Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi

Hän, hän väkevästi kirjoittaa hän.
Sai minut nauramaan hän.
Peruutti mun tulevaisuuden hän.

Hän eli Pontus Purokuru on antanut kirjalleen nimeksi nimihirviön Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi, jonka oitis lyhennän muotoon TAAHLK, sillä kyseistä nimeä ei jaksa ei kykene lausua/kirjoittaa ja ongelmaksi muodostuu myös se, että minulla homo tuppaa tulemaan väärään paikkaa eli Täysin automatisoitu avaruusluksushomokommunismi, joten siksi(KIN) pitäydyn muodossa TAAHLK siitä huolimatta, että kyseinen lyhenne synnyttää minussa vahvan viban siitä, että oltaisiin Tampereella. No ei olla. Ollaan yhteiskunnassa.

Kuka on Pontus Purokuru? TAAHLK:n liepeen mukaan hän on tietokirjailija ja johtava POP-filosofi. Minulle hän on ensimmäiseksi tyyppi, joka pitää yhdessä Veikka Lahtisen kanssa mainiota podcastia nimeltä Mikä meitä vaivaa? Kuuntelen sitä aika usein tai no, itse asiassa olen tainnut kuunnella lähes kaikki sen jaksot. En tosin aina välttämättä tiedä, puhuvatko Pontus ja Veikka tosissaan vai ironisesti vai jonkin asteisella läpällä, mutta en ole antanut sen haitata kuuntelemista, ku niillä kummiski on tosi hyvii juttui.

TAAHLK on esseekokoelma, joka muistuttaa hämmästyttävässä määrin ruotsinlaivan buffet-pöytää. Tarjolla on niin monenlaista aterioitavaa, että ähky on vaarassa iskeä jo ennen kuin suupaloja on edes maistellut. Ihan tuoretta ei kaikki tarjoilu ole, joten kannattaa pitää varansa, mitä lautaselleen pinoaa.


Alkupalat

Teoksen alkupaloista vastaa Frederic Jameson toteamuksellaan (jota Purokuru myös siteeraa):

on helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu

Omia antipastojaan tyrkyttää myös Margaret Thatcher vikisemällä, että vaihtoehtoja ei ole. Margaret tietenkin viittaa siihen, että kapitalismille ei ole vaihtoehtoja. Voi sinua Margaret höpsykkä, sinun jos kenen pitäisi lukea TAAHLK.

Purokurun esseekokoelman monista ansioista ansioin on se, että se osoittaa kapitalismin lopun kuvittelemisen olevan mahdollista ja kuten tiedämme on kuviteltavissa olevan mahdollista myös toteutua.  Ergo: Margaret oli väärässä. Purokuru tarjoaa vision toisenlaisesta tulevaisuudesta manifestin muodossa, joka hakee reippaassa röyhkeydessään sielukaveria Valerie Solanasin SCUM-manifestilta.


Kalapöytä

Erityisesti teoksen kalapöytä eli köyhyyden analyysi saa kuolan valumaan pitkin leukapieliä. Se ei ole kovin seksikästä, mutta varma merkki siitä, että ollaan kiinnostavan äärellä.

Esseessä Kun hampaan pureminen ei auta Purokuru kirjoittaa köyhyydestä ja sen yhteiskunnallisen tuottamisen mekanismeista. Tämän esseen lukeminen tuntui tunnetasolla pitkälti samalta kuin seurata televisiosta keskustelua, jossa ystäväni Anna-Maija Tikkanen kohtasi kokoomuksen kansanedustaja Susanna Kosken.

Tämä essee synnytti minussa kuvotusta, mikä on hyvä asia. Jos jonain päivänä käy niin, että luen Kun hampaan pureminen ei auta esseen kaltaisia tekstejä, eikä mikään minussa liikahda parasta mitä voin tehdä on ottaa itseni hengiltä.

Köyhyys ei ole luonnonvoima, vaan - kuten Purokuru tuo esiin - yhteiskunnan tietoinen päätös jakaa ihmisiä niihin, joilla ei ole ja niihin, joilla on yltäkylläisesti paitsi maita ja mammonaa, myös toiminnallisia resursseja ja mahdollisuuksia vallankäyttöön.


Pääruoka

Jos Purokurun manifestissaan visoima maailmantila alkaisi vallita, se tarkoittaisi mm., että

1-2) tylsät työt automatisoitaisiin kokonaan ja ihmiselle jäisi enemmän aikaa mukavampiin ja tärkeämpiin puuhiin, joista yksi olisi avaruusmatkailu. Näen jo silmissäni keltaisten hullujen haamujen mainoskyltit:  Äkkilähtöjä maaplaneetan ulkopuolelle.

3) "Räjäytetään sukupuolellisen ja seksuaalisen kokemuksen outo monimuotoisuus tuhanneksi ekoneonglittersateenkaareksi". Jotta edellinen olisi mahdollista sana homo aktivoitaisiin uudenlaisen ajattelun käynnistäjäksi. Homon sijasta käytettäisiin täsmällisempiä käsitteitä, ie. intersektionaalinen feminismi ja queerluksuskommunismi. Seurauksena olisi muun lisäksi mielenkiintoinen muutos teinien kielenkäytössä sekä oppilaitoksissa käydyssä sanailussa. Vitun interseksuaalinen ....

4) luksusta eli mielekästä elämää olisi tarjolla kaikille

5) kommunismi antaisi ihmiselle mahdollisuuden ja luvan oleskeluun ilman että pitäisi olla erityisesti hyödyksi yhteiskunnalle tai yhtään millekään muullekaan.

Kanssaihmisystävällisesti Purokuru säästää meidät esittämästä kritiikkiä manifestiaan vastaan kritisoimalla sitä itse.


Lisukkeet

Purokuru törmäyttää oivallisesti ensi näkemältä toisilleen vieraita asioita ja ilmiöitä, kuten esseessä Tähtien sota, jossa hän tarkastelee Tähtien sodan, fasismin ja totalitarismin välisiä yhteyksiä nykymaailmanpoliittisesta näkökulmasta käsin. Oman osansa saa myös start up -tapahtuma Slush, joka kerran vuodessa sähköistää Pasilan messukeskuksen sekä konservatismin ja liberalismin välinen avoin parisuhde.

Työmarkkinoita Purokuru lähestyy jobismin kautta, joka terminä viittaa sekä Applen edesmenneen gurun Steve Jobsin autoritaariseen johtamistyyliin että raamatun Jobin kirjaan. Jälkimmäisestä yhteydestä Purokurun on kiittäminen Eetu Virenin ja Jussi Vähämäen teosta Seutu joka ei ole paikka, jota hän lukee ja analysoi TAAHLK:ssa liiankin hartaasti ja pitkään.

Toki jobismi viittaa myös työmarkkinoiden pirstaloitumiseen ja jobien epävarmuuteen, jonka tiivistän Tapio Rautavaraan laulun äänellä sanoihin "voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla."


Jälkiruoka

Taloustiede ei ole alaani ja valehtelisin, jos väittäisin siitä sen suurempia tietäväni. TAAHLK:ssa esitetyt poliittiset analyysit ovat kiinnostavia ja paikoin hulbbeita, mutta tunnen palaavani matkalta kotiin, kun Purokuru kirjoittaa kirjallisuudesta. TAAHLK:iin esiin pääsevät mm. Miki Liukkonen, Johannes Ekholm, Matias Riikonen, Harry Salmenniemi, Mikko Rimminen, Paperi T, Laura Gustafsson, Koko Hubara ja Anni Saastamoinen.

Purokuru korostaa, että muutos lähtee naisista ja rodullistetuista ja olisinkin odottanut, että nämä ryhmät olisivat päässeet TAAHLK:ssa voimakkaammin esiin. Jos katsoo teoksen lopussa olevaa viitekirjallisuuden luetteloa vahvistuu Purokurun nojaaminen miehisiin auktoriteetteihin valitettavan vankasti.

Post-alfan analyysissä Purokuru kirjoittaa mieheyden purkamisesta

Purkuyrityksen ongelma on siinä, että miestä yritetään purkaa miehen avulla. Se ei riitä. Miehen purkamiseen tarvitaan ei-miehiä.

Näin Purokuru tulee määrittäneeksi sen, mikä on osin myös hänen oman teoksensa ongelma.

TAAHLK:n minulle avaavin huomio löytyy juuri Purokurun kirjallisuutta käsittelevistä huomioista ja liittyy sukupolvikokemukseen. Esimerkiksi Johannes Ekholmin romaania Rakkaus niinku sekä Paperi T:n Post-alfaa on pidetty sukupolvikokemuksina. Purokuru huomauttaa, että

Sukupolviselityksen ongelma on sen kyvyttömyys kertoa sukupuolesta.

On hämmästyttävää, että en ole tullut ajatelleeksi, miten sukupolvesta puhuttaessa yleisessä kielenkäytössä sukupolvi muodostuu nimenomaan miehistä. Yhtä hyvin kuin Ekholmin tai Paperi T:n teosten kohdalla voitaisiin esimerkiksi Ulla Donnerin Spleenishiä tai Nelli Ruotsalaisen Täällä en enää pyydä anteeksi -kokoelmaa kuvata sukupolvikokemuksiksi. Huonommillakin matematiikan taidoilla on helppo ymmärtää, että sukupolvi kattaa enemmän kuin noin puolet kyseiseen ikäluokkaan kuuluvista.


Digestiivi

Osoittaa hyvää tyylitajua, että TAAHLK:n viimeiseksi esseeksi on valittu koko kokoelman henkilökohtaisin kirjoitus, jossa Purokuru kertoo omasta masennuksestaan ja psyyken lääkkeiden käytöstään. Sitä lukiessa en mieti, miksi niin moni on masentunut, vaan sen sijaan pohdin, miten on mahdollista, että nykymaailman kaltaisissa olosuhteissa me kaikki emme ole masentuneita.


Terveisiä kokille

TAAHLK:n lukeminen on energisoiva ja paikoin hyvällä tavalla hengästyttäväkin kokemus. Se herättää paljon tunteita ja saa näkemään yhteiskunnan valtarakenteita ja kiroamaan näkemäänsä.  Se synnyttää halua rustata plakaatteja ja lähteä mielenosoitukseen. Se saa tuntemaan kiitollisuutta siitä, että on Purokurun kaltaisia ihmisiä, jotka tulevaisuuden kumotessaan onnistuvat kuitenkin pitämään yllä myös toivoa paremmasta huomisesta.

Asiaa Purokurun teoksessa on enemmän kuin pienessä kylässä ennen asukkaiden maaltapakoa kaupunkiin. Paikoin fokus on hieman kateissa tai ehkä pikemminkin niin, että Purokuru on ollut liian hellämielinen tappaakseen muutamia darlingsejaan.

TAAHLK sisältää useita vahvasti värähteleviä kiteytyksiä ja erinomaisen hienoa on myös se, että Purokuru tunni/ustaa omat lähtökohtansa. Tapa, jota soisi myös suomalaisessa esseistiikassa näkevän useammankin. Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi kurkottaa kohti Oscar Wilden sanoja: "Joutilaisuus on maailman vaikein asia, vaikein ja älyllisin." 


Pontus Purokuru: Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi
296 sivua
Kosmos (2018)


Kirja ostettu Sammakon kirjakaupasta. Teki nyt mieli tämäkin mainita ...