Siirry pääsisältöön

Hyllynlämmittäjähaasteen lyhyt historia ja katsaus tulevaan



Vuoden 2019 hyllynlämmittäjähaastekirjani


Hyllynlämmittäjähaaste julistettiin ensimmäistä kertaa Sivumennen-podcastissa. Siinä on tarkoitus lukea kirjoja, jotka syystä tai toisesta tai kolmannesta ja usein neljännestäkin on riemulla ostettu ja kotiin kannettu, mutta jotka eivät kuitenkaan ole tulleet luetuiksi.

On aina yhtä ihmeellistä, että joku kirja on pakko ihan sillä siunaamalla saada omakseen, mutta silti voi kulua monta vuotta ennen kuin kyseisen kirjan tulee lukeneeksi.

HL-haasteessa on tarkoitus lukea vuoden aikana kaksitoista sellaista kirjaa, jotka ovat pitäneet kiinni kirjahyllypaikastaan jo pidempään.

Kun vuonna 2017 osallistuin ensimmäistä kertaa hyllynlämmittäjähaasteeseen onnistuin lukemaan puolet haasteeseen valitsemistani kirjoista.

Viime vuonna meni jo paremmin ja luin 8 haastekirjaa, jotka olivat:

Vuoden 2018 hyllynlämmittäjät


Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Vladimir Nabokov: Invitation to a beheading
Svetlana Aleksijevits: Tśernobylistä nousee rukous
Chris Kraus: Torpor
Marina Abramovic: Walk through walls
Clarice Lispector: Passio
Susan Sontag: Musta aurinko
Timo K. Mukka: Tabu

Vaikka itse tässä mainostankin, niin on kyllä aikamoisen kova joukko nämä kahdeksan. Erityisen ylpeä olen siitä, että sain Mustan auringon vi-hd-oin luettua.





Siirsin viime vuoden HL-haasteeseen ne kirjat, jotka jäivät lukematta vuoden 2017 HL-haasteessa. Näistä jäi seuraavat kolme kirjaa lukematta ja siirsin ne tämän vuoden haasteeseen. Seuraavat kirjat saavat siis jo kolmannen tilaisuutensa:

Samantha Harvey: The Wilderness
Christa Wolf: Kassandra
Eimear McBride: A Girl is a Half-Formed Thing


Laiha puolustus on, että Kassandran olen kyllä lukenut, mutta silloin oli kyseessä kirjaston kirja, eikä tämä omassa hyllyssäni majaileva.

Ensimmäistä kertaa vuoden 2018 HL-haasteessa olleista kirjoista toiselle kierrokselle jatkaa seuraava kirja:

Imogen Binnie: Nevada.

Tiukan ja tukalan kirjojen välisen taistelun jälkeen seuraavat kahdeksan teosta pääsevät uusina tulokkaina vuoden 2019 hyllynlämmittäjähaasteeseen:

Satu Taskinen: Katedraali 
Max Frisch: Ihminen ilmestyy holoseeniin
John Barth: Uiva ooppera
Ferdinand von Schirach: Syyllisyys
Jenny Diski: In Gratitude
Elfriede Jelinek: Halu
Nell Zink: Nicotine
Therese Bohman: Aftonland


Kuten aiempinakin vuosina lähden hyllynlämmittäjähaasteeseen suurin toivein ja varmana siitä, että tänä vuonna onnistun lukemaan kaikki 12 haastekirjaani. Saas nähdä kuinka käy?

Oletko sinä mukana hyllynlämmittäjähaasteessa? Millä kirjoilla aiot haastaa itsesi tänä vuonna?








Kommentit

  1. Diski odottelee kirjahyllyssäni, ja muutakin

    VastaaPoista
  2. Jelinek hyvä mut ei ehkä mieli:
    https://hannelesbibliotek.blogspot.com/2017/12/vinterresa-av-elfriede-jelinek.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jelinekin kirjaa odotan pelon, jännityksen ja hermostuksen sekaisin tuntein. 😀

      Poista
  3. Löysin Jenny Diskin viime vuonna, aloitin juuri tuolla In Gratitude -kirjalla. Mielenkiintoinen kirjailija ja jännä yhteys Doris Lessingiin! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on tuo mainitsemasi yhteys? Tuleeko se ilmi tuossa In Gratitude -kirjassa? Alkoi nyt kovasti kiinnostamaan ko. asia.

      Poista
  4. Luin eilen tästä haasteesta jossakin postauksessa ja kiinnostuin tästä. Saas nähdä lähdenkö mukaan. En ole lukenut yhtään noista pinossasi olevista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän haasteen aloitti Sivumennen podcastin Jonna ja Johanna kolmisen vuotta sitten ja aika moni on ottanut tämän jokavuotiseksi haasteeksi, kun noita lukemattomia kirjoja hyllyssä tuntuu piisaavaan. Tähän voi hyvin lähteä mukaan ilman vähäisimpiäkään paineita. Tärkeintä on yritys!

      Poista
  5. Voipi olla että lähden taas tähänkin haasteeseen. Viimevuotisista sain luettua 8 tai 9, ihan hyvin siis. Tuosta sinun pinostasi Katedraali on minunkin hyllynlämmittäjiäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. AIka harvassa taitaa olla ne, jotka onnistuvat lukemaan 12/12. Olen aloittanut Katedraalin aikaisemminkin, mutta silloin iski sen kirjoitustavasta jonkinasteinen klaustrofobia. Sen jälkeen olen lukenut Taskisen Lapset ja luulen, että jotain Taskisen kirjojen vastaanottavuutta mussa avautui Lasten myötä, joten odotan jännityksellä, miltä Katedraali tuntuu, kun aloitan sen toisen kerran.

      Poista
  6. Viime vuonna kasasin hyllynlämmittäjät sen mukaan, mikä on odotellut pisimpään ja mitä olisi jo pitänyt lukea. En lukenut yhtään kirjaa. Tänä vuonna lähdin siitä lähtökohdasta, että kerään kirjoja jotka oikeasti haluaisin lukea pian, mutta jotka jostain syystä ne ovat jääneet odottelemaan. Helpoimpia tapauksia pinostani ovat varmasti Tove Janssonin Kunniallinen petkuttaja ja Neil Gaimanin Norse Mythology, haastavimpia taas Miki Liukkosen O ja Patrick Rothfussin The Name of the Wind. Katsotaan miten käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole ollut kauheesti mitään periaatteita, miten kasani kasaan, mutta tänä vuonna minäkin yritin edes hieman miettiä sitä puolta, että onko realistisia mahdollisuuksia lukea valitsemani kirjat. O:n olen joskus aloittanut, mutta reilun 100 sivun jälkeen kyllästyin siihen ja jätin kesken. Paksut kirjat on mulle aina ihan erityinen haaste.

      Poista
  7. Olen lukenut listaltasi vain Syyllisyyden. Muistan pitäneeni siitä. Se oli myös melko nopealukuinen, tai olisi ollut, jos en olisi niin monesti jäänyt miettimään totuudenmukaisuutta / sen tunnetta / vastaavien tapahtumien todennäköisyyttä ja ihmisyyttä noin yleensäkin. :D

    Tulin tietoiseksi tästä haasteesta ensimmäisen kerran vuodentakaisesta postauksestasi. Ajatus kutkutti jo silloin, mutta erittäin laiskana muuttolaatikoiden availijana löytyi tekosyy idean kuoppaamiseen. Nyt tein ennen vuodenvaihdetta inventaariota oman hyllyni lukemattomista, joten voisin saman tien ottaa haasteen vastaan ihan vain omaksi huvikseni. Kiitos lukuinspiraatiosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyllisyyden olen joskus pelastanut kirjaston poistomyynnistä ja kirjailija nousi esiin Aapo Junkolan Lintujen aika -postauksen kommenteissa. Sain siitä hyvän kimmokkeen ottaa tämän kirjan mukaan haasteeseen ja samalla ajattelin, että otan myös jonkun etukäteen arvioiden vähän nopeampilukuisemmankin teoksen haasteeseen. Tosin voi hyvin käydä niin, että itsekin jumitun pohtimaan mainitsemiasi asioista.

      Tämä on minusta yksi parhaista haasteista siinä mielessä, että en onnistu ottamaan tästä yhtään mitään stressiä. Tähän mennessä en ole vielä onnistunut tosiaan kaikkia valitsemaani 12 kirjaa vuoden aikana lukemaan, mutta aina jokunen kirja on joutunut luopumaan hyllynlämmittäjän statuksestaan. Kiva, että sinäkin olet tässä mukana.

      Poista
  8. En tänä vuonna lähtenyt tähän haasteeseen mukaan, kun rajasin varsinaiset haasteeni vain Helmet-haasteeseen, mutta tarkoitus olisi kuitenkin lukea mahdollisimman paljon oman hyllyn kirjoja vuoden aikana. Toivottavasti onnistuu eikä kirjasto houkuttele liikaa!

    Sinun hyllynlämmittäjistäsi olen erityisen kiinnostunut Nell Zinkin tuotannosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on aina tavoitteena - alleviivaan tavoitteena - lukea oman hyllyn kirjoja, mutta ihan liian usein kirjastonkirjat vievät voiton. Olen myös yrittänyt sellaista rajausta, että en ostaisi uusia kirjoja ennen kuin edelliset ostetut on luettu. Tämä nyt pätee viime aikaisiin hankintoihin ja niiden päälle on mahdoton määrä jo aiemmin ostettuja.

      Zink kuumottaa muakin. Jospa tänä vuonna olisi sen vuoro. 😀

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lauri Viita: Betonimylläri ja muita runoja - BAR Finland, 12

Jos nyt kävisi niin, että Alepan kassajonossa joku väittäisi, että Lauri Viidan Betonimylläri on paras koskaan Suomessa julkaistu esikoisteos, en alkaisi väittämään vastaan. Kirjan takakannesta löytyy seuraavia mainintoja: "Todella alkuperäinen, omalaatuinen kyky" (Lauri Viljanen, HS) "Hehkuvaa laavaa, joka vyöryy vastustamattoman sisäisen paineen alta." (Holger Lybäck, Finsk Tidskrift) "Suurta voi syntyä odottamatta, ja tässä näyttää tapahtuneen nousu suoraan huipulle." (Hämeen kansa) * Viidan esikoiskokoelman tyyppipiirteitä on runonsisäinen liikehdintä, jossa ylevä ja suuri muuttuu arkipäiväiseksi ja konkreettiseksi tai vaihtaa paikkaa usemman kerran.  Runo 'Alfhild' alkaa säkeillä: Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät Ja päättyy säkeisiin: Niin suuri on Jumalan taivas ja maa, oi lapseni rakastakaa Näiden ylevien ja perinteisenkuuloisten säkeiden välissä isä ja äiti kulkevat peräkanaa ja morsiuspari ostaa p

Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär

Kakkiaiset olivat enimmäkseen kilttejä ja rauhallisia maahisia, jotka eivät tehneet pahaa. Mutta nämä, jotka seisoivat tuijottamassa Ronjaa typerillä silmillään, olivat selvästikin tyytymättömiä. Ne röhkivät ja huokailivat, ja muuan niistä sanoi synkästi: - Miks vaa hää sillai tekkee? Ja pian muut yhtyivät kuoroon: - Miksvai hää sillai? Rikkomaks katon, miksvai noinikkä, noinikkä? Meidän perheen rakastetuin klassikko on Astrid Lindgrenin 'Ronja Ryövärintytär' (Ronja Rövardotter, 1981). Siitä, että näin on, olen hyvin iloinen, sillä tuskinpa voisi tyttölapselle olla parempaa kirjallista esikuvaa kuin Ronja. Koska olen lukenut teoksen useampia kertoja tyttärelleni, on ollut mukavaa, että Lindgrenin tarina on niin iki-koskettava, että se puhuttelee kerta toisensa jälkeen myös aikuista lukijaa. Kun tyttäreni oppi lukemaan, 'Ronja' oli ensimmäisiä kirjoja, jonka hän luki itsekseen. Hän on katsonut moneen kertaan myös teoksesta tehdyn elokuvan. Yksi Ronja-huip

Rakas Viro -haaste -jatkuu kunnes 100 panosta kasassa

Elämässä on ihan tarpeeksi haastetta ilman uusiakin haasteita, mutta siitä huolimatta en voi vastustaa kiusausta perustaa viroaiheista haastetta. Kyllä sitä nyt yhden haasteen verran pitää rakkaan naapurin synttäreitä juhlia. Tehdäänpäs tämä nyt mahdollisimman helpoksi eli homma menee niin, että Rakas Viro-haasteeseen voi osallistua millä tahansa Viroon liittyvällä panoksella, kunhan kertoo asiasta tämän postauksen kommenteissa / somessa. Voi lukea virolaisia kirjoja, novelleja ja runoja. Katsoa virolaisia elokuvia. Käydä Virossa teatterissa tai muussa häppeningissä. Käydä virolaisten taiteilijoiden näyttelyissä. Matkustaa Viron ja kirjoittaa siitä matkakertomuksen. Ottaa valokuvan jostain virolaisesta kohteesta. Halata virolaista  ystävää. Käydä Eeestin herkussa ostamassa possulimua. Äänestää Viroa Euroviisuissa. Tai mitä nyt keksitkin. Ilmoita osallistumisestasi ja panoksestasi tämän haasteen kommenteissa. Nostan panokset tähän varsinaiseen post