja puutarhassa.

Änimling on parempaa kun MM ysiviis.



Stina Saari: Änimling
71 sivua
Teos 2018



PS. Ei ole vahinko, että tämä teksti ilmestyy Suomen itsenäisyyspäivänä. Niin se tekee sen tähden, että olispa aika mahtavaa, jos Suomessa olisi enemmän Änimling-spirittiä! Juhli maltilla ja rakasta paljon - niitäkin, jotka ei sitä sun mielestä ansaitse! Hallitusta ei kuitenkaan tartte.


Kommentit

  1. Rämpytirämpyti; hame päähän ja ja ehdottomasti napa uniraähmäisen silmän paikalle:) Verbaalitykityksestä suurkiitos, tämä on varattu. Mainiota itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, että varasit tämän. Ei käy näiden runojen seurassa aika pitkäksi 😀

      Poista
  2. Hienoa, että löysit tästä kirjoituksen riemukkuuden erityisesti kielen moninaisessa käytössä! Mä jäin tonkimaan kielen pirstoutumisen syitä, ja sen takia oma luonnehdinta taisi jäädä vähän synkänpuoleiseksi. Lisäksi omaan lukemiseen vaikutti paljon kokoelman tekstien kuuleminen esitettynä. Toivottavasti tämä ilmestyy jossakin vaiheessa kokonaan äänirunoteoksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sulle mainitsinkin niin halusin ottaa näistä runoista nimenomaan sen riemukkaan puolen, koska olin niin sen tarpeessa 😀
      Olispa kyllä hienoa päästä joskus kuulemaan Stinaa livenä

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän