Siirry pääsisältöön

#runo19 - runohaaste



On aika toivottaa hyvää uutta vuotta ja julistaa uusi runohaaste eli #runo19.

Tänä vuonna haastetta inspiroi kuvan mukissa oleva Banksyn Tyttö ja pallo (Girl and Balloon). Kuva tytöstä, jolta ilmapallo on juuri päässyt karkuun on yksi brittiläisen anonyyminä esiintyvän Banksyn kuuluisimmista töistä.

Minulla oli lokakuussa ilo tutustua Banksyn töihin Amsterdamin Moco-museossa, josta myös kuvan kahvikuppi on peräisin ja jossa Banksyn töitä katsellessani kylvin yltäkylläisessä innostuksessa ja taiderakkaudessa.





Miten sitten Banksy liittyy runoihin? Lyhyesti ja totuudellisesti kärjistettynä niin, että sekä Banksyn työt että runot vastustavat kaupallisuutta ja tarjoavat mahdollisuuden tarkastella maailmaa uusista näkökulmista.

Runot ovat hengitystä. Niiden avulla voi kuvata sellaista, mikä ei oikeastaan ole edes kuvattavissa.

Runot ovat kielen liiteri, josta sanat tulevat ulos erilaisina kuin ne olivat sisään mennessään.

Runot synnyttävät uutta ja reagoivat ennalta arvaamattomilla tavoilla.

Runot ovat mielen joogaa.

Runot ovat kurittomia ja nauravat maha kippurassa käppyrässä kaiken maailman säännöille ja ohjeille.

En oikeastaan keksi, mikä voisi olla parempaa kuin lukea runoja.
On suuri ilo ja kunnia saada kutsua sinut mukaan tämän vuoden runohaasteeseen.


Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset.

1. Lue runoja
2. Kirjoita tai puhu runoista
3. Innostu runoista
4. Vuoden lopussa nosta esiin sinulle merkittävimmät sitaatit lukemistasi runoista (muista mainita mistä ja kenen kokoelmasta sitaatti on peräisin) ja yhdistä sitaatit yhdeksi runoksi eli tee oma runosi sitaattien avulla. Älä muuta sitaateissa mitään, älä lisää, poista tai taivuta sanoja, vaan anna sitaattien kommunikoida keskenään sanatarkasti sellaisina kuin runoilija on ne alunperin kirjoittanut.

Vuoden lopussa julkaisen tuttuun tapaan koostepostauksen, johon bloggarit voivat linkittää omat koostepostauksensa. Ne, joilla ei ole blogia voivat kirjoittaa sitaattirunon suoraan kommentteihin.


Kiinnostavia löytöretkiä! Se on #runo19.



Kommentit

  1. Mahtavaa! Ihanaa, että vuosi toisensa jälkeen inspiroit muita runojen lukemiseen. Alkaa taas tehdä mieli etsiä luettavaa - jospa tänä vuonna löytäisin itselleni mieluisia runoilijoita 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oma pieni korteni runouden kekoon. I
      han varmasti löydät ja kohta huomaat, että on ihanien runoilijoiden runsaudenpula

      Poista
  2. Josko minä tällä kertaa uskaltaisin lähteä haasteeseen mukaan. En yhtään tiedä, paljon ehdin ja jaksan tänä vuonna lukea, mutta voisin kyllä lukea edes muutaman runokokoelman. Määrä jää minulla yleensä lähemmäs nollaa, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon ja luotan suhun. Tänä vuonna ei jää nollaan. Tervetuloa mukaan!

      Poista
  3. Ilmoittaudun heti mukaan. Pari kokoelmaa on tuossa kesken, niillä aloitetaan. Kiitos inspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulta olen saanut monet runovinkit ja luulen, että sama meno jatkuu tänä vuonna. Tervetuloa mukaan!

      Poista
  4. Pakko ottaa haaste vastaan, vaikka lopputehtävä hieman huolettaakin, mutta ehkä minä jollain lailla selviydyn. Onhan tässä vuosi aikaa, eikä koskaan tule minkään asian kanssa kiire. :D

    Kiitos taas sinulle, kun jatkat runohaasteperinnettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopputehtävästä selviää hyvin niin, että laittaa vaan haluamansa määrän sitaatteja peräkkäin. Aina siitä jotain syntyy 😀Tervetuloa mukaan!

      Poista
  5. Taidan lähteä mukaan! Olen lukenut runoja vasta vähän, mutta ehkä saisin vuonna 2019 luettua pari runokokoelmaa ja yksittäisiä runoja. Ainakin nyt on menossa Edith Södegranin Runoja, josta olen vaikuttunut. Idea sitaattien keruusta on hyvä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Södergran on aina vaikuttava, eikä hänen runoihina koskaan kyllästy (minä ainakaan). Tervetuloa mukaan!

      Poista
  6. Tietysti olen mukana.

    Mutta saahan sitaattien ympärille lisäillä sanoja? Muuten käy liki mahdottomaksi yhdistää kokonaisuudeksi kielten sillisalaattia. Silti otan tämänkin haasteenosan innolla vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä olen haastesääntöjen kanssa aika löperö, mutta tässä haasteessa ei saa lisätä, poistaa, taivuttaa tai muutenkaan kajota sitaatteihin. Juuri tuo sillisalaattiominaisuus on minusta tässä houkuttelevaa. Aina syntyy ... jotain 😀Tervetuloa mukaan!

      Poista
  7. Mukana! :) Mulla olisi hyllynlämmittäjinäkin muutama kokoelma, jotka pitäisi sieltä kaivaa lukuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullahan onkin jo sitten selvät alkusävelet. Tervetuloa mukaan!

      Poista
  8. En viime vuonna tohtinut runohaasteeseen osallistua, koska olen jotenkin pitänyt runoutta kaapissa ja lukenut niitä salaa siellä peläten, etten mitään tajua. Mutta haluan olla tänä vuonna rohkeampi ja vetää runoja julkisesti ja tulkita niitä miten sattuu. Luulen, että tämän haasteen siivin rohkaistun lukemaan lisää runoja enkä enää häpeile ymmärryskykyäni. Siinä tavoitetta tälle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden runohaasteiden yksi tarkoitus on juuri se, että luovutaan ajattelemasta, että runoja pitäisi jotenkin aivan erityisesti ymmärtää. Sinänsä on jännä, että meistä niin moni edellyttää itseltään sitä ymmärrystä juuri runojen kohdalla. Huimaa, että lähdet mukaan. Tervetuloa!

      Poista
    2. Hmm, minä kyllä haluan ymmärtää myös muuta kirjallisuutta. Kielinee kohdallani siitä, että haluan jollakin tavalla voida tulkita lukemaani (rakastan spekuloida ja tulkita!). Pelkkä sanojen sommittelu ei minua innosta, haluan myös sisältöä. On tietenkin lukijakohtaista löytääkö runoista tarttumapintaa ja jos kyllä, niin millaista. Sama runo voi näyttäytyä hyvin eri tavoin eri lukijoille.

      Eli nyt pääsen taas siihen, että miksi pitäisi "hävetä" omia tulkintojaan (niin kuin itse helposti teen)!

      Poista
    3. Jostakin syystä tämä ymmärtämisasia tulee esiin usein juuri runojen yhteydessä. Mitä se ymmärtäminen oikeastaan tarkoittaa? Mistä tietää, että on ymmärtänyt? Nyt kun tätä aloin miettiä tätä kommenttia kirjoittaessani niin asia muuttui vielä vaikeammin hahmotettavaksi.

      Luen parhaillaan yhtä romaania, joka haastaa ymmärtämisen. Varmaan palaan siitä postatessani vielä tähän ymmärtämishommeliin.

      Poista
    4. Hyviä kysymyksiä! Vaikea tietenkin on vastata kuin omasta puolesta. Minulle ymmärtäminen merkitsee sitä, että voin tehdä jonkin tulkinnan. Sama pätee taiteeseen: jos vaikkapa katselen maalausta, josta en saa mitään otetta eli en näe siinä mitään, se tuskin puhuttelee minua ja koen sen merkityksettömänä (minulle) eli en mahdollisesti ymmärrä näkemääni. Näkijästä tietenkin riippuu, näkeekö mitään. Joku voi maalauksessa nähdä pelkän värien sekasotkun, joku paljon muuta. Sama pätee kirjallisuuteen ja niihin runoihinkin siis. Näin minulla. Ymmärrtäminen on subjektiivinen kokemus ja kaksi ihmistä voivat ymmärtää (tai olla ymmärtämättä) saman asian eri tavalla. Tämän selkeämmin en nyt osaa asiaa selittää. :)

      Poista
    5. Minä taas voin tehdä kyllä tulkinnan ilman ymmärtämistäkin, mutta toki se voi olla aivan villi tulkinta. Oleellista on munkin mielestä tuo, että saa jonkin otteen oli se sitten vaikka kuinka vino ote tai muuten hullukulmainen. Nämä on kyllä maailmanneks kiinnostavimpia kysymyksiä

      Poista
    6. No juu, minusta tuntuu että saatamme käsittää (tai tulkinta, heh) "ymmärtämisen" eri tavalla. Jos pystyin jotakin tulkinta, se riittää minulle siihen että voin todeta ymmärtäneeni jotain. :D On kyllä todella inspiroivaa miettiä näitä.

      Poista
    7. Saattaa hyvin olla, koska en saa edes itse nyt kiinni siitä, mitä ymmärtämisestä oikein ajattelen 😀Ja vielä se, että kuinka paljon pitää ymmärtää, että on ymmärtänyt riittävästi ja miten se määritellään? Olen nyt ihan pääsemättömissä näistä kysymyksistä. Kiitos sinun ❤️

      Poista
  9. Tottakai runoja luetaan tänäkin vuonna!

    VastaaPoista
  10. Runohaasteeseen tulen mukaan ensimmäistä kertaa. Luen runoja ihan liian vähän. (Banksyn näyttelyssä kävin maaliskuussa 2017, Amsterdamissa tietenkin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta koko se Moco-museo oli vallan ihastuttava. Oliko siellä silloin kun kävit myös se Icy & Sotin näyttely? Se oli myös hitsin kiinnostava ja odotan, milloin kaksikosta kuullaan lisää. Tervetuloa mukaan runohaasteeseen!

      Poista
    2. En muista, että olisi ollut Icy&Sotia tuolloin. Kiitos mielenkiintoisesta vinkistä!

      Poista
    3. Ole hyvä. 😀Minua ainakin jäi nuo kaverit kovasti kiinnostamaan. Onkohan liian utopistista toivoa, että jotain Icylta ja Sotilta saataisiin Suomeenkin? T

      Poista
  11. Ilman muuta mukana. Josko vaikka tuplaisin viime vuoden saavutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on erinomainen tavoite, mutta ilman stressiä mennään. Tervetuloa mukaan!

      Poista
  12. Mukana! Tänä vuonna haluan lukea enemmän kuin kolme runokirjaa. Kiitos, kun järjestät näitä lukuhaasteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennustaja ennustaa nyt, että tavoitteesi tulee toteutumaan 😀Tervetuloa mukaan!

      Poista
  13. Luulin ilmoittautuneeni mukaan jo aikaisemmin, mutta korjataanpas tilanne nyt, kun luin ensimmäisen kahdesta Tanssiva karhu -palkitusta runoteoksesta (Lassi Hyvärisen Tuuli ja kissa), joista lupauduin Ylen ja kirjabloggaajien haasteessa lukemaan. Lukupinossa odottelee myös pari muutakin runoteosta, ja eiköhän vuoden mittaan tule luettua muutoinkin lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa kuulla, että runot kiinnostavaa. Tervetuloa mukaan! Vielähän tässä ehtii hyvin vaikka mitä.

      Poista
  14. Voisihan tässä mukaan vielä hypätä, ei olekaan hetkeen tullut runoja lueskeltua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että hyppäät mukaan. Aikaa on vielä vaikka kuinka. :D

      Poista
  15. Luin haasteesseen kaksi runoteosta.Täällä yhteispostaus niistä ja muista lukuhaasteista, joista otin osaa.
    https://sheferijm.blogspot.com/2019/12/kuinka-onnistuin-lukuhaasteissa.html

    VastaaPoista
  16. Yhden runoteoksen sentään sain luettua viime vuonna. Tavoitetta pitää nostaa ensi vuodeksi. Tässä kooste haasteista:

    http://lukuaika.blogspot.com/2020/01/muita-lukuhaasteita-vuodelta-2019.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suomalaiset kirja-aiheiset podcastit

Kuunteletko kirja-aiheisia podcasteja? Omalta osaltani voin todeta, että olen suorastaan riippuvainen niistä, sillä kirja-podcastit ovat mainio tapa pysyä pinnalla sen suhteen, mitä kirjamaailmassa tapahtuu ja vaikka itse olen tosi huono äänikirjojen kuuntelija ainakin toistaiseksi niin podcasteja tulee kuunnelluksi paljonkin. Kuuntelen niitä lähinnä työmatkoilla tai tarkkaan ottaen kuvio menee niin, että kuuntelen podcasteja kävellessä ja sen osan matkasta, jonka matkustan junalla, luen kirjaa. Joku prioriteetti se nyt sentään olla pitää. Ensimmäinen kirja-podcast, jota säännöllisesti aloin kuunnella oli Mellan raderna , joka viime aikoina on jäänyt omassa kuuntelussani valitettavassa määrin Sivumennen -podcastin alle. Mellan raderna on kiinnostava, koska siinä käsitellään vähän eri kirjallisuutta kuin mikä suomalaisessa kirjallisuuskeskustelussa on pinnalla. Juontajista Peppe Öhman on suomenruotsalainen ja Karin Jihde ruotsalainen ja se tekee tästä podcastista oikein piristävän

Petra Forstén: Kadonneet tytöt

En ollut lukenut Petra Forsténin Kadonneita tyttöjä edes puoleen väliin, kun jo tiesin, mikä tulisi olemaan ensimmäinen tästä teoksesta kirjoittamani lause. Toki siinä vaiheessa oli vielä olemassa riski, että teos muuttaisi kurssia tavalla, joka pakottaisi vaihtamaan kyseisen lauseen.  Niin ei käynyt ja se lause kuuluu: Kadonneet tytöt ei ole mikään tavanomainen esikoisromaani. Forsténin kerronta nimittäin on niin taidokasta, että sen kaltaista tulee yleensä esiin vasta kirjailijan myöhemmissä teoksissa.  Kadonneista tytöistä näkyy, että Forstén on lukenut paljon ja hänen lukemansa on muuttunut kirjalliseksi ja kerronnalliseksi pääomaksi. Kaikille niille, joiden ensisijainen tavoite on olla kirjailija tämä teos on hyvä muistutus siitä, että kirjoittaminen alkaa lukemisesta. * Kadonneiden tyttöjen lähtöasetelma on kutkuttava. Teoksen päähenkilö Agnes on ollut teini-ikäisenä osa viiden tytön muodostamaa Laumaa ja tyttöjen, nyt jo naisten, on määrä tavata 20 vuoden tauon jälkeen. Agnes, j

Rachel Cusk: Toinen paikka (Second place)

  "Miksi kaikki on aina todellisempaa jälkeenpäin eikä tapahtumisen hetkellä?" "Why are things more actual afterward than when they happen?" Aloitin matkani Rachel Cuskin teosten parissa vuonna 2016, jolloin luin hänen romaaninsa (ja kuten myöhemmin kävi ilmi romaanitrilogiansa ensimmäisen osan) Outline (suom. Ääriviivat). Kirjoitin siitä mm. näin: "Outline ymmärtää minua. Se ymmärtää minua paremmin kuin moni ihminen, jonka tunnen. Se vastailee kysymyksiini ilman että minun tarvitsee niitä edes esittää. Se vastailee niihin kysymyksiin, joita harva haluaa edes kuulla, saati sitten pohtia. Se saa minut tuntemaan, että juuri sellaisena kuin olen, en ole yksin." Nyt olen uudenlaisessa tilanteessa, sillä Toinen paikka (Second place) on vaikeampi romaani kuin mikään aiemmin Cuskilta lukemani. Outlinen lisäksi olen lukenut häneltä myös teokset Transit (suom. Siirtymä), Kudos (suom. Kunnia) ja Coventry (ei suomennettu). Nyt en voi sanoa millään varmuudella, e