Siirry pääsisältöön

Vuoden 2018 parhaat kirjat

Tähän aikaan vuodesta kuuluu koota lista, jossa luettelee vuoden 2018 parhaat kirjat. Kannanpa siis minäkin listakorteni kekoon.

Listani voidaan jakaa kolmeen osa-alueeseen: Suomalainen/suomennettu kaunokirjallisuus, runot sekä muut. Listalle pääsyn edellytyksenä on, että kirja on julkaistu vuonna 2018. Listani kohdalla kannattaa kuitenkin muistaa, että on monia hyviä ja erinomaisia tänä vuonna julkaistuja teoksia, joita en vielä ole ehtinyt lukea.

Pitemmittä saatteitta.



Suomalainen ja suomennettu kaunokirjallisuus:

Johannes Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin (S&S)  (linkki)
(suom. Outi Menna)

"He hukkuvat äitiensä kyyneliin lävistää koko yhteiskunnan. Se on nuoli, jonka kärki painuu ihosta läpi odottamatta, että kiltti sairaanhoitaja ensin desinfioi ihon. Se on järkyttävän hieno kuvaus, jonka monipuolisuus saa häntäluun tärisemään. Todellakin, tämä on romaani, jossa ei ole mitään liikaa ja josta ei mitään puutu. Tämä on romaani, joka olemme me."


Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja - Tanssia ruusuilla 2 (Aula & Co.) (linkki)
(suom. Kristiina Drews)

"Tanssia ruusuilla -kokoelman novelleissa on ihan omanlaisensa rytmi, jossa on paljon novelliensisäistä liikettä ja joka tekee näistä novelleista niin täysin hurmaavia. Lukijana niiden maailmaan imeytyy sillä tapaa ovelasti, että asiaa ei tule panneeksi edes merkille. Sitä vaan huomaa yhtäkkiä olevansa keskellä novellin tapahtumia, joiden toivoisi jatkuvan loputtomiin, sillä Berlinin tekstit synnyttävät vahvan tunteen elossa olemisesta."


Rachel Cusk: Ääriviivat (S&S) (linkki, linkki)
(Suom. Kaisa Kattelus)

"Esipuheessaan italialaisen kirjailijan Natalia Ginzburgin (1916-1991) alunperin vuonna 1962 julkaistuun teokseen The Little Virtues (Le piccole virtú) Cusk kirjoittaa, että Ginzburg erottelee toisistaan tarinankertomisen ja itsen konseptit, mistä seuraa totuudenmukaisempi todellisuuden representaatio. Cuskin mukaan Ginzburg ei pyri näyttämään, mitä tapahtui jollekin, vaan mitä tapahtui ylipäänsä. Hänen Ginzburgin teosta kommentoivat sanansa asettuvat kiinnostavaan vuoropuheluun Ääriviivojen kanssa."


Eeva Turunen: Neiti U. muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (Siltala) (linkki)

"Neiti U:n seurassa tulee puhdistautunut olo ja sitä lukiessani koen, että muutamat omatkin häpeän ja epävarmuuden tunteeni tulevat sanoitetuiksi ja hyväksytyiksi. Teoksena Neiti U. asettautuu kokeellisen kirjallisuuden sateenkaarivarjon alle ja on vakuuttava osoitus Turusen tavasta luoda kirjallisuutta, johon lukijana uppoan kuin säkkituoliin, josta ei ole kiirettä nousta ylös."


Saara Turunen: Sivuhenkilö (Tammi) (linkki)

"KMOK: [k]irjallisuudessa on tärkeää kirjoittaa sodista ja kritisoida yhteiskuntaa
M: Muistanet tämän: "Tämä on tärkeä kirja, se kertoo miehistä sodassa. Tämä kirja ei ole kovin tärkeä, se kertoo naisten ajatuksista.”

KMOK: Eiköhän ole aika kulunutta vetää esiin Virginia Woolf -kortti. Lisäksi on hyvä kirjoittaa asioista, jotka itse tuntee
M: Suomalaisilla miesoletetuilla kirjailijoilla onkin todella paljon henkilökohtaista kokemusta sodista"

(KMOK=kuvitteellinen miesoletettu kriitikko, M=minä)


Runot:

Veera Antsalo: Imago (Teos) (linkki)

"Imago hivelee edestä takaa ylhäältä alhaalta tulevasta menneestä. Se on kokonaisvaltainen aivo-orgasmi, jota lukiessa noin suunnilleen kaikki hajoaa, mutta hajotessaan kokoontuu, kunnes taas hajoaa niin, että hajonneen ja hajoamattoman välille voi laittaa =-merkin. Josta tulee !-merkki, josta tulee en kerrokaan."


Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa (Poesia) (linkki)

"Tuuli ja kissa on melko lailla täydellinen kuvaus nykymaailmasta. Koskaan ei voi tietää, mikä on totta, mikä valetotta tai mikä muutoin vain jotain ihan muuta kuin sen annetaan ymmärtää olevan. Juuri tämäntapaiset tunnelmat ovat Tuulessa ja kissassa hallitsevia. Kissa on maailman yleisen hajaannus- ja monimutkaistilan lähettiläs, joka tekee kummia ja arkijärjen vastaisia tekoja. Kysymys siitä, kuka kissa on, on sen vuoksi yhtä älytön kuin jos alkaisi etsiä järjenhippusia Donald Trumpin twiiteistä."


Susinukke Kosola: Varisto (linkki)

"Varisto kertoo siitä, mitä on olla ihminen, joka on tajunnut, että ironian Raatteen tie on kuljettu loppuun. Ensin oli puhe. Ihan vaan puhe ja kun puhe ei riittänyt otettiin käyttöön ironinen puhe. Ironia monistui ja tunkeutui, se työntyi niin kaikesta läpi, että siitä tuli sillä tapaa maailman osa kuin sydän ja verisuonet on ihmisen osia. Varisto kysyy: miten olla ironinen maailmassa, joka jo itsessään on ironinen. Varisto vastaa: eipä kuule oikein mitenkään. On tultu tilanteeseen, jossa pelastajanviitta ei enää pysy ironian harteilla. Jossa kieli muuttuu joka päivä riittämättömämmäksi."


Kaija Rantakari: Koko meren laajuus (Poesia) (linkki)

"Kaija Rantakarin runojen lukeminen ja niistä kirjoittaminen on päättymätöntä hyväilyä. Kun niin on, on hyvin. Yötaivaallinen tähtiä, jotka tanssivat meressä."


Stiina Saari: Änimling (teos) (linkki)

"Änimiling sulattaa sydämen, vaikka sydän ei oliskaan suklaata. Änimling saa hymyilemään yhtä dorkan näkösenä kuin olis rakastunut. Änimling avaa iloisen horisontin, jossa saa olla ilman lupaa. Änimling yllättää kuin kapitalistikauppiaan yllätyspussi, josta löytyy runokokoelma. Änimling pitäisi heti jakaa Suomen hallitukselle."


Muut:

Silvia Hosseini: Pölyn ylistys (Savukeidas) (linkki)

"Ihastuin Hosseinin tapaan kirjoittaa, kun luin hänen tekstejään kokoelmassa Säkeilyvaara ja Pölyn ylistyksen myötä ihailuni sen kun kasvaa. Hosseinin kuriton kirjoitustapa saa minut täpinöihini ja pitkästä aikaa tuntuu siltä, että nyt luen tekstejä, joissa on jotakin todella uutta ja erilaista. Kurittomuudella tarkoitan sitä, että Hosseinin seurassa ei voi tekstin alussa arvata, mihin lopuksi päädytään. Hänen tarkastelutavassaan on jotakin notkean varsamaista ja pelotonta."


Holma, Järvenpää, Tervonen (toim.): Näkymätön sukupuoli (Into/Voima) (linkki)

"Näkymättömän sukupuolen tarinat muistuttavat, että siitä, miltä ihminen näyttää ei välttämättä voi päätellä yhtään mitään siitä, miten hän kokee oman sukupuolensa. On hyvä myös muistaa, että kaikilla ihmisillä ei ole henkilökohtaista kokemusta sukupuolesta ollenkaan. Kuitenkin myös sukupuolettomuuden kokemus on aina jollakin tapaa sidoksissa siihen, miten sukupuoli kulttuurisesti ymmärretään. Sukupuolessa rasittavaa on juuri se, että edes sen ulkopuolella ei voi olla täysin sen ulkopuolella. "


Maggie Nelson: Argonautit (S&S) (linkki)

"Argonautit on huomattavan filosofinen teos, mutta sitä on toki mahdollista lukea myös kevyemmin. Itse koin suunnatonta houkutusta lähteä seuraamaan milloin mitäkin Nelsonin tarjoamaa ajatuspolkua ja niin tehdessäni huomasin jatkuvasti olevani yhä uusissa risteyskohdissa. Jos lähden vasemmalle, hylkään oikeanpuoleisen reitin ja minun on palattava myöhemmin takaisin, joka taas tarkoittaa, että silloin joudun jättämään kesken vasemmanpuoleisen polun kulkemisen loppuun. Tämän seurauksena Argonautit ei hahmotu minulle niinkään kirjallisena teoksena kuin jokapäiväisenä elämänä, valintojen sarjana, epävarmuutena, pyrkimyksinä ja itserehellisyyden ylistyksenä."


Antti Nylén: Häviö (Kosmos) (bloggaus tulee myöhemmin)


Sinikka Vuola & Tommi Melender: Maailmojen loput (WSOY) (linkki)

"Kärjistäen voisi sanoa, että Melenderin ja Vuolan mukaan juoneen perustuvat romaanit eivät ole taiteellisesti suurta kirjallisuutta ja siinä he ovat tietenkin ihan oikeassa. Asian ääneen sanominen ei kuitenkaan ole suotavaa, koska jos niin tekee sinua pidetään norsunluutornisena elitistinä. Itse en ole koskaan kieltänyt asemaani elitistisenä lukijana, joten voin hyvin nostaa juuri tämän yksityiskohdan esiin. Toivon, että se herättää paheksuntaa."






Kommentit

  1. Oletpa aikaisessa, tosin itsekin olen listani jo tehnyt, julkaisen joskus joulun jälkeen. Listaltasi olen lukenut vain viisi ja niistä kolme on listoillani: Lucia Berlin, Lassi Hyvärinen ja Vuola & Melender. Hurjan montaa jonotan edelleen kirjastosta.

    Hyvää joulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin, että listani olisi ns. valmis, mutta nyt kävi kuitenkin niin, että tuohon "muut" osastoon olisi yksi kirja vielä tyrkyllä. Tosin aloitin sen vasta eilen, joten nähtäväksi jää, olenko samaa mieltä vielä silloin kun olen lukenut sen loppuun.

      Poista
  2. Monipuolinen, hyvä ja kiinnostava lista. Ne, jotka olen listaltasi lukenut, ovat tehneet minuunkin suuren vaikutuksen: rakastin Nelsonin Argonautteja, kiinnyin kovasti Saara Turusen kirjaan (jonka kuuntelin äänikirjana), Neiti U:n hyvä hämmennys on edelleen mielessäni (mikä kirja, vau!), ja nyt viimeksi ihastuin Cuskin Ääriviivoihin.

    Ensi vuoden aion aloittaa esseillä: sekä Pölyn ylistys että Häviö odottavat jo kirjapinossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Listoja on mukava tehdä. Nythän tulee keväällä suomeksi lisää Nelsonia. Ehdin taas jo ostaa kirjan englanninkielisenä, mutta luen sitä sitten yhdessä suomennoksen kanssa. Niin tein välillä Argonauttienkin kanssa, eikä tämä ole epäluottamusta kääntäjää kohtaan, vaan ihan vaan sitä, että haluan saada selville, miten Nelson on ihan prikulleen kirjoittanut.

      Pölyn ylistys oli yksi viime vuoden huippuja. Häviöstä postasin tänään.

      Poista
  3. Hieno lista, paljon yhteisiäkin lemppareita! Olen omaani jo luonnostellut, mutta todennäköisesti vielä odottelen tuon kesken olevan Atwoodin Orjattaren loppuun (tai siis luen loppuun..) tietääkseni olisiko siitä listalle myös.

    Pölyn ylistys, Argonautit, Tanssia ruusuilla & Ääriviivat ovat kyllä olleet tosiaan ihan hurjan suuria, hienoja ja upeita lukukokemuksia minullekin. Niin hienoa kirjallisuutta, että niiden äärellä jää aivan sanattomaksi - ellei tosin ole yhtä sanavalmis kuin sinä! On ihana lukea sinun kirjoituksiasi näistäkin kirjoista, joiden vieressä itse lähinnä mykistyy.

    Neiti U:lle pitäisi itse antaa vielä alkuvuodesta ehkä uusi mahdollisuus, se jäi tenttisuman keskellä kesken ja sitten se keräsikin pitkän jonon peräänsä pokkaamalla HS-palkinnon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Listojen tekeminen on ihanaa ja samalla kamalaa. Jouduin nyt jättämään tuosta fiktio-osasta pois Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunnan, joka on pitkäaikainen lempparikirjani, mutta perustelin asian itselleni sillä, että luin kirjan jo joskus v. 2006 ja se ihastukseni perustuu nimenomaan tuohon ruotsinkieliseen teokseen ja ihan samaan fiilikseen en suomennoksen parissa päässyt, vaikka hieno oli sekin.

      Cusk on niin parhautta. Luin juuri trilogian päätösosan, Kudos, ja se taitaa olla lempparini koko sarjassa. Tosin, tässäkin on nyt todettava, että mulle sopii paremmin Cuskin lukeminen englanniksi, koska silloin keskityin jokaiseen sanaan ja haluan ymmärtää kaiken. Suomeksi lukiessa ajatus pääsee helpommin herpaantumaan.

      Neiti U:hun rakastuin, eivätkä tunteeni ole sittemmin yhtään lieventyneet.

      Poista
  4. Minusta on aina niin kiinnostavaa lukea näitä vuosilistauksia! Listallasi on joitakin minunkin suuria suosikkejani, erityisesti molemmat Turuset, ja sellaisia kirjoja, jotka ovat lukulistalla suurin odotuksin kuorrutettuna.

    Anyurun kirja oli minulle vain sellaista ihan hyvä -tasoa. Sisältö kiinnostavaa, mutta kirjoitustyyli ei kolahtanut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään lukea listauksia ja samalla voi tehdä havintoja siitä, että onko itsellä mennyt ohi jotain tosi oleellisia kirjoja. Niinkin välillä pääsee käymään tai unohtuu, että oli joku kirja, jonka ehdottomasti haluan lukea.

      Mulle tuo Anyuru toimi suorastaan käsittämättömän hyvin. Muistan hyvin, miten mykistynyt ihailusta sen parissa välillä olin.

      Poista
  5. Nää vuosilistaukset on parhaita! Sulla on mielenkiintoinen lista, paljon on onneks vielä hyviä kirjoja lukematta :) mitkä oli parhaita ennen tätä vuotta ilmestyneitä kirjoja, jotka luit tänä vuonna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastauksena kysymykseesi: pitäisi varmaan laatia oma listansa vanhemmista kirjoista ja niistä, joita ei ole suomennettu. Yritän saada sellaisen tässä vuodenvaihteessa aikaan.

      Poista
  6. Laadukas lista, jossa on muutamia, joista itsekin pidin kovasti ja muutamia, jotka haluan pian lukea, kuten vaikka Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjan toinen osa ja molempien Turusten kirjat. Oli aika kova vuosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Voi kunpa Berliniä saataisiin lisää suomeksi. Kokeilin lukea häntä englanniksi, mutta se tuntui vaikealta, kun aiemmat olen lukenut suomeksi. Mulla on näitä hassuja juttuja kielien suhteen ja usein koen hankalaksi vaihtaa lukukieltä yhden ja saman kirjailijan kohdalla.

      Poista
    2. Berliniltähän tuli vasta se Evening in Paradise -kokoelma (koititko juuri sitä?), joten toivotaan, että Aula & Co. jatkaisi hänen suomentamistaan vaikka siitä!

      Ja sopipa hyvin tuo kommenttisi loppuosa, sillä aloitin juuri tänään George Saundersin Lincoln in the Bardon englanniksi ja olen lukenut ne hänen kaksi novellikokoelmaansa aiemmin suomeksi. Olen lukenut vasta ihan muutaman sivun, niin en osaa vielä tarkasti sanoa, mutta tuntuu kuitenkin oudolta lukea häntä englanniksi. Ja kun kyseessä on vielä vähän haastavampi kirja (tai niin ainakin oletan), niin saapa nähdä.

      Poista
    3. Joo kyseessä oli just tuo Evening in Paradise. Lainasin sen kirjastosta ja lueskelin sieltä täältä, mutta tulin siihen tulokseen, että ainakin toistaiseksi odotan, että jos se tulisi suomeksi. Jos ei, niin sitten on totuteltava lukemaan Berliniä englanniksi.

      Tämä kielijuttu on kyllä jännä. Minähän luin Napoli-sarjasta kolme osaa englanniksi ja ne toimi mulla paljon paremmin kuin eka osa, jonka luin suomeksi. Rachel Cuskin kohdalla (kuten tuolla ylempänä mainitsinkin) olen myös huomannut, että mun kannattaa ehdottomasti lukea häntä englanniksi. Jotenkin se kieli, jolla ensin lukee ikään kuin vakiintuu ja on vaikea vaihtaa lukukieltä

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän