Siirry pääsisältöön

KOOSTERUNO à la #runo18




#Runo18-haasteen ohje kuului:

"Haasteen päätteeksi jokainen julkaisee "oman" runon, joka muodostetaan luettujen runokokoelmien nimistä ja jota kukin voi halutessaan täydentää omilla sanoillaan. Luettujen runokokoelmien nimet tulee kuitenkin erottaa selvästi kokonaisuudesta esimerkiksi lihavoimalla tai kursivoimalla."

Tässä oma koosterunoni.






Minulla on Uutisia!
muutamia Merkintöjä sinulle
ennen kuin lakkaan olemasta
kanssasi naimisissa
tai Tunnustus, mikäli herra niin haluaa

Minä lähden Merveli ja Saaren runot kainalossani,
sydämen paikalla Kivikuu
taivas vinkuu kuin modeemi ysärillä
tähtien Tuulisolmut levällään

Minä lähden, sillä Rakkauden aakkosissa
kuten
varmasti
tiedät
kuten
kaiken tiedät
Vuosisadan rakkaussota löytyy O:sta

Minä lähden, sillä juuri

nyt

Tulevaisuus on meneillään
en pyydä sinua uskomaan
Kunhan sanon, älä pelkää
en minä unohda sinua, joka kirjoitit varaston aina Varisto

minä lähden, sillä Metropolis kutsuu
sen absintttia värisevä Camouflage
sen rakkaudesta raukeankalpeat Siskot, 
veljet

Minä lähden ja jätän pöydälle
elämäkertani
Orjan kirjan
voit ojentaa sen ohjeeksi seuraajalleni

Minä lähden, jotta minusta ei ihan vielä tulisi Multaa
Tuuli ja kissa saattavat minut laiturille
astun Imagoon ja vedän moottorin käyntiin

Kun minä lähden
aika itkee ja tekee horjuvan Grand pliéen
ruumiini repeää yli Koko meren laajuuden
ja symboliseen järjestykseen lyödään tarra,
joka kantaa nimeä Änimling





Yllä olevassa runossa mainitut kokoelmat:

Tuija Välipakka: Uutisia!
Tua Forsström: Merkintöjä
Miia Kontro:Tunnustus
Helena Sinervo: Merveli
Johanna Venho: Saaren runot
Anu Laitila (toim.): Kivikuu
Tuulisolmut - valikoima saamelaista nykyrunoutta
Katrin Käldmaa: Rakkauden aakkoset
Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota
Doris Kareva: Tulevaisuus on meneillään
Rae Armantrout: Kunhan sanon
Susinukke Kosola: Varisto
Saila Susiluoto: Metropolis
Satu Manninen: Camouflage
Kaisa Ijäs: Siskot, veljet
Heli Slung: Orjan kirja
Tiina Lehikoinen: Multa
Lassi Hyvärinen: Tuuli ja kissa
Veera Antsalo: Imago
Raisa Jäntti: Grand plié
Kaija Rantakari: Koko meren laajuus
Stina Saari: Änimling


Linkit runopostauksiin löytyvät blogini Runot-välilehdeltä

Kommentit

  1. Tämä on loistava! Voimakasta tunteen paloa ja eetosta on. Änimling etsiytyy näissä selvästi aina loppuun, sitä on jotenkin hankala sijoittaa muualle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen voimakastunteellinen sielu 😅Tässä oli vaikeinta se, kun jatkuvasti tuli uutta mieleen, mutta sitten annoin vaan olla ja julkaisin. Totta, Änimling menee helposti loppuu 😀

      Poista
  2. Upean runon koostit näinkin monesta kokoelmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Laitoin suunnilleen mitä nyt vaan ensiksi tuli mieleen. Jatketaan harjoituksia 😀

      Poista
  3. Selvästi olet vielä runoilijakin ♥. Ihana!

    VastaaPoista
  4. Aivan uskomattoman hieno runo! Minun pitäisi ehtiä vielä yksi runopostaus kirjoittaa ja sitten on oman runon aika. Vielä yritän tänä vuonna ennättää, vaikka flunssa ja huominen työpäivä yrittää estää tekemisiäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, vaikka tiedä nyt sen hienoudesta. Etenin taktiikalla, tämä kohta tulis tähän ja tämä tähän ja sitten julkaisin, koska tiesin, että jos alan miettimään ja pohtimaan niin ei tule valmista ikinä.
      Toivottavasti flunssa on jo helpottanut. Työt ne kovasti estävät tätä harrastamista 😅, minkäs teet. Hyvää uutta vuotta! ❤️

      Poista
  5. Onpa tosiaan hieno runo, kokonainen tarina! Ja kokoelmat kaikki kotimaisia.

    VastaaPoista
  6. Tai olihan siinä muutama muunmaalainenkin. Tuulisomut, jonka itsekin luin, sekä Witt-Brattström, Kareva ja Armantrout. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkälti tosiaan oli kotimaisia kokoelmia luvussa tänä vuonna. Jotenkin runoudessa huomaan hakeutuvani paljon enemmän kotimaisten tekstien ääreen kuin proosan kohdalla. Mistä se sitten kertoo, jos mistään. Hyvää uutta vuotta ❤️

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emilia Männynväli: Toiste en suostu katoamaan

Tässä tekstissä nostan laajimmin esiin Emilia Männynvälin työläiskirjailijoita ja - kirjallisuutta koskevan tekstin. En siksi, että se olisi jotenkin parempi tai tärkeämpi teksti kuin tässä kirjassa olevat muut tekstit, vaan siksi, että haluan kirjata ylös Männynvälin työläiskirjailijoihin ja -kirjallisuuteen liittyviä huomioita. Ennen kasvispihviä kuitenkin muutama yleinen huomio Männynvälin teoksesta. * Toiste en suostu katoamaan -esseekokoelman päättää teksti nimeltä Ruumis puhuu, jossa Männynväli kertoo, miten hän blogikirjoitustensa vuoksi joutui maalitetuksi ja päätti luopua kirjoittamisesta kokonaan. "Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa [...] Autoni päällystetään verellä, paskalla ja jauhelihalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioi

Aino Frilander: Los Angeles -esseet

Aino Frilanderin esikoisteos Los Angeles -esseet on poltettua oranssia, unelmien kaipauksen täyttämää roosaa ja keltaista, joka menee päähän Negronin lailla. Pidin Frilanderin kirjasta valtavasti. Se oli kylpy, jota hallitsee teoksen kannen väritys. Murrettu technicolor. Aurinkoon unohtuneet väripolaroidit. Laajentuminen, polte ja nostalgia kaikkine puolineen ja ennen kaikkea mahdottomuuksineen. Esseet viettelevät mukaansa heti teoksen alkumetreillä Frilanderin kuvatessa kaipuutaan Los Angeles -nuoruuteen.   Laitan pitkän sitaatin, jotta pääset nauttimaan Frilanderin kuvauksesta ja kielestä. ”Haamusärkymäisesti haluaisin, että minulla olisi ollut losangelesilainen nuoruus. Ehkä elokuva-alalla työskennelleet isovanhemmat, joiden talossa Los Felizissä olisin voinut katsella vanhoja leffoja. Isovanhempien lomaillessa talonmies olisi jättänyt minulle avaimet edesmenneen Oscar-voittajan nimikoituun kirjepaperiin kääräistynä. Olisin ajanut isoäitini vanhalla autolla, joka tuoksuu parfyymiltä

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän